Tein äskön jotain, mitä en olis uskonu tekeväni. Pistin jolleki mallipojulle kommenttia, että "heheeh, jopas on kuumaa tavaraa" tai jotain tuon tyylistä. Olen saavuttanu typeryyden huipun. Luoja mut armahtakoon, kuolasin tusinatavaran perään, ja vielä kerroin sen sille...
Mussa asuu sitkeä kuvitelma, että kauniit ihmiset on tyhmiä. Kivahan niitä on kattoa, mutta en usko, että jaksaisin niitten kanssa kauaa keskustella. Eikä se niinkään voi olla sitä, että ne oikeesti olis tyhmiä, mut kaipa sitä uskoo, että ne saa elämässään asiat helpommalla.
Okei, kyllähän mäkin oon joskus käyttäny ulkonäköäni joissain tilanteissa saadakseni, mitä halusin. Viimeks eilen sain kahvin huoltsikalta ilmatteeks. Ja lauantaina baarimikko tarjos lonkun. Eka sitä aattelee, et hei siistii! Vähä kivaa.. Mut sitte 2min myöhemmin tulee ihme olo. Syyllinen jotenkin. Sit pitää koittaa olla ystävällinen jne. ettei tuntuis niinku ois huijannu. Niinno, nii kaua ku on meikkiä naamassa ja pukeutuu vähä paremmin, ni eiks se oo huijaamista? Tuskin ne tälle tahrasessa T-paidassa ja verkkareissa hengaavalle meikittömälle otukselle mitään tarjois.
Mut kauniit naiset on muutes ihan eri juttu ku kauniit miehet. Naiset saattaa olla mukavia ja niitten kanssa vois ajatella ystävyyttäkin enemmän. Mut kauniit miehet on semmosia, et ei niitä välttämättä jaksais edes kaverina. Musta kauniille ihmisille pitäis perustaa joku saarivaltio. Sit me tavalliset ihmiset voitais jatkaa elämää paljon helpommin.