Siinähän se tuli, oli ja meni.
Koskenrantaan tietty ensimmäisenä ja väkeä tuntui olevan paikalla enemmän kuin Tammerfesteillä. Selvinpäin kun kaupungille saavuin niin väenpaljous oikeastaan tuntui ahdistavalta. Tarkoituksena kun oli tulla juomaan kavereiden kanssa, mutta olen alkanut jotenkin karttaa tämmöisiä massatapahtumia. Tai kartan ainakin mielessäni... aina niihin tulee osallistuttua. On usein paljon hauskempaa vetää pää täyteen tietyssä porukassa jossain tietyssä paikassa ilman turhia häiriötekijöitä, mutta ihan hauska tämäkin reissu oli. Tuttuja näkyi jonkin verran ja 0.5 kossupullo tyhjeni aika nopeaan tahtiin.
Aika pian tämän jälkeen tai viimeistään siinä vaiheessa kun vetelin viimeisiä pohjia pullosta raakana, alkoikin aikamoinen tapahtumasarja. Ensimmäisenä hukkui pitkään käytössä ollut powershot A95 kamera, joka ilmeisesti tippui löysän hupparin taskusta kun juoksenneltiin edestakas pitkin rantaa. Sitä hetken etsittyämme tuli huomattua kuinka joku räpsii meistä valokuvia. Kuvia räpsittiin juurikin mun kameralla ja se oli pudonnut juurikin siihen mistä sitä haettiin. Tästä selvittiin taas säikähdyksellä, mutta tuntia myöhemmin oli kyseessä mun laukku joka vain unohtui kaverin kämpille. Se käytiin sitten hakemassa ja suuntana oli hämeenkadun Hese. Mieleen tuli vaihtaa puhelinnumeroita parin kaverin kanssa, mutta missä olikaan kännykkä? "Ei jumalauta JARMO!" Siellähän se oli kaverin kämpillä pöydällä mutta hauskinta tässä oli se, että ensireaktion jälkeen aina yritetään soittaa kadonneeseen puhelimeen ja onnistuin unohtamaan myös oman numeronikin :D
Tämän episodin jälkeen muut suuntasivat jonnekin olutkuppilaan, mutta itse lähdin Semaforiin siinä toivossa että siellä olisi ollut tuttuja. Ensimmäistä kertaa Semassa ei ollut ainuttakaan tuttua kasvoa ja olin siinä vaiheessa liikenteessä yksin. Siinä sitten tuli hilluttua tanssilattialla valomerkkiin asti ja pakko sanoa, että ei se niin huono ilta ehkä ollutkaan. Sai oikein kunnolla nauttia tanssimisesta ilman ylimääräisiä häiriötekijöitä. Hyvän musiikkitarjonnan ansiosta Sema oli jälleen kerran fiksu valinta. Aamuyöstä pitikin sitten suunnata takaisin lukonmäkeen, mutta bussia ei näyttänyt tulevan aikoihin. Menin sitten toisella bussilla Kaukajärvelle ja kävelin sieltä suorinta tietä metsän läpi kotiin ja nukkumaan. Hauska reissu... parempikin olisi voinut olla, mutta näillä mennään mitä on.