IRC-Galleria

Hahaa, sain kutsun yökylään, lällällääääääääää.
Ja aion muuten mennä. En oo täl viikol ollu viel kertaakaa, jo on aikakin. Ja sovittiin, et syödään ammupala yhdes, ja jopa keittiös!! Tehtiin keksejä, et on mitä syödä(: Ravitsevaa, niis on sukltaata=rasvahappoja ja suolapähkinöitä=suoloja ja proteiinia, hiilareita jauhoista jne.

Hiilellä voi värittää eläinhahmoja, joiden ääriviivat heijastetaan piirtoheittimen avulla.

Ei mitää keuhkoputkentulehdusta, pikku flunssa vaan. Hoidin sen yhen yön kuumeilulla pois. Nyt jo aika hyvä olo. JA kuume sai mut reipastumaan koulun saralla. Olen ollut hyvin ahkera ja tehnyt tehtäviä, mahtavaa.

Ihanaa, ku ei tarvi kahtena seuraavana viikonloppuna matkustaa mihkää. En vaan jaksais.

Nyt suunnitteleen lisää matkaa, jee, ulkomaille(:

Britni on kalju, Teppo ei laulanu ja missattiin Antti Tuisku! Kurjaa, mutta silti niiiiiiiiin hyvä reissu!! Kiitti vaan teille(:

Meillä oli aito Tuhkimo-kohtaus, ylioppilas kuvat med kaktus, rikkinäisellä pulkalla rappusten laskua.. Vaikka mitä! Ja kujailua tottakai. Nyt ehkä keuhkoputkentulehdus...

Hyvin hyvä reissu siis.

Hups.
Ehkä olis pitäny ottaa itteensä aiemmin niskasta kii.
No vielki ehtii.
Jos jaksaa.
Toisaalta, minkä mukaan tää aika määritellään?
Jos käännänki yön valveillaoloajaksi.
Mullahan on siis aikaa vaikka kuinka.
Jipii.

En tosiaankaan tiedä. Enkä voi tietää.
Mutta yritän olla välittämättä.
Ei kai kaikkea tarvikaan kantaa, voi varmaan osan jättää lukkojen taa.
Tai irtomyynnin osastolle.

Sepä meni sopivasti. Ihan ku kaikki muukin.
Juuri niin ku oli tarkoitus.

Ihan niin ku kaiken muunkin oli.
Ja tulee olemaan, jos on olemassa.

Atomeitahan kaikki vaan on.

Mitättömyyden kokoisia tarpeellisuuksia.

En enää tiedä missä oon.

Mutta miksi itkisin.

Eli en itke. Olen vaan. Ehkä joskus selviää missä oon. Ja jos ei, ni voi suurta surua. Harmi.

Laulattaa, mutta ei saa laulaa.

Jee, odotan kovasti, että on kolme yötä ohi. Pääsee taas tyttösen kans reissuun ja näkee pojan plus muut tyypit. Hurraahurraa! Karkkilakko kuihduttaa mut, tulee pian anoreksia. Mutta syy lakkoiluun on tuleva mässäilyviikonloppu. Pitää antaa elimistölle aikaa kerätä voimia tulevaan koitokseen.

Nyt pitäis tehä muutama tehtävä. Mutta aina tulee tehtyä kaikkea muuta.. HUPS.
Pitää myös tehä jonkinlainen CV ja täytellä työnhakulomakkeita etc. Hienoa, et voi hakea töitä mistä vaan(: Saa mennä minne haluaa, jee jee jeah. Tietysti lähelle tyttöä on pakko päästä, toivottavasti samaan huoneistoon(: Ja muitakin kavereita!! Eli kait tonne Länsi-Suomeen päin. Tää Slinna on kuitenki sellanen paikka, johon on kiva tulla käymään. Mut eipä tääl muuten jaksais elää ja asua enää pitkään... Onhan tää ollu aivan ihana pakopaikka ja henkireikä. Mut uudet paikat kutsuu, ja vaikkei kutsuis ni mähän meen(:

Äääää, hommien pariin.

Voih, loma oli kiva vaikkakin hyvin rankka! Ei oikeen ehtiny nukkuu, ku piti koko ajan olla menos johonki suuntahan. Mutta en valita, itte niin halusin ja niin oli hyvä(:

Paluu arkeen ei oo kovin rankka, koulua on päivä per viikko näin alus. Okei, on muutama rästihomma ja kandityötäki pitäis alkaa hyvin tosissaan tekeen. Ettei vaan jää viime hetkeen;) Moon päättäny, et siitä tulee hyvä. Ja kyllä mä ny muutenki haluan panostaa tähän loppukiriin, ettei sit jää harmittaan myöhemmin.

Tulee tätäkin paikkaa ikävä vaikka täältä haluaa pois tärkiää. Pitää keksiä hyviä suunnitelmia kesälle, et ei ehdi tätä miättimähän ja kaipaalemahan. Toivottavasti tää kolome kuukautta ei nyt aivan hirviän nopiaa menisi. Tai toisaalta haluan tunkia tän kevään täytee ohjelmaa, että ehtis viälä saara mahdollisimman paljo irti. Noi uimahallin touhut vie aika kivasti aikaa. Kuhan ny vaan sais tän äänen kuntohon, et pystyisin siälä oleen kevään.

Väsyttää, mutta silti urheasti alan hoitaan tehtäviäni.

Vallan mainio mainio päivä(: Tältä siis tuntuu olla hyvin hyvin iloinen. Vau.

Nukuin kaks tuntia, ja oon silti hyvin iloinen ja pirteä. Töiskin oli niin kivaa, et aloin ajattelemaan josko sittenki yrittäis saada noita töitä piremmäksi aikaa. Mukavia muksuja! Ja mukava puuhailla niiden kanssa.

Olin niin kiva eilinen, että jaksaa hymyilyttää paljon!

Kiitos paljonpaljon sinulle(:

Niin rankaa päivä! Yöki oli. Sain nukuttua tosi huonosti, heräilin vähän väliä eikä uni meinannu tulla uudestaan millää. Onneks sain kivoja viestejä kivoilta tyypeiltä (kiitos te, ikävä on mullaki ja minä myös olen iloinen sinusta(: ).
Sit aamu oli hurjan paha, melkein meinasin jo saada ne monta kuukautta odottamani itkut. Mut ehei, en voinu rääkyä; olis ollu tyhmää mennä töihin pää paisuneena ku E.T.:llä. Meinasin jo töiden ja ostosten jälkeen tirautella, mut sit poika piristi mua hurjasti. Eli itkut taitaa siirtyä huomiseen, tai riippuu miten käy lenkillä. Joo-o, kyllä nää itkut on mulle iso asia, viime kerrasta on ihan liian pitkä!!

Hölmö ku oon, lupauduin ens viikoksikin töihin. Nooh, säästyy rahaa ja saan rahaa. Joitain hyötyä. Mut ihan ok tuol töis on, onneks mukavat vakkarit. Mut on sitä silti ku vieraalla maalla... Ehkä jo ens viikolla varmenpi olo(:

Taas se joulu vaan tulee. Höh. Pian on tääki vuosi lusittu. Ehkä se meni liian nopeeta... Vaikka kesällä toivo, et voi ku menis puol vuotta äkkiä. No niin se meniki, ja ihan hyvin nyt voidaan. Kyllä. Hassua pystyä toteamaan toi:) Haikeaa ja mukavaa. Tiedän, et vuodes oon muuttunu niin paljon. Oon niin lähellä sitä, mitä en olisi ikinä uskonu olevani. Ja ihan hyvä näin onkin(: Et kiitti vaan tekijöille, jotka musta nää piirteet esiin loihti. Parempi olla nyt tätä mitä on, ku sitä mitä ennen. Se oli jotenki niin sekaista ja liian tunteellista. Nyt on paljon tasaisempi ja "kovempi" olo; ei tarvi enää välittää jokaikisestä asiasta, vaan voi vaan olla välittämättä ja jatkaa elämäänsä. Ei oo enää tarvetta tietää jokaista asiaa eikä vaikuttaa jokaiseen asiaan. Pystyn nyt ihan rauhas vaan olemaan ja keskittymään elämään. Ehkä siksi, et nyt täs elämäs on jotain. Ei tarvi koko ajan murehtia tulevaa ja yrittää rakentaa sitä paremmaks, pelätä huomista ja elää jotain muuta varten. Nyt on hyvä ja tiiän, et tulevaisuuskin on kiva. Ja jos ei, ni enpä mä sille juuri mitää voi. Ja sekin on hyvä. Teen voitavani ja katon, miten käy. Joo, ei kuulosta yhtään multa:D Ei mua jännitä, missä meen neljän kuukauden päästä. Ei tullukaa lama-ajan taloa eikä pieniä pääkallopaitoja. Vaan jotain ihan muuta mua varten. Jos Luoja suo, saan valita miljoonasta eri mahdollisuudesta. Se on aika kiva tunne, kun tajuaa, et nyt tää elämä vasta antaakin ja paljon:) Toivottavasti viel kauan.

Oih, tulipa hyvä mieli ku kirjoitteli näitä(: Hi hii, nyt ne itkut siirty varmaan kuukauden!!

Ai niin, kiitti Notkea Ariel (vai mikäs se nyt olikaan...X) ), on ollu hyvä pähkäillä sun kaa elämää ja varsinki parantaa sitä(: