IRC-Galleria

Mulla oli mukavaa puuhaa viime viikolla. Näin kavereita, ratsastin, lenkkeilin, olin PMMP:n keikalla, pääsin kympillä alle 50:en jne. MUTTA sitä kaikkea oli vain liikaa. Koko ajan oli väsyny olo ja tuntui, että mistään ei ehdi nauttia. Töis oli hyvä viikko, mutta kiire. Tuntui, että en ehtiny olla edes kunnolla töis, ku oli paljon työpaikan ulkopuolella hoidettavia juttuja.
Sitten ostin ittelleni kunnon ratsastuskengät ja hanskat. Toimi hyvin! Piia "pakotti" mut hyppäämäänkin hieman, ja hyvin meni. Neiti vaan kuumenee aina niin paljon esteistä, että olin IHAN loppu tunnin jälkeen. Kaikki lihakset kipeenä, hikosin enemmän ku juoksemas ja hengästyin saman verran ku intervalleilla... Eli käy kyllä kuntoilusta toi ratsastaminen! Tällä viikolla meen to ja pe. Se on hyvä, että pääsee peräkkäisinä päivinä ja saa kunnon tuntumaa. Mun vaan pitää alkaa ratsastamaan sitä kunnolla. Pyytää ja saada se menemään koottuna jne. Mut ku yritän keskittyä ihan vaan perus juttuihin, ni en pysty vaatia enempää viel:D
Eilinen juoksu tosiaan meni onneks ihan hyvin. Päästiin su aamuna 3.30 nukkumaan, ku piti PMMP:n keikka kattoa loppuun asti ja sit ajaltiin Seinäjoelle. Aamulla oli niiiin väsyny olo, että en olisi lähteny hölkälle, jos Päivi ei olisi tullu kyytis. Matkalla viel ajattelin,että en juokse. Kyllä se olo siitä sit parani ja kolme ekaa kilometriä juoksinkin viiteen minuuttiin. SItten aloin jäädä ja hylkäsin jo ajatukset toiveaikaan pääsemisestä. Mutta kovasti vaan sain itteni tsempattua lopussa ja juoksin itteni ihan loppuun ja pääsin tavoitteeseeni. Nyt seuraava juoksu onkin varmasti vasta puoliska 9.5, ellen mee maanantaina Alavuudelle juoksemaan 8,5km. Saa nähä... Ostin reittitallentimen (vai miksikään sitä sanotaan...). Se tallentaa sateliitin kautta juostun/ajetun jne. matkan ja näyttää nopeuden, korkeuserot ja vaikka mitä! Hieno laite, en vaans aanu vielä toimimaan ja olin ihan raivona koko aamun. Nyt töis oon rauhottunu ja Jari-Matti saa sen mulle laittaa kuntoon. Pääsee pyörällä ajeleen juoksureittejä ja muutenkin näkee matkan, minkä on juossu. Jee oon innoissani!
Tää viikko on kiva, ei läheskään niin täysi kuin yleensä. Enää on yksi kurssipäivä ja se on ens viikolla. Ja sitten vielä piiiitkä viikonloppu, oi joi. Tulee kyllä hyvään saumaan.

Heh kyllä nauratti PMMP:n kappale Merimiehen vaimo:D Se on varmaan mun tulevaisuus, jos Jari-Matti lähtee laivakokiksi. Mä oon katkerana kotona odottelemas ja tehtailen lapsia, ku ei muutakaan oo. Apua, se täytyy estää. Ennemmin sitten vaikka kissoja tuhat. Tai ne kyl haisee enemmän.. PMMP:n levy on... hmmm, en tiedä. Jotenkin oma henkilökohtainen PMMP-vimma on latistunut vuosien aikana, mutta nyt ehkä nostaa taas hieman päätään. Pari vuotta sitten, kun PMMP:stä tuli massailmiö, tapahtui se perinteinen no mä en tykkää enää - ilmiö. Kovemmat kädet oli se mun levy, johon ihastuin ja jota kuuntelin liikaakin. Leskiäidin tyttäret kohdassa alkoi innostus hiipua ja oma fiilis yhtyettä kohtaan olla kriittisempi. En halunnut olla niitä, jotka tykkää PMMP:stä vaikka se tuottaisi mitä. Joten jätin Puuhevosen hankkimatta.
Nyt on melkein vuosi siitä, kun viimeksi oli PMMP:n keikalla. Lauantain tuleva keikka on siis mulle vähän kuin testi: ihastunko vai petynkö. PMMP oli mulle muutama vuosi sitten iso ja tärkeä asia. Se oli paljon mun ja Annin yhteiselämässä esillä:) Toisaalta, olisi kiva taas ihastua johonkin yhtyeeseen. Ehkäpä se tapahtuu tällä viikolla.

Olin eilen taas ratsastamassa, jihuuuuu. Meni jo paremmin, mutta musta tuntui, että laukka oli kohellusta. Heppa kuuntelee nätisti ja on kyllä aika herkkä, mutta liian innoissaan paikalla olevista esteistä. Heti, kun saan lisää varmuutta, voin hypätä sillä ja saan innostusta pois. Sillä muutenkin ratsastetaan aika vähän, joten virtaa piisaa. Juoksutin oikeastaan koko tunnin, eikä se meinannu siltikään väsähtää. Ja tunti on menny niin äkkiä selässä! Kivaa puuhaa, Piia auttaa välillä ja saa mennä omaa tahtiaan. Vähän ihanaa, kun tulee lämmin ja pääsee painelemaan kentälle!
Kuinkahan nopeaan tunti menee tänään, kun mennään Jari-Matin kans yhteislenkille... Minä hölkkään ja hän pyöräilee. Aluksi piti mennä 105 min, mutta nyt ku on ollu heikko olo herran onneksi lenkki laski tuntiin. Sen jälkeen saunaan, ruokaa, leffaa ja iltaan valmistumista:) Mennään viettämään vipaa eurovodkabattery-perjantaita! Pitkästä aikaa ulos kunnolla, yhdessä ja Seinäjoella. Molemmat odottaa iltaa ihan hirveesti, kuitenkin väsähdetään heti:D
Kävin eilen mittaamas hemoglobiinin ja tulos oli 105. Ei ihme, että on vähän syke kohonnu lenkillä ja sunnuntain juoksu oli raskas! En mee sunnuntaina Viisarinkääntöhölkkään, pelaan varman päälle Komian kirkon hölkän suhteen. Siellä sitten pitääkin mennä kovaa. Odotan niin paljon noita kisoja! Toivottavasti ei tuu mitään vammoja, että saa treenata ja juoksennella kesän.
Täällä on kaunis aurinkoinen pakkassää. Aurinko paistaa täysiä ja pakkasta on melkein kymmenen. Talvi ei ihan vielä suostu väistymään. Hyvä niin, olkoon nyt kunnolla, kun sitä saa taas sitten monta kuukautta odottaa.

Mä oon taukoillu paastosta aika hyvin. Kylpyläreissun jälkeen olin kaksi viikkoa urheasti, mutta lauantaina päätin taas kerran, että elämä on nauttimista varten:) Ja se sit jatku tähän päivään asti. Viel meen vähän herkuttelemaan Terhin työ ja huomenna paasto jatkuu;)
Käytiin vetämässä hienot juoksut Tassurallissa Päivin ja isän kans! Alitettiin ajat ja paikat on sopivan uuvuksissa, hyvin siis meni. Sunnuntaina on Viisarinkääntöhölkkä Nurmos ja olis kiva se vetästä ihan vaan treeninä ens viikon Komian kirkon hölkkää ajatellen. Se tulee olemaan raskas, aaapua. Mutta kyllä sen selviää, ku selvisin eilenkin. On niin mukavaa, kun täs lähellä on paljon juoksutapahtumia. Oon nyt päättänyt, että juoksen puolikkaan 9.5. täällä Seinäjoella. Koitan saada sen alle 2 ja 10. Oikea tavoite olis alle kahteen, mutta ei taida siihen mennä. Jari-Matti on onneks luvannu treenata mua pitkillä matkoilla, ajaa autolla vieres ja huutelee neuvoja... Tärkeintä, että osallistuu mun harrastamiseen;)
Taas tuli talvi, on aika kirpsakka ilma. Sormet jäässä vieläkin ulkoilusta. Onneksi tänään ei tarvi edes miettiä lenkkiä, saa pitää ihan rauhassa vapaapäivän! Mennään kattomaan mummaa illemmalla, viime kerrasta on taas pari viikkoa.

Aamulla maassa oli hieman rakeita, mutta lämpömittarin lukeman näkee jo ilman valoja. Illat on ihanan valoisia, niin valoisia että niitä ei pysty viettämään kämpillä. Kiire on aiheuttanut sen, että liika aika ahdistaa. Tämä viikko onkin taas täynnä menoa ja tykkään. Toki harmittaa, että en ehdi niin paljon viettää aikaa Jari-Matin kanssa. Mutta jaksan kyllä sitten panostaa niihin pieniin yhteisiin hetkiin enemmän.
En ollu viime viikolla kursseilla ja into on vähän kateissa. Toki niitä ei ole enää montaa tuntia jäljellä, että eiköhän tässä vielä ehdi itseensä uutta informaatiota imeä. Vaikeinta on päättää, että jatkanko kursseja syksyllä... Toisaalta niistä on ollut hyötyä, mutta toisaalta oon vihannu niiden ajankohtaa. Koko päivä menee siinä, että odottaa kurssien alkua. Jos ne olisi heti iltapäivällä, se olis parempi.
Mennään sunnuntaina juoksemaan Tassuralliin vajaa kymppi. Eilen juostiin reilu kymppi reiluun tuntiin, että kyllä saa pinkoa sunnuntaina kovempaa! Sitten 5.4 on Komian kirkon hölkkä, sain Päivin sinne kaveriksi. Ja nyt täytyy ilman isän patistamista juosta se alle viiteenkymmeneen. Kuinkaan käy... Edellisenä iltana on vielä PMMP:n keikka Kantris, että ei varmaan tuu edes paljon nukuttua! Mut onneksi se on vain se yks rykäisy, kyllä sen jaksaa... Sen puoliskan juoksen varmaan vasta toukokuussa, ellen innostu jo Kyrönjoki maratoonissa. Eihän se pakko olisi ihan nappiin mennä, vois toisaalta "käydä kokeilemas". Se on aina hyvä veruke, jos ei onnistu hyvin:D
Nyt muistin ottaa aurinkolasit mukaan ulkoilua varten, että säästyn pääkivulta.

Luen paljon naistenlehtiä ja koitan lukea niitä monipuolisesti. Tilaan tällä hetkellä kolmea kuukausilehteä ja yhtä viikkolehteä. Meille tulee myös pikkusiskon stipendi-Hesari, jonka otan töihin mukaan, kun aamuteen juon mieluummin Me Naisia selaillen.
Tilaamistani lehdistä riippuen niissä on myös ajankohtaisia asioita. Liikuntapainotteisissa on uusinta muotia olevat lajit ja terveyttä koskevia tutkimustuloksia, pelkästään naisille suunnatuissa lehdissä on juttuja tosielämästä ja muotivinkit kevään trendien pohjalta. Näissä lehdissä näkyy ajan puheenaiheet, naiset kun on tunnettuja puhumisesta. Monesti työpaikan kahvitauon jutut alkaakin minä luin-repliikillä. Lehdet antavat tietoa yhteiskunnassa esillä olevista aiheista ja nykyarvoista. Mielestäni on hälyyttävää huomata niiden liittyvän ihmisten terveyteen - tai sen puutteeseen.
Jokaisessa lehdessä opetetaan ihmisiä elämään terveellisesti. Julkaistaan tutkimuksiin pohjautuvia artikkeleita ruuista, liikunnasta ja hyvästä olosta. Jokaisessa lehdessä opastetaan ihmisiä syömään monipuolisesti ja kevyesti, liikkumaan enemmän ja rauhoittumaan, välttämään kiirettä ja stressiä. Miksi? Eikö nykyihminen todella enää osaa syödä, liikkua ja olla, elää terveellisesti? Pitääkö oikeasti Suomen hyvinvointivaltion asukkaille kertoa, miten saa lisättyä ruokavalioonsa kasviksia ja että on ihan terveellistä välillä hikoilla liikunnan ansiosta? Sivistys on kasvanut ja elinikä kohonnut, mutta ihmiset eivät osaa enää luonnostaan hoitaa itseään. Eikö nyt järkikin sano, että terveellisempi ruoka tulee luonnosta vähempien välikäsien ja käsittelyiden kautta ja että jos et liiku, kuntosi heikkenee? Kyllä ihmiset sen tietävät. Tämä liian hyvä valtio ja kehitys on vain saanut ihmiset laiskistumaan. Liian moni ei ehdi laittaa kunnon ruokaa. Ai jaa. No siinä ajassa, kun lämmität ranskalaisille uunin ja paistat ne siellä valmislihapullien kera, teet kattilallisen kasviskeittoa. Tai wokkaat kasvispaistoksen. Sinne keittoon voi heittää soijarouhetta (ei tarvitse ruskistaa) ja wokin voi täydentää maustetulla tofulla. Nopeaa ja helppoa.
Kun Suomessa alkoi saamaan nopeaa pikaruokaa, unohdettiin vanha ja terveellinen. Nuudeleihin, mikropitsoihin ja nakkeihin on jääty kiinni. Ne on helppoa ja nopeaa. Niin on perinteinen kotiruokakin, ja vielä halvempaa ja ravitsevampaa! Ihmiset valittavat ruuan hinnasta ja lamasta. Tee muutoksia jääkaappiisi. Osta kotimaisia kasviksia. Peruna, sipuli, lanttu, kaalit, punajuuri... Voi niistä saa aikaan vaikka mitä, nopeasti ja halvalla! Ei se vaadi aikaa vaan viitseliäisyyttä. Ihmiset on liian laiskoja. En halua kuitenkaan sanoa, että tyhmiä... Välillä jokainen voisi hieman katsoa ympärilleen, poiketa kaavoista ja huomata ,että hitto kun olenkin toiminut 15 vuotta tyhmästi. Tee se vaikka pääsiäispaaston nimissä. Katso elämääsi ja toimintaasi, lue muiden kokemuksista ja koita niitä. Jos toteat ne huonoksi, sinulla on oikeus niitä mollata. Jos et kokeile, et voi valitaa, kun et tiedä mistä puhut. Joihinkin kaavoihin on hyvä kangistua, mutta kannattaa välillä tarkistaa ovatko omat kaavat sellaisia.

Meidän perhe-lehden uusimmassa numerossa kotiäiti toteaa, ettei haluaisi elää lomasta lomaan. Hän nauttii elämästään, vaikka se välillä onkin pelkkää tiskirättiä ja siivoamista. Hän ei halua elämänsä olevan rutinoitunutta työviikkoa, joka jaksetaan viikonloppua odottaen.
Lomalla mieli on kepeämpi. Ihminen tiedostaa, että lomalla tulee nauttia ja saa tehdä asioita, joita haluaa ja ei tarvitse tehdä niitä arjen tympeitä velvollisuuksia. Lomalla voi unohtaa pääsiäispaastonsa, sillä syyllä, että on loma. Lomalla voi syödä hyvin tai pelkkiä herkkuja. Mä heräsin lomallakin aikaisin. Illalla jo odotin, että voin lähteä hiljaa nukkuvan vierestä rauhalliselle aamukävelylle kauniisiin rantamaisemiin. Lauantaina odotin, että pääsen salille hikoilemaan ja käyttämään jumissa olevaa kehoani, joka tuntui jo yhden päivän herkuttelun takia olevan ihan rapakunnossa! Salilta uimaan ja saunaan, jonka jälkeen odotti hemmotteluhoito. Lomalla nauttiminen kuuluu asiaan. Jos ei tykkää urheilusta, sitä ei harrasteta lomalla. Jos rakastaa huhkia salilla, silloin saa treenata lomallakin.
Loman kuuluu irrottaa arjesta, nostaa mieltä ja tunnelmaa. Mutta loma ei saa olla irti arjesta. Loman tulisi kuulua arkeen, arjesta tulee löytää se loma ja rentoutuminen. Me todettiin jo lauantaina, että onpas kiva mennä huomenna kotiin. Perjantaista sunnuntaihin oli meille sopiva loma. Se kertoo siitä ihanasta asiasta, että me olemme tyytyväisiä arkeemme. Meille arki ei ole koko ajan loman odottamista, vaan haluamamme elämän elämistä ja siitä nauttimista. Meidän arjesta löytyy paljon asioita joita rakastamme ja joista emme halua luopua. Näin sen kuuluukin olla. Työ ja harrastukset rakentavat elämän. Sen ei kuulu olla loman odottamista vaan nauttimista ja tyytyväisenä olemista.

Yhdessä yössä on tapahtunu niin paljon! Sain pyöräillä melkein paljaalla asfaltilla, ja tuntui, että ei tarvi enää matkalle ulkohousuja. Kevät kyllä aina yllättää, yhtäkkiä vain on lehdet puissa. Nyt aion olla tarkkana ja nähdä jokaisen pikku vaiheen kevään tulossa. Tuossa pyöräilessä ne kyllä helposti näkyy.
Me mennään pikkuiselle lomalle huomenna, tulee niin tarpeeseen. Pakko saada katkaistua tää stressi ja kiire. Tai siis "kiire", josta otan stressiä. Kisa jää väliin, mutta tuleehan niitä.
Odotan huomista. Sinun kanssa se on ihanin.

VAIN MUUTAMAN LAUSEEN VERRAN. Jatkuvaa ja liian kauan kestävää hölötystä ei kestä. Se, että tuntematon sanoo "ihanaa ku aurinko paistaa!" on ok, mutta se että joku alkaa jauhaa elämäänsä ja koko päivän tapahtumiaan ja mitä tekee viikonloppuna ja mitä ei tee, miksi ei tee sitä ja ja ja...! Olkaa ihmiset hiljaa. Bussissa tulee moikata kuskia ja kassatädille voi sanoa, heippa ja kivaa loppupäivää! Mut liika on liikaa.
Hirveetä huomata ittestä sellainen piirre, et vältän joitakin ihmisiä, koska ne puhuu liikaa. Sellaset ihmiset on raskaita. Varsinkin, jos aihe ei oo yhteinen. Että toinen selittää joistain omista jutuista. Kysyn, jos mua kiinnostaa. Ei, en nyt tarkoita sitä, että mulle ei voi puhua ja oon ylimielinen, mutta liika hölöttäminen ahdistaa ja väsyttää mua. Jos itte on väsyny tai on omia juttuja mietittävänä, ni kyllä se imee voimia. Pitää kuunnella ja keksiä kommentti, joka ei olisi välinpitämätön, mutta ei kehottaisi toista jatkaan kertomistaan. Pitää yrittää myötäelää toisen asiaa ja se on ärsyttävää, kun on väsyny. Silloin kun on se olo, että antakaa mun hetki vain olla rauhas. Omat ajatukset pitää saada eka kasaan, jotta jaksais miettiä toisen omia. Tai sitten ne omat ajatukset pitää jättää miettimättä.
Mä rakastan miettimistä. Lenkit ja muut treenit on ihania omia aikoja. Saa miettiä ihan mitä huvittaa. Voi miettiä miten tossunpohja osuu tiehen tai miten hyvin pystyy pitämään vatsalihakset jännitettynä soutaessa. Tai voi miettiä tulevia päiviä, suunnitella toimintaa muksuille tai omaa viikonloppua. Voi purkaa työasioita ja miettiä niihin ratkaisuja. Voi suunnitella viikon ruokalistaa. Voi kuunnella Ylexää, musiikkia tai liikennettä. Untamalas jopa hiljaisuutta. Keväällä linnut varmaan huutaa kovasti ja ojat lorisee (pakko pysähtyä sit puskapissille). Juostessa ei tarvi ajatella mitään. Voi vaan mennä, antaa jalkojen hoitaa työn, johon ne on iskostunu ja mieli saa levätä. Lenkille lähtö on joskus tuskaa. Mutta se olo, mikä tulee kun heittää oven auki, jo ennen ekoja askelia, on loistava. Se, kun tietää että seuraavat minuutit on vain mulle.
Hiljaisuuden retriitit tarjoo saman. Aikaa vain sulle. Läsnä on muitakin ihmisiä, mutta ei tarvi kuunnella muita ja saa olla vain ihan hiljaa. Ei tarvi puhua eikä kysellä, ei kommentoida kellekään mitään. Eikä juosta. Miten kaunis ajatus! Että ihminen saa vain olla itsensä kanssa, ilman velvotteita ja sosiaalisia paineita. Monet sanoo, että osaa olla hiljaa, mutta ei halua. Tai että pystyy olla ilman muita, mutta haluaa ihmisten seuraa. Entä jos ihmisten seura ja läheisyys tuntuu joskus taakalta ja suorittamiselta? EI varsinkaan läheisten suhteiden kuuluisi tuntua siltä. Ja siitähän vasta huono omatunto tuleekin, jos tällaisia ajatuksia pyörittelee! Kyllä toisiin saa välillä väsyä. Ja kuuluukin. Jokainen on oikeutettu välillä ottamaan aikaa vain itselleen, puhtaasti. Ei kenekään saa siitä loukkaantua. Ei se kenenkään arvoa vähennä. Arvo lisääntyy, kun huomaa kaipaavansa heitä ja heidän väsyttäviä juttuja. Ja yksinolon jälkeen helpommin sen heille kertookin.

En olisi halunnu reissun vielä loppuvan!! Mut hirvee ikävä poikaa, kiva mennä kotiin.
Meillä oli kyllä niin erikoinen reissu, jotta notta. Eka ilta meni ihan ok, mutta totta kai siinäkin piili outouksia. Esim. ettittiin Annin kans mun vyötä baarin vessasta, vaikka vyö ei ollu edes mukana. Tämä selvis aamulla, ku vyö löyty toisista farkuista. Törmättiin Pereen heti bileiden alussa ja otettiin fanikuvia Ilkka "idols" Jääskiksen kans. Ja Spidermanin!! Törmättiin johki tuttuihin ja eksyttiin viinavarastoon. Vainu johti. Reippahasti askeleet kohti Poltetta missä pienen Jeesus-palaverin jälkeen olin jo valmis grillin kautta majapaikkaan. Piti saada hamppari ja ranskikset. En sortunut lihaan, vaikka minua siihen yllytettiin. Varpaat oli jäätyny ja koko kroppa horkas, joten se hamppari lämmitti ihanasti kotimatkaa. Aamupalaksi söin sit kahdet ranskalaiset.. On pikkusen venytetty mahalaukkua tällä retkellä!
Lauantaina kun oltiin otettu päikkärit aloin olemaan juhlatuulella. Liioittelin ja kävin nukkumaan seittemän mais, oli hieman heikko olo. Ehdittiin käydä pissalla Olavinlinnassa, mutta päivähumpalle ei päästy. Sitten käytiin ahtamas ruokaa ja sen jälkeen olinkin jo ihan loppu. Heräsin puolen yön mais, enkä saanu Anniin yhteyttä. Onneks turkulaiset otti mut mukaan Häppäriin istumaan ja piristi mun mieltä. Oltiin valomerkkiin asti siellä ja sit haikein mielin nukkumaan, Talvipäivät oli ohi...
Savonlinna ei ollu muuttunu yhtään! Siis kaikki oli niin tuttua, voi voi. Oli loistavaa käydä siellä! Ehkä pitää järjestää joku retki sinne. Tai ei mikään pakko.
Me herättiin jo kasilta ja ollaan oltu Lappeenrannas ennen kahtatoista. Tää päivä ollaan vain ja ainoastaan löhötty ja syöty. Mun maha on niin kipee, mut pakko syödä koko ajan. Huomenna palataan ruotuun, jooooo...