IRC-Galleria

miks suurempi määrä ihmisiä ei juokse? Sehän on niin siistiä! Parempaa ajatusten selvittelyä ku pössyttely tai selvännäkijällä käyminen (kumpaakaan en kyllä oo kokeillu..)!
Se että kunto nousee ja kalorit palaa samalla ku ajattelee elämän suuria kysymyksiä tai mitä sattuu, tai ei ajattele mitää. Kuuntelee liikennettä tai lintuja, hiljaisuutta tai Ville leinosta -kuten minä tänään. Siis ämppäri heitti jonku Villen ihanan biisin, enkä nyt löydä sitä levyltä! Ärgh. Mut törmäsin Tähtityttö-kipaleeseen. Miksi oon unohtanu noin positiivisen kappaleen.. Kumma juttu.
Aaa, myös Anna muistutti mua esityksensä kautta, että kyllä välillä saa sanoa jopa sille elämän rakkaudelleen, että ei nyt. Pitää muistaa pitää kiinni omasta elämästään ja onnestaan. Pitää välillä mennä vähän kauemmas, jotta näkee mikä se homman idea oli. Ja voihan olla, että huomaa sen kadonneen. No, ei se mitään. Kyllä erilainenkin loppu voi olla onnellinen. Hierojalla oli joku maailman tylsin radiokanava päällä. MUTTA siellä puhu joku viisas kasikymppinen herra, kuntaliitoksista. Se sanoi, että tarvitaan puolimatkaan tulemista jokaiselta osapuolelta, niin kuin aina inhimillisissä kanssakäymisissä. Molempien pitää antaa ja myös osata ottaa. Kommunikointia ja sovittelua. Viisas mies, noita kun tarvii joka paikas, suhteissa niin kotona, työssä kuin lomalla. Pitää muistaa elää omaa elämäänsä silti, vaikka ottaisi toisetkin huomioon. Älä usko Stellaa, ei oo todellakaan kaunista olla vain toista varten. Kukaan ei saa susta mitään, jos et elä itteäs varten ja oo sitä kautta onnellinen. Oonkaan mä vähän yksinkertainen, ku oon niin helposti onnellinen? Se, että juoksin pitkästä aikaa pitkän lenkin sai mut sekasin onnesta. Siitä, että pytstyn juosta. Ja se autto rentoutumaan ja näytti, että oon hyväs kunnos (mikä on mulle tärkeetä ja nostaa mun mielialaa). Mä tulin tänään onnelliseksi töissä, ku joku lapsi vaan oli. Leikki tai söi. Onnelliseksi siitä ajatuksesta, että mä pystyn antaan tolle lapselle läheisyyttä, mitä se tarvitsee. Tai entä kun täysin vieraat lapset halus muutaman tunnin tuttavuuden jälkeen mun syliin, näyttää mulle piirrustuksiaan ja mun lukevan kirjaa. Haa, en oo ihan paska. Vitsi, menis jo pari vuotta nopeeta, että pääsis adoptiota hakemaan!! Okei, nää pari vuotta täytyy nauttia, tosi paljon, koska se ei tuu olemaan helppoa. Se prosessi ja sitten sen lapsen kans. Mutta se on mun haave, jonka toivon toteutuvan<3.