IRC-Galleria

Ohjaus: Matt Reeves


Vihdoinkin jotakin uutta! Näin voisi sanoa elokuvasta heti alkuun. Kaikenlaisia hirviö-elokuvia on tehty lähes videokuvan keksimisestä lähtien. Ensin tulivat dinosaurukset ja lohikäärmeet, mutta joukkoon liittyi myöhemmin useita erilaisia kummajaisia. Ehkä parhaimmat hirviöleffat tehtiin nousevan auringon maassa Japanissa, jossa näiden elokuvien tuotanto toimi lähes liukuhihnamaisesti 50-luvulta lähtien. Tunnetuimpana tekeleenä varmasti vuonna 1954 ilmestynyt Godzilla, joka sai lukuisia jatko-osia aina nykypäivään asti. Amerikassa puolestaan jättiläishyönteiset, jättiläis-ihmiset ym. kummajaiset valloittivat valkokankaita. Tarinoita on kerrottu pääasiassa armeija, hallituksen, tutkijoiden sekä itse hirviöiden näkökulmasta, mutta missä ovat näiden jättiläisten jaloissa juoksentelevat siviilit?

Koitan kirjoittaa elokuvan idealle mahdollisimman uskollisesti ja vältän pahimmat spoilaukset, sillä elokuvan markkinointi oli ehkä paras ja kiinnostavin mitä olen ikinä nähnyt. Näin pimennossa aina teatteriin asti pidettyä elokuvaa ei voi olla kunnioittamatta. Elokuvasta ei kerrottu oikeastaan yhtikäs mitään julkisuudessa eikä ensimmäisissä teasereissä ollut edes elokuvan nimeä. Tämä sai tietenkin aikaiseksi paljon keskustelua ja puhuttiin Godzilla 2:sta ym. "höpönhöpönkukkuluuruu"-ideoista, sillä kenelläkään ei ollut aavistustakaan siitä mitä oli tulossa. Tämä oli myös varmasti elokuvastudiolle tarkkaan harkittu riski sillä ihmiset todellakin tiesivät erittäin vähän mitä menivät katsomaan.

Ensinnäkään ei liene suuri spoilaus, jos sanon että koko elokuva on kuvattu "handycamillä" siviilien näkökulmasta. Tälläistä ei ole ennen tehty ainakaan tässä mittakaavassa ja tuskin kukaan Japanissa olisi keksinyt vastaavaa ideaa yhteenkään Godzilla elokuvaan. Elokuvan toteutus on shokeeraavan hieno, häiritsevä, ahdistava, ärsyttävä ja ennen kaikkea pysäyttävä. Elokuvan alusta suuri osa on taidokasta henkilö-esittelyä ja kaikki pääosissa heiluvat ihmiset tehdään katsojille tutuiksi. Myös ihmisten välejä ja parisuhteita tuodaan taitavasti esille ja ennen pitkää katsoja tuntee olevansa yksi porukasta ja mukana tilanteessa. Itseasiassa alun aikana jopa onnistuin unohtamaan että olin tullut katsomaan jonkinlaista "monsterileffaa", mutta olin silti edelleen kiinnostunut tilanteiden kehittymisestä. Kun homma yhtäkkiä hajoaa käsiin ja rakennukset alkavat sortua, sekasorto vallitsee kaikkialla ja syke nousee. Katsoja on niin hyvin tilanteissa mukana, että kun jotakin tapahtuu niin sen todella tuntee. Kun jollekin läheiselle ihmiselle tapahtuu jotain pahaa, tunne on pysäyttävä. Pahimmillaan vapiset paikallasi etkä tiedä mihin suuntaan paeta panikoivan ihmismassan keskellä. Epätietoisuus jatkuu aina elokuvan loppuun asti ja jossainvaiheessa katsojalla saattaa käydä mielessä että saako hän oikeastaan ikinä tietää lopullista ratkaisua. Mielikuvitukselle jätetään paljon tilaa, mutta kaikki teaserin julkaisun jälkeen mieleen juolahtaneet kysymykset saavat vastauksen.

Epätoivoisesti surkeissa monsterileffoissa rypenyt Amerikka näytti, että hyviäkin elokuvia osataan tehdä. Godzilla oli harvinaisen tökerö esitys ja varmasti harmitti japanilaisia eikä ihme, että jenkkien Godzilla sai japsien Godzillalta kyytiä elokuvassa "Godzilla: Final Wars". Olin ja olen edelleen tämän genren elokuvien ystävä ja pidän erityisesti Heisei-kauden Godzilla elokuvista. Cloverfield oli unohtumaton elokuvakokemus eikä ideaa yksinkertaisesti enää voi kopioida. Sanoisin, että unohtumaton klassikko jo syntyessään.

*****