IRC-Galleria

Olet lämmin syli
ja taivas
kaipaukseni kohde

Katson kaukaa
ja toivon
sinun olevan hyvä

Ja kun satutan sinua
satutan itseäni

Tallinnan reissu ja Suburban Triben keikka vei tänä viikonloppuna mehut tästä hemmosta. Sitten taas vanhoilla silmillä maanantaina duuniin x( Olis hyvä osata nukkuakki silloin kun se on mahdollista. Flunssakin kaiketi taas tulossa..

Tapasin Tallinnassa rentoja katumuusikoita, kun oma gängi päätyi viettämään iltaa erääseen paikalliseen "hieman" ylitäyteen yökerhoon. Eiväthän he suomea puhuneet, mut englanti taittui hyvin. Siinä sit ulkona vaan hengattiin ja jäbät musisoi. Poliisikin siihen tuli stoppia vetämään yhdessä vaiheessa, mut hetken päästä homma sai taas jatkua.

Tatuoinnin hankinta ollu pidemmän aikaa mielessä ja pitäis jossain käydä vähän tutustumassa ja neuvottelemassa. Parit kuviot olis mielessä, mut jos joku artisti sais kehiteltyä niihin vielä jotain omaakin.

Toisilla oli sitten kouluun paluu näinä kuluneina viikkoina. Itsellä näin ei ollut. Työsoppari jatkuu ja hyvä niin. Koulusta ei pahemmin muuta kaipaa kuin suuremmissa määrin ollutta vapaa-aikaa. Täytyy arvioida tilannetta taas kevään lähestyessä.

Rahanmenokin muuttuu liikaa tulojen mukaan. Ei kyllä pitäisi, jos haluaisi laittaa rahaa säästöönkin. Kulutuskulttuurissa eletään. Ihmiset hassaa rahansa puoliturhiin ylellisyystuotteisiin, ottaa mielettömät asuntolainat ja elää yli varojensa, velaksi.

Puoliturhuuksista puheen.. Tilasinpa itsekkin HTC:n älypuhelimen. "On niin nätti, mukava käyttää ja kamalasti ominaisuuksia." Puhelinoston sijaan ostinkin siis monitoimilaitteen. On silti vaikea määrittää mikä on tarpeellista ja mikä ei. Tottumuksen kautta ruvetaan vaatia parempaa eikä huonompaan enää tyydytä. Koenko tarvitsevani moista vempelettä? Kyllä. Mutta tarvitsenko sellaista oikeasti? No.. Tuskin.

Pitänyt taas rustailla vaikka mitä ajatuksia ylös ja ulos. Toisaalta siitä saavutettu hyöty on melko mitätön, viihdearvosta puhumattakaan. Olisi osattava kertoa mielensä pyörylät kiinnostavalla ja karismaattisella tavalla, jos niillä haluaisi herättää myös muissa jotain ajatuksia tai tunteita. Se ei riitä, että se on vain omaa kivaa.

Voisipa hän rakastaa sinua niin kuin hän rakastaa hetkiä kanssasi.

Käveltiin kaverin kanssa viime yönä Järvenpään keskustasta Keravalle hetken mielijohteesta :D Pari tuntia siinä tais vierähtää niitä näitä juttuja höpisten. Vaatteet on kyl märkinä vieläki. Hankeen ja lätäkköönkin tuli upottua. Ei välttämättä paras sää ollu tosiaan. Mut khyl ihan hauska keissi. Kunha ei tullu ny vilustuttua vaan :P

Joku Primera peruutti sitten tänään parkkipaikalla oikeaan etukylkeen. Äijä vielä yritti kieltää ettei siihen mitään jälkeä tullut, vaikka tulihan siihen järkyttävä lommo :S Otin sit parit kuvat ja myönsihä se sit virheensä. Toivottavasti ei vaan tuu mitään ongelmia tyypin kanssa, vaan sujuu noi vakuutusasiat mallikkaasti.

Sattuuhan noita tietty.. Mut sit moottoritiellä joku pakettiauto meinas ryystää itsensä toiseen kylkeen kaistaa vaihtamalla. Hyvä ettei omassa perässä ollu ketään, ku jarrua sai antaa oikein kunnolla. Onneksi tien pinta oli kuiva. Oli lähellä ettei pinna katkennu siinä vaiheessa. Jälkeenpäin kun ajoin äijän rinnalle, ni eiköhän se puhunu vielä puhelimessa. Raah.

Huomenna kattomaan Fear Factorya Nosturiin! Ou jee jee. Lauantainaki sit risteilylle Ruotsiin =) Vaihtelua arkeen. Just jees.

Kun omat tekemiset, sanomiset ja menemiset eivät aiheuta toiselle ylitsepääsemätöntä mielipahaa, on asioilla toimivat perussäännöt. Likaiset sukat lattialla, avonaiset kaapinovet unohduksen jäljiltä tai puolison pakonomainen tarve pitää verhoja auki, kun ulkona on pimeää saattavat aiheuttaa toisinaan suurtakin vitutusta, mutta ne eivät kaada uskoa suhteeseen. Kun puoliso halailee ja suutelee vierasta, se tuntuu pahalle. Kumppani on aiheuttanut sellaista, mikä ei ole enää itselle hyväksyttävän rajoissa. Samoin jos puoliso kantaa entisen rakkaansa kuvaa mukanaan tai kutsuu sinua joskus hänen nimellään, vaikkakin vahingossa.

Jos kumppani haluaa sinun hyväksyvän itselleen mieleiset ja tärkeät asiat, joita et voi mitenkään hyväksyä, suhteella ei ole tulevaisuutta muuten kuin toisen luovuttamalla tai pääsemällä molempia osapuolia mielyttävään kompromissiin, jossa molemmat tekevät uhrauksen. Helppoa olisi, jos jokainen pystyisi mukautumaan kumppaninsa asemaan ja tuntemuksiin ja näkemään omat tekonsa tai vaatimukset hänen silmin. Jos jokin asia tuntuu pahalta, ei päästä löydy kytkintä jolla voisi vain sulkea tuntemuksen pois tai olla välittämättä siitä.

Ratkaisu löytyy olla tekemättä mitään sellaista mikä saisi toisen tuntemaan olonsa huonoksi. Jos kaikki mitä teet ja olet normaalisti tehnyt, aiheuttaa toiselle vain mielipahaa, se vaatisi sinulta niin suuria elämänmuutoksia, että et välttämättä pystyisi siihen kaikkeen. Et pystyisi, ja suhde ei voisi ikinä toimia. Vika ei ole sinun, eikä hänen. Ehkä te ette vain sovi yhteen. Maailmankuvanne tai kuvanne rakkaudesta tai parisuhteesta ovat niin erilaiset.

Jos kaksi ihmistä tiedostaa toistensa tarpeet ja tyydyttävät ne tulematta ylitsepääsemättömiin ristiriitatilanteisiin, on tilaa rakkauden muodostumiselle.

Tie mitä kävelen, tuo aina takaisin sinne mistä lähdin
näen sen talon taas jonka ohi eilen kuljin
siellä ei ole lämmintä vettä eikä postilaatikkoa
mutta sen pihalla kasvaa vihreä nurmi, vaikka on helmikuu