IRC-Galleria

Ohjaus: Joon-ho Bong
Maa: Etelä-Korea
Vuosi: 2006


Tämä elokuva pisti silmääni jo kauan sitten Anttilan hyllystä. Japani on tunnetustu monsteri-elokuvien mestari ja maasta on noussut lukuisia klassikoita. Nyt kyseessä on kuitenkin Etelä-Korealainen teos, joka on ilmeisesti ehtinyt niittämään jo jonkinlaista mainetta maailmalla. Amerikkalaisversiokin on kuulemma tuttuun tapaan tekeillä. Näkemistäni itämaisista elokuvista jopa huonoimmat ovat olleet parempia kuin keskivertoiset amerikkalaiselokuvat... ainakin tähän päivään asti.

"Idän ihme" ei toteudu tässä hirviö-elokuvassa ja ihmettelen syvästi IMDb:n korkeaa pisteytystä. Aloitettakoon täystyrmäys aivan yleisistä asioista. Kuvaus on paikotellen silmään pistävän surkeaa. Näyttely on monen näyttelijän kohdalta säälittävän surkeaa ja kaiken kruunaa englanniksi toteutettu jälkiäänitys. Elokuva kuulostaa aivan samalta kuin Kung Pow ja aiheuttaa pääasiassa myötähäpeää kaikissa niissä kohdissa, joissa näyttelijät todella saattaisivat tehdä työnsä hyvin. Kaikki äänet ovat niin naurettavia, että lieneekö tämän takia lisätty tuohon IMDb:n muutenkin mielekiintoiseen kategoria-listaan "komedia". Kaiken lisäksi tuo "monsterikin" on naurettavan näköinen digitaaliefekti, joka toimii parissa kohdassa kohtalaisen hyvin, mutta tämäkin johtuu lähinnä heiluvasta käsivarakamerasta, joka tuo kuvaan hitusen lisää aitoutta. Kaikki kirjoituksiani lukeneet tietävät mitä mieltä olen näistä digitaalihirviöistä, joten jätetään se asia käsittelemättä. Käskirjoitus on lapsellinen ja elokuvassa käytetään mielettömästi aikaa paskanjauhamiseen. On todella vaikea tietää mitä elokuvan tekijät ovat oikeasti tavoitelleet, mutta voin todeta, että epäonnistuivat täydellisesti. Kuin ajaisi autolla tietä pitkin, joka haarautuu kahteen eri suuntaan. Tämä elokuva on kuin kuva tuosta autosta, törmänneenä siihen tolppaan keskellä risteystä ja kuvassa on ne legendaariset mustat raamit sekä teksti "Epic Fail". Kauhua tai Kung Pow-komediaa, mutta ei missään nimessä molempia samanaikaisesti.

Tuskalliset kaksi tuntia saa katsoa aivan sietämätöntä paskaa. En ole ennen nähnyt Etelä-Korealaista elokuvaa, mutta nyt olen ja seuraavalla kerralla harkitsen vakavasti jos sellainen eteeni sattuu.


½