Niin rankaa päivä! Yöki oli. Sain nukuttua tosi huonosti, heräilin vähän väliä eikä uni meinannu tulla uudestaan millää. Onneks sain kivoja viestejä kivoilta tyypeiltä (kiitos te, ikävä on mullaki ja minä myös olen iloinen sinusta(: ).
Sit aamu oli hurjan paha, melkein meinasin jo saada ne monta kuukautta odottamani itkut. Mut ehei, en voinu rääkyä; olis ollu tyhmää mennä töihin pää paisuneena ku E.T.:llä. Meinasin jo töiden ja ostosten jälkeen tirautella, mut sit poika piristi mua hurjasti. Eli itkut taitaa siirtyä huomiseen, tai riippuu miten käy lenkillä. Joo-o, kyllä nää itkut on mulle iso asia, viime kerrasta on ihan liian pitkä!!
Hölmö ku oon, lupauduin ens viikoksikin töihin. Nooh, säästyy rahaa ja saan rahaa. Joitain hyötyä. Mut ihan ok tuol töis on, onneks mukavat vakkarit. Mut on sitä silti ku vieraalla maalla... Ehkä jo ens viikolla varmenpi olo(:
Taas se joulu vaan tulee. Höh. Pian on tääki vuosi lusittu. Ehkä se meni liian nopeeta... Vaikka kesällä toivo, et voi ku menis puol vuotta äkkiä. No niin se meniki, ja ihan hyvin nyt voidaan. Kyllä. Hassua pystyä toteamaan toi:) Haikeaa ja mukavaa. Tiedän, et vuodes oon muuttunu niin paljon. Oon niin lähellä sitä, mitä en olisi ikinä uskonu olevani. Ja ihan hyvä näin onkin(: Et kiitti vaan tekijöille, jotka musta nää piirteet esiin loihti. Parempi olla nyt tätä mitä on, ku sitä mitä ennen. Se oli jotenki niin sekaista ja liian tunteellista. Nyt on paljon tasaisempi ja "kovempi" olo; ei tarvi enää välittää jokaikisestä asiasta, vaan voi vaan olla välittämättä ja jatkaa elämäänsä. Ei oo enää tarvetta tietää jokaista asiaa eikä vaikuttaa jokaiseen asiaan. Pystyn nyt ihan rauhas vaan olemaan ja keskittymään elämään. Ehkä siksi, et nyt täs elämäs on jotain. Ei tarvi koko ajan murehtia tulevaa ja yrittää rakentaa sitä paremmaks, pelätä huomista ja elää jotain muuta varten. Nyt on hyvä ja tiiän, et tulevaisuuskin on kiva. Ja jos ei, ni enpä mä sille juuri mitää voi. Ja sekin on hyvä. Teen voitavani ja katon, miten käy. Joo, ei kuulosta yhtään multa:D Ei mua jännitä, missä meen neljän kuukauden päästä. Ei tullukaa lama-ajan taloa eikä pieniä pääkallopaitoja. Vaan jotain ihan muuta mua varten. Jos Luoja suo, saan valita miljoonasta eri mahdollisuudesta. Se on aika kiva tunne, kun tajuaa, et nyt tää elämä vasta antaakin ja paljon:) Toivottavasti viel kauan.
Oih, tulipa hyvä mieli ku kirjoitteli näitä(: Hi hii, nyt ne itkut siirty varmaan kuukauden!!
Ai niin, kiitti Notkea Ariel (vai mikäs se nyt olikaan...X) ), on ollu hyvä pähkäillä sun kaa elämää ja varsinki parantaa sitä(: