Valotanpa hieman massamurhaajien ajattelua, joka on heidän näkökulmastaan ihan loogista. Kouluissa tapahtuneita massamurhia yhdistää kolme tekijää: ihmisviha, ateismi sekä itsemurha toimituksen päätteeksi. Olennainen massamurhia selittävä tekijä, ateistinen maailmankuva on jäänyt vaille median huomiota. Olennaista on myös pettymys sekä tyytymättömyys omaan elämään – siis paha olo. Jos kuolemanjälkeiseen uskomaton henkilö kokee elämänsä tuottavan enemmän kärsimystä kuin iloa, hänen on teoriassa järkevää lopettaa se.
Kun massamurhaaja on päättänyt tehdä itsemurhan, hänen on teoriassa järkevää ottaa jutusta kaikki ilo irti. Tässä kohtaa väkivaltaiset tietokonepelit astuvat areenalle, mutta eivät motiivina. Tietokonepelit heijastuvat murhaamisen tavassa, sillä massamurhaaja voi ennen kuolemaansa elää hetken ajan tietokonepeliensä fantasiamaailmaa todeksi.
Tällöin massamurhaaja voi tappaa ihmisiä, joita hän on aina vihannut. Siinä sivussa hän saattaa joutua ampumaan pari sivullista, jotka esimerkiksi estävät häntä ampumasta haluamiansa henkilöitä. Sen lisäksi hän saa kaipaamansa julkisuutta ja tekee kuolemastaan jonkinlaisen performanssiesityksen.
Toteutettuaan yhteiskunnallisesta näkökulmasta tuomittavia fantasioitaan kiinni jääminen johtaisi sanoinkuvaamattomaan halveksuntaan ja äärimmäiseen tuomioon. Tässä kohtaa murhaaja käyttää uskonsa mukaista takaporttia. Koska ateisti on vakuuttunut siitä, ettei kuoleman jälkeen ole elämää, hän ampuu itsensä, raukeaa tyhjiin ja välttyy tuomiolta sekä halveksunnalta. Ei hyväksyttävää, mutta yllättävän järkeenkäypää. Sitä, että ateisti uskoo voivansa tehdä mitä tahansa seuraamuksetta, kunhan muistaa tappaa itsensä ennen vastuuseen joutumista, kutsuisin ateistiseksi oivallukseksi.
Me ihmiset olemme tehneet itsareita historiamme alusta asti. Pari sataa vuotta sitten huomattavasti suurempi osa meistä uskoi kuolemanjälkeiseen, eivätkä murhainstrumentitkaan olleet niin edistyksellisiä. Massamurhalla ei muutenkaan olisi voinut pompata pikkukylän paikallisjulkkista isommaksi staraksi.