IRC-Galleria

Viimeaikoina on jäänyt tämä kirjoittelu elokuvista vähän vähemmälle vaikka kaikenlaisia ennakoitakin olen näköjään viime vuonna kirjotellut. Täytynee siis muistella hieman ja tiivistää.

Saw V (Ohjaus: David Hackl / Vuosi: 2008)

Se mikä ensimmäisessä elokuvassa oli hienoa, ainutlaatuista, nerokasta ja kaikessa brutaalisuudessaan upeaa kulutettiin loppuun jo jossakin kolmannen elokuvan paikkeilla. Nyt tarinaa raapustavat käsikirjoittajat kuluttavat kynsiään liitutauluun ja koittavat väkisin saada aikaiseksi tarinaa, joka vaikuttaisi nerokkaalta ja "mielenkiinnon" lisäämiseksi myllyyn laitetaan hieman enemmän lihaa. Tarinan uskottavuus on mennyt jo täysin yli ymmärryksen ja kaikki sarjan elokuvat on kiedottu jatko-osien avulla entistä sekavampaan umpisolmuun, jonka selvittäminen vaatii useamman kuin kaksi katsomiskertaa. Sanon tässä suoraan kaikille ihmisille, jotka pitävät näitä elokuvia nerokkaina, että olette yksinkertaisia. Jokaisessa elokuvassa väännetään rautalangasta takaumien muodossa katsojalle nämä tärkeät kohdat juonesta, jotka ainoastaan johtavat seuraavaan elokuvaan. Nerokkaassa elokuvassa ei väännetä rautalangasta kaikkea vaan katsojalle tarjotaan tilaisuus itse oivaltaa. Tälläinen "takaumakerronta" on nykypäivänä muotia ja joissakin elokuvissa kuten Prestige ja Illusionist se toimii. Ensimmäisessä elokuvassa se toimi myös, mutta sen jälkeen kaikki jatko-osat ovat käyttäneet tismalleen samaa kaavaa. Elokuvat sisältävät vain hitusen verran oikeasti mielenkiintoista tarinaa, mutta lopussa koko elokuva tuntuu vain suurelta alustukselta seuraavalle elokuvalle, joka taas on suuri alustus sitä seuraavalle jne. Kirjoitin vuosi sitten kaikista neljästä elokuvasta pitkän yhteenvedon, joten olen nyt jo jauhanut paljon turhaa.
Tämä viides elokuva vie järjetöntä tarinaa entistä syvemmälle ja kuudes tuo mukanaan taas jonkin aivan järjettömän juonenkäänteen. Saw V on harvinaisen epämielenkiintoinen ja tekemällä tehty epänerokkuus, jota ei kauaa jaksaisi seurata. Oma veikkaukseni olisi että sarja päättyy johonkin epähienoon Saw X- osaan ja heti seuraavana vuonna saadaan jokin epähieno uudelleenfilmatisointi aivan ensimmäisestä elokuvasta.

* ("vituttaa tommoset taka-hommat")

007 Quantum of Solace (Ohjaus: Marc Forster / Vuosi 2008)

Casino Royale esitteli maailmalle aivan uuden Bondin. Daniel Craigin näyttelemä Bond rikkoi elokuvassa lähes kaikki Bondille olenaiset normit ja toi hahmoon huomattavan määrän enemmän mielenkiintoa kuin Brosnan tai muutamat muut edeltäjät. Casino Royale on henkiökohtaisesti yksi suosikeistani kaikista Bondeista, mutta Sean Conneryn aikoihin Casino Royalea on vaikea verrata. Onhan Connery se "aito oikea" Bond.

Quantum of Solace on suora jatko-osa Casino Royalelle, joten normien rikkominen jatkuu ja ensimmäistä kertaa katsojan täytyy olla tietoinen edellisen elokuvan tapahtumista. Lienee myös ensimmäinen kerta kun elokuva ei pohjaudu Ian Flemingsin kirjaan. Jatko-osat lienevät kannattavia ainoastaan rahastusmielessä, sillä Casino Royaleen verrattuna tämä on todellinen sukellus. Elokuva on kieltämättä näyttävä, toimintaa riittää, stuntit ovat hienoja, Craig on edelleen hyvä Bond ja kaikki on visuaalisesti todella hienoa katsottavaa. Elokuvan juoni vaan on yksinkertaisesti ohut ja tylsä. Bond haluaa kostaa vaimonsa kuoleman ja tekee kaikkensa saavuttaakseen tämän tavoitteen. Elokuva ei tarjoile oikeastaan mitään yllätyksiä vaan tuntuu jälkeenpäin melko yksinkertaiselta putkijuoksulta räjähdysten ja liekkien halki. Kokonaisuudesta jäi myös jotenkin rikkonainen ja keskeneräinen fiilis, mikä pahasti enteilee sitä, että tarina jatkuu vielä kolmannessa osassa.

**

The Curious Case of Benjamin Button (Ohjaus: David Fincher / Vuosi 2008)

En ole ikinä joutunut pettymään Fincherin elokuviin enkä pety tälläkään kertaa. Bratt Pittin loistava roolisuoritus ja loistavasti käsikirjoitettu tarina olivat jotakin sellaista, mitä jaksoi seurata virkeänä lähes 3 tuntia. Elokuvan tarina on ainutlaatuinen, kaunis, koskettava ja uskomaton. On joitakin yksityiskohtia, jotka jäivät ensimmäisen katsomiskerran jälkeen vaivaamaan, mutta täytyy ottaa virhe takaisin kun elokuva on hyllyssä. Monet "tavalliset" katsojat varmasti kyseenalaistaisivat koko elokuvan tarinan ja Benjamin Buttonin omituisen sairauden, mutta elokuvan englanninkielinen (alkuperäinen) nimi selittää jo tarpeeksi. Kyseessä on myös teknisesti yksi kauneimmista elokuvista, jonka muistan koskaan nähneeni. Voisin suositella lämpimästi kaikille...

*****

Burn After Reading (Ohjaus: Ethan & Joel Coen / Vuosi 2008)

Mitä vittua? Sika pani kettua? Kyllä vain... Coenin veljekset jatkavat edelleen hyvien elokuvien parissa. On hyvinkin mahdollista, että jollakin omituisella tavalla ajoitus oli juuri oikea, mutta elokuva kolahti täydellisesti. Tämä oli näitä harvoja "Mitä vittua?"-kategorian elokuvia, josta jää kirjaimellisesti sellainen fiilis elokuvan päätyttyä. Elokuvassa Brad Pitt ja George Clooney vetävät (ainakin minun mielestäni) heille eriskummalliset roolit, mutta todella vakuuttavasti. Koko elokuvan juoni on yksinkertainen ja käsittelee naurettavan mitätöntä asiaa, mutta taitavalla käsikirjoituksella, ohjauksella ja näyttelyllä siitäkin ollaan saatu aikaiseksi aivan käsittämätön soppa. Kyseessä on ehdottomasti vuoden paras komedia, joka kannattaa katsoa.

*****

The Incredible Hulk (Ohjaus: Louis Leterrier / Vuosi 2008)

Eipä siitä kauaa ehtinyt kulua kun Hulkista tehtiin uusi versio. Vuonna 2003 julkaistu versio floppasi täydellisesti eikä elokuvassa oikeastaan mitään hyvää ollutkaan. Sarjakuvafilmatisointeja tulee kuin liukuhihnalta eikä listaan ilmeisesti haluttu näin nimekästä floppia. Incredible Hulk on uusintafilmatisointi, jonka ymmärrän ja jonka takia niitä ylipäätään pitäisi tehdä; Floppien ja täydellisten floppien paikkaaminen. Kyseessä ei edelleenkään ole mikään maailmaa mullistava teos, mutta viihdyttävänä toimintapätkänä se toimii edeltäjäänsä paremmin. Tarinaan on tuotu hieman enemmän sisältöä ja juonen eteneminen on järkevämpää sekä pysyy peräti uskottavuuden rajoissa. Ihan kelpo krapula-leffa...

***

Hellboy II: The Golden Army (Ohjaus: Guillermo del Toro / Vuosi 2008)

Hellboy on yksi suosikeistani kun puhutaan sarjakuvafilmatisoinneista. Kyseessä on erilainen ja värikäs supersankari, jonka apuna on tiimi, josta ei mielikuvitusta puutu. Ajatus jatko-osasta alkoi väistämättä pelottaa ja ajattelin, että nyt tämäkin elokuva mennään pilaamaan. Ohjaaja pysyi kuitenkin samana, mikä oli lupaava merkki eikä lopputulos ollutkaan niin huono kuin aavistelin. Hieman hajanaiselta vaikuttanut ja turhaa kikkailua sisältänyt tarina onnistui pysymään mielenkiintoisena loppuun asti. Elokuvassa myös perehdyttiin ensimmäistä osaa enemmän hahmojen välisiin suhteisiin ja tuotiin esille paljon uusia piirteitä sekä merkityksiä. Osa niistä enteilee elokuvasarjalle jatkoa, jota todennäköisesti saadaan piakkoin.

***½