IRC-Galleria

Nyt ollaan jo kierretty yksi kortteli, wow (ei se peli). Poika on kyllä rohkea uusissa paikoissa. Autossa oleminen vähän tympii, mutta harjoitellaan sitä lyhyillä matkoilla useasti, niin eiköhän se siitä! Eilen käytiin Kyrkkärillä hieman metsässä ja vedessä. Matkat meni aika hyvin ja perillä poika vilisti innoissaan! Oli niin paljon kaikkea haisteltavaa. Ja taas pärjättiin yö pissaamatta:) Tosin oon heränny puoku kuus ulos sen kans, mikä on sunnuntaina vielä yötä... Onneks otettiin toi koira, niin pysyy vauvakuume kaukana! Tossa on ihan riittävästi hommaa ja liian vähän nukuttuja tunteja.

Nyt on äiti ylpee! Mutta tuleehan täs varmasti vielä pissoja lattialle, mut tosi hienosti poika kehittyny, vaikka on vasta seittemän viikkoa! Eilen oltiin maalla näyttää pojalle muita eläimiä. Vähän aluksi jännitti, mutta kyllä se tykkäs paljon ku sai koko ajan huomiota ja olla irti. Ja oli kyllä väsyny illalla!

Koira on ollut hienosti reipas eikä oo juurikaan itkenyt. Tekee tarpeensa nätisti myös pihalla. Välillä kyllä tuntuu, että Hesarissa ei oo tarpeeksi sivuja... Ruokahalu on kova ja poika sekoaa aina, kun haistaa ruuan saapuvan. Yritä siinä nyt opettaa "istu"- ja "paikka"-käskyjä, ku toinen kuopii lattiasta lakat irti yrittäessään rynniä ruokakipolle. Nyt ollaan vaan tutustuttu lähihuudeihin. Huomenna tulee Jaana ja Peter, ja vihdoin meidän hiukset leikataan! Äiti ja Katja jo näkikin hauvan. Ihan hyvä aluksi olla hieman omissa oloissa, ku tuo ei todellakaan tiedä vielä miten sen odotetaan käyttäytyvän. On tullu pienelle niin paljon uusia asioita eteen reilus vuorokaudes. Pestiin se äsken, eikä hän nauttinut toimenpiteestä.
Olin eilen pienellä hölkällä, ja kivaa oli! Pitää vaan taas aloitella varovammin, että polvet tottuis. Kyl se tästä taas, oon jo ilmoittautunu seuraavalle puoliskalle, Lakeus maratoniin. Täs on vaan Provinssit ym. treenitauot välissä, joten pitää panostaa nyt jo. Voi, kasvaispa tosta nopeaa lenkkiseura! Ja et päästäis sen kans mettään tarpomaan jne. Mennään varmaankin torstaisna Untsilaan tutustumaan landeen ja sen koiriin. Perjantaina on Riihikses tuplavalmistujaisjuhlat, mitenkään koiran hoito silloin. Paljon päänvaivaa noin pienestä:) Se kyllä pyörittää meitä 24/7. Vaikka nätisti kyllä yön olikin! Mitä ikinä on tekemäs ja se herää, ni kaikki pitää jättää kesken ja rientää pihalle. Tänään jouduin jättää kesken jäätelönsyönnin! Oon niin lepsy, et pojan tarpeet menee mun omien edelle. Ja mähän tarvin sitä jäätelöä.

Hassua, että täs vaihees on tällänen lomapätkä. Me ollaan perjantai kiinni, ni otin senkin vapaaksi. Ens viikolla olis pitäny ottaa äitiyslomaa! Mut onneks on aamuviikko, niin ei sen tarvi olla pitkään yksin. Ja seuraavalla viikolla voi varmaan aika vapaasti valita ainakin ma&ti vuorot, ku ollaan täällä pakkaamassa ja muuttamassa. Vähän kyllä hassua, että nyt se koira sitten tulee. Enää ei peruta. On se jo nyt aiheuttanu vähän päävaivaa, Provinssit ja juhannukset jne. täyty suunnitella uudestaan. Mutta kuten kunnon vanhemmat, mekin laitetaan vauva etusijalle:)
Hyppäsin taas eilen hieman ja nyt on yläselkä täysin jumis. Mentiin kentällä ja se vanhus taas veti ihan täysiä esteiden jälkeen. Huh huh. Mutta hyvin se hyppää ja innolla! Ehkä pitäis vaan enemmän niin se rauhottuis..? Korkein oli 80 ja kyllä aluks jännitti, mutta yli mentiin, molemmat ja mä pysyin vielä seläs! Meen huomenna uudestaan, mutta sitten tulee ainakin viikon tauko, ku on muutenki niin paljon iltamenoja ja haluan olla pennunki kans.

Oltiin kattomas eilen pikkuista ja oli poika kyllä niin kasvanut! Se on periny mun paksut jalat ja Jari-Matin möhömahan:D

Kävelen ku vanha ihminen, ja hyvä ku itte pääsen ylös tuolilta. Mä tein sen!! YLlätin itseni ja monet muutkin, ehkäpä kaikki, jotka mun tiesi juoksevan. Aika oli hieno 1.56.23. Jeeeeeee:) Seiskan kohdalla tuntu, että joku sisäelin on poksahtanu enkä pystyny ottaa yhtään juoksuaskelta ilman hirveetä kipua. Mutta se olikin vain normaali lihaskramppi ja selvisin siitä painamalla. Se kramppi johtu siitä, kun otin alun liian lujaa. Ja se taas johtu siitä, että on osannu kuuden kertotaulua vasta ku kuuden kilometrin kohdas... No aika oli hyvä, se on pääasia! Ehkä tää viime viikkojen pakkolepo oli hyvä juttu, sain levättyä kunnolla. Nyt haluan alkaa luistelemaan, pyöräilemään ja palaan salille. Juoksen kyllä vielä toisen puolikkaan, mutta en enää treenaa vaan sitä varten.
Ja sitten, tän hetkisistä asioista suurin, asia joka täyttää kaksi elämää nyt ihan täysin. Meille tulee koira!! Pitkän, monen vuoden odotuksen jälkeen on vihdoinkin mahdollista ottaa koira ja nyt se tulee! L.A. on tän kuun vipalla viikolla. Käytiin pe kattomas poikaa, ja ihanahan se on. Se oli koko porukan paksuin! Kuten isä kuvailujen perusteella sanoi, Mötikkä. No, nyt tilanne on se, että oikeaa nimeä vielä etsiessä Möde on kutsumanimi. Toivottavasti se oikea nimi löytyy:D Se on vähän hankalaa. Olis kiva, että nimi tarkottais jotain. Mutta sen pitää myös olla ytimekäs, suuhun sopiva ja myös koiralle passeli. Ja vielä meidän koiralle. Eli Turre ja Musti ei oo vaihtoehtoina. Ja nimi ei saa olla liian löllö, koska meidän pojasta kasvaa iso, ja komea. Jari-Matti saa hoitaa sen järjen kasvatuksen ja mä lihasten:)
Mut me rakastetaan sitä nyt jo. Eikä muusta puhutakkaan. Eli jos jatkan tätä galleriapäiväkirjailua, ni tästä tulee varmaan aika pitkälti koirablogi. Ei oo enää elämässä muuta. No on, mutta se on niin kiva aihe:) Ostettiin jo ruokakipot (se varmaan hukkuu niihin), leluja (ne on isompia, ku pentu itte) ja kotoa kaivettiin kori ja pyyhkeitä, pehmoleluja (Mikan rakas Norsu;)) jne. Netin koirankoulutus- ja -kasvatusvinkit on selattu ja rajoja sovittu. Videopätkää katottu noin tuhat kertaa (se on kuus minuuttia pitkä. Muut ihmiset on jaksanu noin kahden minuutin kohdalle.) ja niitä kolmea kuvaa saman verran. Koirasta on hölisty kaikille -paitsi vuokranantajille. No ne huomaa tänään ruokakipot keittiön lattialla, et eiköhän asia tuu selväksi:) Ne on onneks sanonu, että koiran saa ottaa ja koirat on niille ihan tuttuja juttuja, että ei siinä varmaan ongelmaa tuu.

Ihanaa tää elämä taas.

Oltiin serkkulikan kans juoksemas, reilu kymppi. Se oli niin ihanaa! Oikein terapeuttista ja selvitti ajatuksia kunnolla! Kierrettiin hiihtokausitauon jälkeen eka kertaa Jouppiskaa, voi ku oli kaunista! Alkoi ahdistamaan keskustaan muutto. Mutta sitten päätin, että se mettä on mulle tärkeämpi, kun asun keskustassa ja käyn vaan siellä kuin silloin, kun asuisin sen vieres.
Sain eilen vihdoin ja viimein korjattua pyörän jarrut. Miten voi olla, että toi pyörä kestää ihan ok:sti monta vuotta. Lykkään sen huoltoa monta kuukautta. Sitten kun vien sen huoltoon, samana päivänä rengas räjähtää! Siis se oikeesti räjähti! En ymmärrä. Aion syyttää Supersportin henkilökuntaa, että ne täytti sen renkaan liian täyteen... No en, vanha rengashan se oli.
Juttelin kultaisennoutajan omistajan äidin kanssa. Se koira on tullut kaks vuotiaana omakotitalosta kerrostaloon ja sopeutunu täysin. Ei hauku jne. Ehkä sitä sitten uskaltais ottaa vanhemman piskin. Toki niissäkin on yksilöitä, joo. No haku on päällä!

Pää on niin tyhjä ja tyhmä. Se johtuu ihan varmasti tästä lenkittömyydestä. Mulla ei oo ollu ajatteluaikaa niin paljon kuin yleensä. Toisaalta hyvä, toisaalta...
Ratsastaminen on ollu ihanaa. Siellä kyl saa paljon onnistumista ja iloa ja itsevarmuutta! Hyvää puuhaa. Kunpa vaan olis rahaa tehdä sitä useammin. Tällä viikolla olin kaks kertaa, eilen hyppäsinkin taas hieman! Mahtavaa, kun poni menee täysiä, mutta kuuntelee silti mua. Se on onnitumista, halinntaa tähän elämään.
Kaikki asiat taas vaan menee ja sujuu liian nopeaa. Halusin löytää kaksion läheltä keskustaa, sellaisen johon voin ottaa koiran. No apua. Nyt sit muutan keskustaan kaksioon ens viikonloppuna. Kävipäs se nopsaa... En kyl ehtiny itte mukaan. Ja en oo saanu ajatuksiani kunnolla kasaan asian suhteen:D Kiva muuttaa, mutta... En tiedä, ehkä odotan sen alottavan kokonaan uuden jakson mun pikku elämässä. Että sais taas kunnon tatsin tähän. Treenitauko osaltaan on hajottanu mua ja ahdistaa, ja sit ku ei tiedä töistä kesäkuun jälkeen. Tuntuu, että en taas tiedä mistää mitää! Huoh.
Ollaan juhlimassa Arin ja Titan juttuja ja Mikon saavutusta. Hienoa. Tietääkö muut ihmiset oikeesti mitä haluaa? Olisko joku muukin joka ei tiedä? Tai onko kaikki muut varmoja, että haluaa sitä mitä on? Saako olla haluamatta sitä mitä sai? Saako haluta muuta? Ei saisi olla tyytymätön. Mutta koska saa haluta muutosta? Koska ansaitsee muutoksen? Entä kauaksiko se muutos kantaa? Oonko mä vielä joskus tyytyväinen ja onnellinen?
Mä en tiedä oonko nyt.
Vastatkaa mulle heti näihin kysymksiin!
No ei tarvi, kyllä mä tiedän vastauksen.
Muutoksen tekoon tarvitsee rohkeutta. Ehkä sitä vaan pitää hetki kerätä. Voihan olla, että keräyksen aikana mieli muuttuu ja taas muistaa, miksi on tässä. Ja että tämä on ihan hyvä.

Tai sit oo nuuka aina. Mä yritän kovasti! Mut ku jotenki vaan on kiva ostaa... Onneksi mulla se himo tyydyttyy myös ruokakaupas ja kirpparilla. Nyt yritetään tehdä mahdollisimman usein kotiruokaa. Yrittäminen on tärkeintä!!

Oltiin niiin innoissamme sunnuntain mallitouhuista, ja kuinka kävikään! Jari-Matti konkkaa sauvan kans, ku telo jalkansa ja mä en uskalla nielasta, ku kurkku on niin kipee. Harmi, että just nyt tuli tällasta! Mut mä nyt pääsen varmaanki lavalle, jos otan rauhallisesti sunnuntaihin asti. Mitenkään se onnistuu... Tänään on harkat, huomenna olis kitarakurssin "keikka", pyörän huoltoarviointi jne. Lenkit pitäis hoitaa! Oon jättäny typerästi intervallit nyt loppu viikkoon. Ja ke ja to oon vaan ollu pyöräilemäs reilua puolta tuntia. Höh. Ja oon ostanu uudet lenkkarit!! Treeniin toiset ja toiset kisakengiksi. Edelliset lenkkarit olikin vajaan vuoden liian pitkään... Pitäis tonnin välein vaihtaa ja mä oon menny yli kaks tonnia, samoilla kengillä koko ajan. Joku innokas myyjäpoika Vaasassa sai mut sitten tajuamaan(??), että täytyy olla erilliset kisakengät. Siellä ei ollu ihanissa Adidaksissa kokoja, ni hain eilen Halpa-Hallista!! Karhun kengät. Ei ne nyt kisakengät oo, mut kevyemmät eikä niin tuetut. Pitää nyt vaan kattoa, että ehdinkö juosta ne sisään ennen Kyrönjoki maratonia. Siel odottaa kymppi. Ja nyt vois jättää baarireissut edellisenä iltana tekemättä... On nimittäin ollu hieman raskasta juosta muutaman tunnin unilla, vaikka ei olisi alkoholia juonukaa. Taidan vetää siel siis super ajan;)
Olin eilen ratsastamassa taas, ja tulin tallilta pyörällä! Se ei loppujen lopuksi oo paha matka. Jari-Matti mittas, että 12km, mut Eniro näyttää 9. Mulla oli eilen myLoggeri mukana, ni saa kattoa oikean vastauksen:) Se heppa menee nyt aika kivasti. Rauhallisemmin, vaikka välilläkin ryntäilee. Olin eilen ainut maneesissa ja siitä se ei niin välittäny, joten mentiin aika ruahas. Nyt varmaan alan käymään myös joskus viikonloppuisin, ni saa kunnon tuntuman. Ja mä myös tykkään tosta hommasta paljon! Ja oon Piian kautta ja innoittama ostanu uudet kengät, shapsit, jalustinhihnat, hanskat, takin... Toki takki oli kirpparilta, hyvä minä!
No toivottavasti kurkkukipuhellittää ja pääsen pian testailemaan uusia kenkiä! Ostineilen myös pyöräilykypärän, mun ajo kun on hieman holtitonta ja jarruttoman pyörän oon huomannu vaaralliseksi Seinäjoen autoilijoiden keskellä...