IRC-Galleria

Hassua, että täs vaihees on tällänen lomapätkä. Me ollaan perjantai kiinni, ni otin senkin vapaaksi. Ens viikolla olis pitäny ottaa äitiyslomaa! Mut onneks on aamuviikko, niin ei sen tarvi olla pitkään yksin. Ja seuraavalla viikolla voi varmaan aika vapaasti valita ainakin ma&ti vuorot, ku ollaan täällä pakkaamassa ja muuttamassa. Vähän kyllä hassua, että nyt se koira sitten tulee. Enää ei peruta. On se jo nyt aiheuttanu vähän päävaivaa, Provinssit ja juhannukset jne. täyty suunnitella uudestaan. Mutta kuten kunnon vanhemmat, mekin laitetaan vauva etusijalle:)
Hyppäsin taas eilen hieman ja nyt on yläselkä täysin jumis. Mentiin kentällä ja se vanhus taas veti ihan täysiä esteiden jälkeen. Huh huh. Mutta hyvin se hyppää ja innolla! Ehkä pitäis vaan enemmän niin se rauhottuis..? Korkein oli 80 ja kyllä aluks jännitti, mutta yli mentiin, molemmat ja mä pysyin vielä seläs! Meen huomenna uudestaan, mutta sitten tulee ainakin viikon tauko, ku on muutenki niin paljon iltamenoja ja haluan olla pennunki kans.

Oltiin kattomas eilen pikkuista ja oli poika kyllä niin kasvanut! Se on periny mun paksut jalat ja Jari-Matin möhömahan:D

Kävelen ku vanha ihminen, ja hyvä ku itte pääsen ylös tuolilta. Mä tein sen!! YLlätin itseni ja monet muutkin, ehkäpä kaikki, jotka mun tiesi juoksevan. Aika oli hieno 1.56.23. Jeeeeeee:) Seiskan kohdalla tuntu, että joku sisäelin on poksahtanu enkä pystyny ottaa yhtään juoksuaskelta ilman hirveetä kipua. Mutta se olikin vain normaali lihaskramppi ja selvisin siitä painamalla. Se kramppi johtu siitä, kun otin alun liian lujaa. Ja se taas johtu siitä, että on osannu kuuden kertotaulua vasta ku kuuden kilometrin kohdas... No aika oli hyvä, se on pääasia! Ehkä tää viime viikkojen pakkolepo oli hyvä juttu, sain levättyä kunnolla. Nyt haluan alkaa luistelemaan, pyöräilemään ja palaan salille. Juoksen kyllä vielä toisen puolikkaan, mutta en enää treenaa vaan sitä varten.
Ja sitten, tän hetkisistä asioista suurin, asia joka täyttää kaksi elämää nyt ihan täysin. Meille tulee koira!! Pitkän, monen vuoden odotuksen jälkeen on vihdoinkin mahdollista ottaa koira ja nyt se tulee! L.A. on tän kuun vipalla viikolla. Käytiin pe kattomas poikaa, ja ihanahan se on. Se oli koko porukan paksuin! Kuten isä kuvailujen perusteella sanoi, Mötikkä. No, nyt tilanne on se, että oikeaa nimeä vielä etsiessä Möde on kutsumanimi. Toivottavasti se oikea nimi löytyy:D Se on vähän hankalaa. Olis kiva, että nimi tarkottais jotain. Mutta sen pitää myös olla ytimekäs, suuhun sopiva ja myös koiralle passeli. Ja vielä meidän koiralle. Eli Turre ja Musti ei oo vaihtoehtoina. Ja nimi ei saa olla liian löllö, koska meidän pojasta kasvaa iso, ja komea. Jari-Matti saa hoitaa sen järjen kasvatuksen ja mä lihasten:)
Mut me rakastetaan sitä nyt jo. Eikä muusta puhutakkaan. Eli jos jatkan tätä galleriapäiväkirjailua, ni tästä tulee varmaan aika pitkälti koirablogi. Ei oo enää elämässä muuta. No on, mutta se on niin kiva aihe:) Ostettiin jo ruokakipot (se varmaan hukkuu niihin), leluja (ne on isompia, ku pentu itte) ja kotoa kaivettiin kori ja pyyhkeitä, pehmoleluja (Mikan rakas Norsu;)) jne. Netin koirankoulutus- ja -kasvatusvinkit on selattu ja rajoja sovittu. Videopätkää katottu noin tuhat kertaa (se on kuus minuuttia pitkä. Muut ihmiset on jaksanu noin kahden minuutin kohdalle.) ja niitä kolmea kuvaa saman verran. Koirasta on hölisty kaikille -paitsi vuokranantajille. No ne huomaa tänään ruokakipot keittiön lattialla, et eiköhän asia tuu selväksi:) Ne on onneks sanonu, että koiran saa ottaa ja koirat on niille ihan tuttuja juttuja, että ei siinä varmaan ongelmaa tuu.

Ihanaa tää elämä taas.

Oltiin serkkulikan kans juoksemas, reilu kymppi. Se oli niin ihanaa! Oikein terapeuttista ja selvitti ajatuksia kunnolla! Kierrettiin hiihtokausitauon jälkeen eka kertaa Jouppiskaa, voi ku oli kaunista! Alkoi ahdistamaan keskustaan muutto. Mutta sitten päätin, että se mettä on mulle tärkeämpi, kun asun keskustassa ja käyn vaan siellä kuin silloin, kun asuisin sen vieres.
Sain eilen vihdoin ja viimein korjattua pyörän jarrut. Miten voi olla, että toi pyörä kestää ihan ok:sti monta vuotta. Lykkään sen huoltoa monta kuukautta. Sitten kun vien sen huoltoon, samana päivänä rengas räjähtää! Siis se oikeesti räjähti! En ymmärrä. Aion syyttää Supersportin henkilökuntaa, että ne täytti sen renkaan liian täyteen... No en, vanha rengashan se oli.
Juttelin kultaisennoutajan omistajan äidin kanssa. Se koira on tullut kaks vuotiaana omakotitalosta kerrostaloon ja sopeutunu täysin. Ei hauku jne. Ehkä sitä sitten uskaltais ottaa vanhemman piskin. Toki niissäkin on yksilöitä, joo. No haku on päällä!

Pää on niin tyhjä ja tyhmä. Se johtuu ihan varmasti tästä lenkittömyydestä. Mulla ei oo ollu ajatteluaikaa niin paljon kuin yleensä. Toisaalta hyvä, toisaalta...
Ratsastaminen on ollu ihanaa. Siellä kyl saa paljon onnistumista ja iloa ja itsevarmuutta! Hyvää puuhaa. Kunpa vaan olis rahaa tehdä sitä useammin. Tällä viikolla olin kaks kertaa, eilen hyppäsinkin taas hieman! Mahtavaa, kun poni menee täysiä, mutta kuuntelee silti mua. Se on onnitumista, halinntaa tähän elämään.
Kaikki asiat taas vaan menee ja sujuu liian nopeaa. Halusin löytää kaksion läheltä keskustaa, sellaisen johon voin ottaa koiran. No apua. Nyt sit muutan keskustaan kaksioon ens viikonloppuna. Kävipäs se nopsaa... En kyl ehtiny itte mukaan. Ja en oo saanu ajatuksiani kunnolla kasaan asian suhteen:D Kiva muuttaa, mutta... En tiedä, ehkä odotan sen alottavan kokonaan uuden jakson mun pikku elämässä. Että sais taas kunnon tatsin tähän. Treenitauko osaltaan on hajottanu mua ja ahdistaa, ja sit ku ei tiedä töistä kesäkuun jälkeen. Tuntuu, että en taas tiedä mistää mitää! Huoh.
Ollaan juhlimassa Arin ja Titan juttuja ja Mikon saavutusta. Hienoa. Tietääkö muut ihmiset oikeesti mitä haluaa? Olisko joku muukin joka ei tiedä? Tai onko kaikki muut varmoja, että haluaa sitä mitä on? Saako olla haluamatta sitä mitä sai? Saako haluta muuta? Ei saisi olla tyytymätön. Mutta koska saa haluta muutosta? Koska ansaitsee muutoksen? Entä kauaksiko se muutos kantaa? Oonko mä vielä joskus tyytyväinen ja onnellinen?
Mä en tiedä oonko nyt.
Vastatkaa mulle heti näihin kysymksiin!
No ei tarvi, kyllä mä tiedän vastauksen.
Muutoksen tekoon tarvitsee rohkeutta. Ehkä sitä vaan pitää hetki kerätä. Voihan olla, että keräyksen aikana mieli muuttuu ja taas muistaa, miksi on tässä. Ja että tämä on ihan hyvä.

Tai sit oo nuuka aina. Mä yritän kovasti! Mut ku jotenki vaan on kiva ostaa... Onneksi mulla se himo tyydyttyy myös ruokakaupas ja kirpparilla. Nyt yritetään tehdä mahdollisimman usein kotiruokaa. Yrittäminen on tärkeintä!!

Oltiin niiin innoissamme sunnuntain mallitouhuista, ja kuinka kävikään! Jari-Matti konkkaa sauvan kans, ku telo jalkansa ja mä en uskalla nielasta, ku kurkku on niin kipee. Harmi, että just nyt tuli tällasta! Mut mä nyt pääsen varmaanki lavalle, jos otan rauhallisesti sunnuntaihin asti. Mitenkään se onnistuu... Tänään on harkat, huomenna olis kitarakurssin "keikka", pyörän huoltoarviointi jne. Lenkit pitäis hoitaa! Oon jättäny typerästi intervallit nyt loppu viikkoon. Ja ke ja to oon vaan ollu pyöräilemäs reilua puolta tuntia. Höh. Ja oon ostanu uudet lenkkarit!! Treeniin toiset ja toiset kisakengiksi. Edelliset lenkkarit olikin vajaan vuoden liian pitkään... Pitäis tonnin välein vaihtaa ja mä oon menny yli kaks tonnia, samoilla kengillä koko ajan. Joku innokas myyjäpoika Vaasassa sai mut sitten tajuamaan(??), että täytyy olla erilliset kisakengät. Siellä ei ollu ihanissa Adidaksissa kokoja, ni hain eilen Halpa-Hallista!! Karhun kengät. Ei ne nyt kisakengät oo, mut kevyemmät eikä niin tuetut. Pitää nyt vaan kattoa, että ehdinkö juosta ne sisään ennen Kyrönjoki maratonia. Siel odottaa kymppi. Ja nyt vois jättää baarireissut edellisenä iltana tekemättä... On nimittäin ollu hieman raskasta juosta muutaman tunnin unilla, vaikka ei olisi alkoholia juonukaa. Taidan vetää siel siis super ajan;)
Olin eilen ratsastamassa taas, ja tulin tallilta pyörällä! Se ei loppujen lopuksi oo paha matka. Jari-Matti mittas, että 12km, mut Eniro näyttää 9. Mulla oli eilen myLoggeri mukana, ni saa kattoa oikean vastauksen:) Se heppa menee nyt aika kivasti. Rauhallisemmin, vaikka välilläkin ryntäilee. Olin eilen ainut maneesissa ja siitä se ei niin välittäny, joten mentiin aika ruahas. Nyt varmaan alan käymään myös joskus viikonloppuisin, ni saa kunnon tuntuman. Ja mä myös tykkään tosta hommasta paljon! Ja oon Piian kautta ja innoittama ostanu uudet kengät, shapsit, jalustinhihnat, hanskat, takin... Toki takki oli kirpparilta, hyvä minä!
No toivottavasti kurkkukipuhellittää ja pääsen pian testailemaan uusia kenkiä! Ostineilen myös pyöräilykypärän, mun ajo kun on hieman holtitonta ja jarruttoman pyörän oon huomannu vaaralliseksi Seinäjoen autoilijoiden keskellä...

Mulla oli mukavaa puuhaa viime viikolla. Näin kavereita, ratsastin, lenkkeilin, olin PMMP:n keikalla, pääsin kympillä alle 50:en jne. MUTTA sitä kaikkea oli vain liikaa. Koko ajan oli väsyny olo ja tuntui, että mistään ei ehdi nauttia. Töis oli hyvä viikko, mutta kiire. Tuntui, että en ehtiny olla edes kunnolla töis, ku oli paljon työpaikan ulkopuolella hoidettavia juttuja.
Sitten ostin ittelleni kunnon ratsastuskengät ja hanskat. Toimi hyvin! Piia "pakotti" mut hyppäämäänkin hieman, ja hyvin meni. Neiti vaan kuumenee aina niin paljon esteistä, että olin IHAN loppu tunnin jälkeen. Kaikki lihakset kipeenä, hikosin enemmän ku juoksemas ja hengästyin saman verran ku intervalleilla... Eli käy kyllä kuntoilusta toi ratsastaminen! Tällä viikolla meen to ja pe. Se on hyvä, että pääsee peräkkäisinä päivinä ja saa kunnon tuntumaa. Mun vaan pitää alkaa ratsastamaan sitä kunnolla. Pyytää ja saada se menemään koottuna jne. Mut ku yritän keskittyä ihan vaan perus juttuihin, ni en pysty vaatia enempää viel:D
Eilinen juoksu tosiaan meni onneks ihan hyvin. Päästiin su aamuna 3.30 nukkumaan, ku piti PMMP:n keikka kattoa loppuun asti ja sit ajaltiin Seinäjoelle. Aamulla oli niiiin väsyny olo, että en olisi lähteny hölkälle, jos Päivi ei olisi tullu kyytis. Matkalla viel ajattelin,että en juokse. Kyllä se olo siitä sit parani ja kolme ekaa kilometriä juoksinkin viiteen minuuttiin. SItten aloin jäädä ja hylkäsin jo ajatukset toiveaikaan pääsemisestä. Mutta kovasti vaan sain itteni tsempattua lopussa ja juoksin itteni ihan loppuun ja pääsin tavoitteeseeni. Nyt seuraava juoksu onkin varmasti vasta puoliska 9.5, ellen mee maanantaina Alavuudelle juoksemaan 8,5km. Saa nähä... Ostin reittitallentimen (vai miksikään sitä sanotaan...). Se tallentaa sateliitin kautta juostun/ajetun jne. matkan ja näyttää nopeuden, korkeuserot ja vaikka mitä! Hieno laite, en vaans aanu vielä toimimaan ja olin ihan raivona koko aamun. Nyt töis oon rauhottunu ja Jari-Matti saa sen mulle laittaa kuntoon. Pääsee pyörällä ajeleen juoksureittejä ja muutenkin näkee matkan, minkä on juossu. Jee oon innoissani!
Tää viikko on kiva, ei läheskään niin täysi kuin yleensä. Enää on yksi kurssipäivä ja se on ens viikolla. Ja sitten vielä piiiitkä viikonloppu, oi joi. Tulee kyllä hyvään saumaan.

Heh kyllä nauratti PMMP:n kappale Merimiehen vaimo:D Se on varmaan mun tulevaisuus, jos Jari-Matti lähtee laivakokiksi. Mä oon katkerana kotona odottelemas ja tehtailen lapsia, ku ei muutakaan oo. Apua, se täytyy estää. Ennemmin sitten vaikka kissoja tuhat. Tai ne kyl haisee enemmän.. PMMP:n levy on... hmmm, en tiedä. Jotenkin oma henkilökohtainen PMMP-vimma on latistunut vuosien aikana, mutta nyt ehkä nostaa taas hieman päätään. Pari vuotta sitten, kun PMMP:stä tuli massailmiö, tapahtui se perinteinen no mä en tykkää enää - ilmiö. Kovemmat kädet oli se mun levy, johon ihastuin ja jota kuuntelin liikaakin. Leskiäidin tyttäret kohdassa alkoi innostus hiipua ja oma fiilis yhtyettä kohtaan olla kriittisempi. En halunnut olla niitä, jotka tykkää PMMP:stä vaikka se tuottaisi mitä. Joten jätin Puuhevosen hankkimatta.
Nyt on melkein vuosi siitä, kun viimeksi oli PMMP:n keikalla. Lauantain tuleva keikka on siis mulle vähän kuin testi: ihastunko vai petynkö. PMMP oli mulle muutama vuosi sitten iso ja tärkeä asia. Se oli paljon mun ja Annin yhteiselämässä esillä:) Toisaalta, olisi kiva taas ihastua johonkin yhtyeeseen. Ehkäpä se tapahtuu tällä viikolla.

Olin eilen taas ratsastamassa, jihuuuuu. Meni jo paremmin, mutta musta tuntui, että laukka oli kohellusta. Heppa kuuntelee nätisti ja on kyllä aika herkkä, mutta liian innoissaan paikalla olevista esteistä. Heti, kun saan lisää varmuutta, voin hypätä sillä ja saan innostusta pois. Sillä muutenkin ratsastetaan aika vähän, joten virtaa piisaa. Juoksutin oikeastaan koko tunnin, eikä se meinannu siltikään väsähtää. Ja tunti on menny niin äkkiä selässä! Kivaa puuhaa, Piia auttaa välillä ja saa mennä omaa tahtiaan. Vähän ihanaa, kun tulee lämmin ja pääsee painelemaan kentälle!
Kuinkahan nopeaan tunti menee tänään, kun mennään Jari-Matin kans yhteislenkille... Minä hölkkään ja hän pyöräilee. Aluksi piti mennä 105 min, mutta nyt ku on ollu heikko olo herran onneksi lenkki laski tuntiin. Sen jälkeen saunaan, ruokaa, leffaa ja iltaan valmistumista:) Mennään viettämään vipaa eurovodkabattery-perjantaita! Pitkästä aikaa ulos kunnolla, yhdessä ja Seinäjoella. Molemmat odottaa iltaa ihan hirveesti, kuitenkin väsähdetään heti:D
Kävin eilen mittaamas hemoglobiinin ja tulos oli 105. Ei ihme, että on vähän syke kohonnu lenkillä ja sunnuntain juoksu oli raskas! En mee sunnuntaina Viisarinkääntöhölkkään, pelaan varman päälle Komian kirkon hölkän suhteen. Siellä sitten pitääkin mennä kovaa. Odotan niin paljon noita kisoja! Toivottavasti ei tuu mitään vammoja, että saa treenata ja juoksennella kesän.
Täällä on kaunis aurinkoinen pakkassää. Aurinko paistaa täysiä ja pakkasta on melkein kymmenen. Talvi ei ihan vielä suostu väistymään. Hyvä niin, olkoon nyt kunnolla, kun sitä saa taas sitten monta kuukautta odottaa.