Minkä päällä rakentamasi parisuhteesi seisoo? Onko alla pehmoinen maa nimeltä rakkaus vai kylmää soraa ja kiveä? Rakennustekniikastakin vähemmänkin tietävä voi sanoa, ettei suollekkaan kannata taloaan rakentaa.
Ennen naimisiin mentiin, koska oli pakko. Taloudellinen pakko. Naisen kumppaniksi ei kelvannut kuka tahansa, vaan joku sellainen, joka pystyi elättämään perheen. Vaikka kuinka hurmaava satunnainen tyhjätasku olisi ollutkin, ei tämä olisi kelvannut vävyehdokkaaksi. Tämä oli aikaa, jolloin liitot kestivät. Intohimolle ja tunteille ei ollut varaa, vaan liitot solmittiin järjen mukaan. Voi kuinka kamalaa, sanoo rakkautta vannova romantikko.
Ihmiset ihannoivat rakkauden tunnetta. Täyttä paloa ja intohimoa, jännitystä ja mielihyvää. Toisaalta rumalla rakkauden kääntöpuolella on omistushaluisuus, mustasukkaisuus ja menettämisen tuoma tuska. Rakkaus on vailla järkeä.
Tunteet ovat kuin alkukantainen kompassi, jonka perusteella teemme elämän valintoja. Kompassi ailahtelee ja heittelee, eikä mene yhteen järjen kanssa. Väitän, että järki on kehittyneempi instrumentti valitessamme elämämme suuntaa. Vaikka onhan onnellisuuskin tunne ja sitähän kaipaa jokainen. Lopulta sekin on vain mittari mielessämme, joka laskelmoi että "nyt on kaikki hyvin". Voinemme tehdä tämän päätelmän ilman onnen tunnetta. Ai mutta ah, sitä endorfiinin määrää!
Logiikka ja päättely ovat ominaisuuksia jotka tekevät ihmisestä niin yksilöllisen muihin eläinkunnan edustajiin verrattuna. Tunteetkin ovat osa inhimillisyyttä, mutta jospa ne ovatkin vain geneettinen jäänne? Ehkä tunteettomuus onkin vain evoluution aikaansaannosta. Jokainen silti tehköön päätöksensä perustuen ne sitten mihin haluaakin. Onhan yksilö vastuussa teoistaan ensisijaisesti itselleen. Jos valitsit väärin, ehkä ymmärrät miksi ja tiedät minkä perusteella teet valintasi jatkossa.
