IRC-Galleria

Pakkohan se oli seurata muiden ryhmien esimerkkiä.

http://www.finfilms.net/video.php?videoid=671

Maaliskuun alussa julkaistavan "Kätkön" pikaisesti kasattu traileri.

Muutamaan otteeseen mainostettu "Suuri autovarkaus" on päässyt Findie DVD 2007:lle! Lopulliset päätökset asiasta tekee Findie Ry, mutta tällä hetkellä DVD:lle olisi tietojeni mukaan menossa seuraavat elokuvat:

- Eki & Pete 3 (Vesuri Productions)
- Hydroblaster (Black Lion)
- Katalyytti (Orifilms)
- New Whitie ja Blackie 3 (Team Animalhouse)
- Normaaliperusviiva (Ihmiskunnan Ainoa Toivo)
- Pahimmat kaikista (Anti-Teatteri)
- Rivot! (Panic House Pictures)
- Suuri autovarkaus (OUR Production)
- The Doctor (Ilkka Tarumaa)
- The Wire in the Woods (Parque de la Torre del Aqua)
- Valvoja (BaSi-Films)

Elokuvan voi edelleen löytää seuraavasta osoitteesta:
http://www.finfilms.net/video.php?videoid=559
(HUOM! Findie DVD:lle lähtenyt MPEG2-DVD Short Cut versio on ladattavissa torrentin kautta ainakin toistaiseksi)

Muita listalla olevia elokuvia löytyy myös FinFilmsistä ja henkilökohtaisesti osaan suositella seuraavia:

- Eki & Pete
- New Whitie ja Blackie
- Normaaliperusviiva
- Pahimmat Kaikista

OUR Productionin "Suuri Autovarkaus"-elokuva ylitti 1000 latauksen rajapyykin, mikä on jonkin asteinen saavutus.

http://www.finfilms.net/video.php?videoid=559

Elokuva on ladattavissa FinFilmsistä yllä olevasta osoitteesta ja OUR Pro:n uusin elokuva, Kätkö, julkaistaan aikaisintaan kuukauden kuluttua. Julkaisusta lisää infoa sitten kun aika koittaa.

Ohjaus: Francis Lawrence

Paljon kehuja ja vaihtelevia mielipiteitä elokuvasta kuultuani päätin sen sitten lopulta katsoa. Kaikin puolin odotukset olivat hyvät; idea kuulosti ja näytti hyvältä, leffa vaikutti huolella tehdyltä ja pitkästä aikaa odotin näkeväni jotain erilaista.

Ok, ennen "murskaamisen" eli negatiivisen puolen penkomista täytyy mainita ne hyvät asiat elokuvasta. Yksi niistä oli ehdottomasti Will Smith (Robert Neville), joka vetää hyvän ja erikoisen roolisuorituksen kuten koirakin. Autio Manhattan on visuaalisesti todella upea ja näytti hetken siltä että odotukset palkittiin. Syiden ja seurausten selittely hoidetaan tuttuun tapaan vilauttelemalla kliseisiä lehtileikkeitä ja palaamalla Nevillen muistoihin. Tarina on muuten jokseenkin yksinkertainen; Ihminen on onnistunut löytämään lääkkeen syöpään. Pian rokotteen saaneet alkavat saada omituisia oireita ja muuttua valoa karttaviksi olennoiksi. Vain prosentti maailman asukkaista on immuuneja virukselle ja heistäkin lähes kaikki ovat kuolleet. Robert Neville yrittää kehittää lääkettä huonoin tuloksin ja elelee Manhattanilla koiransa Samanthan kanssa. Turhaa spoilaamista välttääkseni jätän tarinan ratkaisuvaiheet kertomatta, sillä joku voi tykätä elokuvasta.

Elokuvassa ei lopulta olekaan mitään muuta hienoa kuin Manhattanin tyhjyys. Teknologia kehittyy hurjaa vauhtia, maailma valmistautuu HD aikaan ja elokuvissa odotetaan nähtävän entistäkin upeampia ja AIDOMPIA erikoistehosteita sekä animaatioita. Näin ei kuitenkaan ole tällä kertaa ja ensimmäistä kertaa kuviin ilmestyvät kuminaamaiset 3D ihmisapinat tappavat lähes kaikki odotukset. Upeasti toteutettuun ympäristöön on vaikea edes kuvitella mitään näin rumaa kuin yliluonnollisen voimakkaat, useita metrejä hyppivät kummajaiset. Alku lupailee tunnelmaltaan loistavaa elokuvaa ja Nevillen jahdatessa koiraansa pimeään tehtaaseen se vielä toimii. Myös Smithin näyttely, vähäinen valo ja äänet luovat hyytävää fiilistä katsojan ollessa täysin tietämätön olentojen ulkonäöstä. Kun ensimmäinen "böö"-kohtaaminen tapahtuu, leffan tunnelma siirtyy kammiovärinään. En juurikaan löydä mielestäni sopivaa vertauskuvaa elokuvan olennoille, sillä pikkukakkosen Ransukin lienee pelottavampi. Ulos päästyään Neville saa katsekontaktin yhden olion kanssa, joka seuraa häntä melkein ulos asti. Tässä vaiheessa kammiovärinässä oleva tunnelma voidaan todeta kuolleeksi ja edelleenkin on mahdotonta ymmärtää syytä huonon CGI:n käyttöön. En tiedä, en muista, eikä kiinnosta tietää elokuvan ikärajaa, mutta uskoisin sen olleen jenkeissä k-11 kun taas Suomessa se todennäköisesti oli korkeampi. Elokuvassa on muutamia upeita kuvia ja kohtauksia joista suurimman osan pilaa edellämainitut CGI olennot. Loppua kohti alkaa myös koko idea tuntua puulta ja tunnelman kuoltua jo kauan sitten, elokuvan loppu ei tunnu oikein miltään.


**½

OUR Production jättäytyy tauolle. Maaliskuun alussa netissäkin ensi-iltansa saavan "Kätkö"-elokuvan jälkeen OURilta ei nähdä uutta materiaalia yli puoleen vuoteen.

Tauosta on hieman ollut puhetta sisäpiirissä ja sen pituus on ollut arvoitus kaikille. Kätkön valmistuttua OUR julkaisee kevään aikana kolmannen kokoelma DVD:n nimeltä "Our Tour", joka sisältää paljon vanhaa ja legendaarista. Tämä tauko on lähinnä yleisölle, sillä toiminta OUR:n sisällä jatkuu todennäköisesti syksyyn asti.

OUR otti Kätkö-projektin aikana suuren hetkellisen harppauksen eteenpäin tekniikassa ja paluu tavallisen kotivideokameran käyttöön ei ole motivaatiolle herkkua. Seuraava netissäkin julkaistava projekti on vielä suunnittelun alla, mutta jos kaikki toimii niin jouluun 2008 mennessä ilmestyy OURilta "Grindhouse". Kyseessä on siis tuplanäytös, jonka toiseksi elokuvaksi suunnitellaan jonkinlaista kauhupätkää ja sen rinnalle olisi tarjolla jonkinlainen komediapläjäys.

Projekteja on ollut enemmänkin suunnitteilla mutta ajatus on juossut hallussa olevaa tekniikkaa valovuoden edellä joten on ollut pakko rauhoittua ja katsoa todellisuutta silmiin. Ehkä jonakin päivänä OUR pystyy toteuttamaan näitäkin projekteja, mutta Grindhousen jälkeen voisin kuvitella OUR:n jäävän varsinaisesti tauolle... ainakin näistä suuremmista leffaprojekteista.

"Kätkö" julkaistaan FinFilms.net sivustolla 1.3.2008

Ohjaus: Brother Strauss

Tämä olikin sitten viimeinen "hyvää vai huonoa paskaa"-arvostelu ja aika keskinkertaista matskua näytti kaikki leffat olleen. Ensimmäisestä näkemästäni Alien-leffasta lähtien olen ollut saagan sekä H.R. Gigerin fani. Predator on myös ollut aina loistava leffa ja sen on jaksanut katsoa yllättävän moneen kertaan. Siitä onkin jo useampi vuosi kun löysin ensimmäisen Aliens vs. Predator-sarjiksen ja pian ilmestyi ensimmäinen pelikin. Pelin menestyksen myötä oli selvää että se saisi vielä jatkoa ja mahdollisesta elokuvastakin levisi huhuja pitkin internettiä.

Joskus vuoden 2004 alkupuolella huhusta tuli totta. Paul Anderson ohjasi tämän kauan odotetun kohtaamisen, josta oli tarkoitus tulla todellinen tähti. Tähden sijasta elokuvasta tulikin meteoriitti joka iskeytyi maahan tappaen kaikkien fanien odotukset naurettavimmalla mahdollisella tavalla. Brutaalien ja pelottavien avaruushirviöiden kohtaamisesta saatiin aikaiseksi k-11 tasoon yltävä perhe-elokuva, jossa verta ei näy nimeksikään. Kaiken kruunasi making of jossa Anderson kehui itseään alkuperäisten elokuvien faniksi. AvP tuotti kuitenkin niin paljon kassatuloja että jatko-osa oli päivänselvä asia nykypäivän hollywoodissa.

(HUOM! Sisältää spoilereita)

2007 joulukuussa se sitten tulikin. Aliens vs. Predator Requiem on Straussin veljesten debyyttiohjaus jonka yksinkertainen tavoite lienee korjata edellisen elokuvan heikkouksia, mutta luo sadoittain uusia. Kun alieneiden määrä kasvaa niin suureksi että käsikirjoitus on revetä käsiin, pyyhitään koko ongelma samalla tavalla kuin James Cameronin Aliens jatko-osassa, joka on saagan mestariteos. Elokuva alkaa siitä mihin Andersonin ensimmäinen osa jäi, eli predalien-hybridin syntymään. Predalien kasvaa aikuiseksi jopa nopeammin kuin ensimmäisen elokuvan alien ja noin 30 sekunnin kuluttua predatorien aluksella vaeltaa täysikasvuinen predalien. Hetken mäiskeen jälkeen alus syöksyy takaisin maapallolle ja törmää metsään Coloradon pikkukaupungin lähistölle. Metsästämässä oleva mies löytää aluksen poikansa kanssa todella nopeasti vaikka kuvan mukaan alus syöksyy kilometrien päähän heidän olinpaikastaan. Predatorit kuolevat ja alienit pääsevät vapaaksi. Kuten odottaa saattaa niin miehestä ja pojasta tulee ensimmäiset facehuggerien uhrit. Predatorien hätäsignaali kantautuu heidän kotiplaneetalleen, joka on kaikkea muuta kuin heidän varustuksensa. Hätäsignaalin vastaanottaa vain yksi predator, joka korvaa elokuvasta kaivatun "Arskan" ja lähtee yksin tyhjentämään kaupunkia. Joka toisessa kohtauksessa elokuvan alussa esitellään turhaakin turhempia henkilöhahmoja, joidenka väliset suhteet ovat teinileffojen yleisölle melko tuttuja. "Nössö poika tykkää kauniista tytöstä joka seukkaa semmosen vittumaisen jätkän kanssa" Kuulostaako tutulta? Pakko spoilata, että he kaikki kuitenkin kuolevat oikein tyylikkäästi... paitsi tietenkin tämä nössö kaveri jollakin ihmeen tavalla...
Elokuvassa ei oikeastaan ole päähenkilöä joten henkilöiden esittely on vain tylsää ajan tappamista. Samaan aikaan alienit leviävät viemäreissä ja siittävät uusia jälkeläisiä muutaman facehuggerin ja kuningatarsukuisen predalienin voimin. Alieneita onkin niin paljon että paikalle saapunut predator jättää suosiolla matkamuistojen keräämisen ja ryhtyy teurastamaan kaikkea mikä liikkuu. Predatorin ja alieneiden voimatkin lienevät hieman liioiteltuja kun kykenevät hyppimään katoista läpi. Elokuvan parasta antia onkin vain alienin ja predatorin taistelu, jossa verta ja suolenpätkiä lentää edelliseen elokuvaan verrattuna kiitettävästi. Ihmisistä tulee vain välikappaleita ja heidän tehtäväkseen jää vain kuolla tarkoituksella tai vahingossa. Ihmisten reagoiminen kahteen avaruusolioon kaupungissaan on niin laimea kuin sen odotinkin olevan. Kun pari ensimmäistä ruumista löytyy, päättä tämä yhden ilmeen sheriffi että he tarvitsevat aseita jostakin tuntemattomasta syystä. Sheriffiä näyttelevä John Ortiz ei muuta epävarmaa ja pelokasta ilmettään edes löytäessään kollegansa nyljettynä puusta. Elokuva olisi saattanut jopa toimia paremmin jos ihmisten esittely olisi jätetty kokonaan pois ja päähenkilön roolin napannut Predator olisi ollut eniten seurannan kohteena. Ihmisten ilmestyminen ruutuun tuo väkisin epämukavan fiiliksen ja fiilis pahenee entisestään kun he alkavat puhua joutavia.

Elokuvassa on myös paljon teknisiä heikkouksia ja paikotellen oli lähes mahdoton tietää mitä kuvassa tapahtui ja kenelle. H.R. Gigerin alkuperäinen alien on myös raiskattu aivan käsittämättömään kuntoon. Tavoitteena lienee ollut päästä samaan kuin James Cameron, mutta pieleen on mennyt suunnittelu. Kaikista heikkouksista onkin pakko siirtyä leffan positiivisiin puoliin, joita ei suurta määrää löydy. Predalien näyttää hienolta ja korvaa kuningattaren tyylikkäästi, mutta toivottavasti vain tämän kerran. Ensimmäisen elokuvan jälkeen tämä tuntuu alusta lähtien paremmalta ja mäiskettä riittää. Elokuvasta pystyy myös nauttimaan enemmän jättämällä aivot narikkaan ja seuraamalla tätä kallista splatteria. Ristiriitainen asia on myös aliens-elokuvasta kopioidut yksityiskohdat, sillä ne paikotellen pelastavat elokuvan mutta ovat silti pelkkiä kopioita. Schwarzeneggerin Predatorissa heittämät legendaariset lausahduksetkin kulutettiin loppuun jo ensimmäisessä elokuvassa joten Everstin heittämä "What the hell are you?" kuulostaa jo säälittävältä.

Kolmatta AvP:tä odotellessa täytyy vain toivoa, että enempää naurettavia kömmähdyksiä ei sattuisi.

EDIT:

03.06.08 14:12 <Jarell>
Tuli katsottua toiseen kertaan tuo kakkonen ja harvoin tuntuu yhtä epämukavalta katsoa elokuvaa. Oli kyllä paskempi mitä muistinkaan. Ensinnäkin toi koko elokuvan dialogi on jotain järkyttävää ja näyttelijöillä on pahoja mielentilavaihteluita.
Säälittävää myös se että ohjaajaveljekset saivat käyttöönsä alkuperäisen Alienssin äänikirjaston kun eivät mitään omaa keksineet.
Vanhoista leffoista tuttuja lausahduksia ja kliseitä tuli liukuhihnalta ja elokuva taisikin olla tarkoitettu tälle nykynuorisolle joka ei välttämättä alkuperäisiä elokuvia tunne.
Mistä elokuvasta on lähtöisin legendaarinen lausahdus "you ugly mother fucker"? jos vastaus on "AvP" niin Anderson ja Straussit pääsivät varmasti tavoitteeseensa. Kyllähän jotkut nykyteineistä väittävät Iron Maidenin kopioineen Trooperin Children of Bodomilta.

Uutta wanhaa olisi OUR:lta taas tarjolla. Ensimmäisen elokuvan (Peto) Pilalle menneitä kohtauksia voi ladata FinFilmisistä osoitteesta:

http://www.finfilms.net/video.php?videoid=649

nauttikaa, kärsikää.

Edit: Myös Suuren autovarkauden pilalle menneet otokset tulevat samankaltaisen koosteen muodossa internetlevitykseen seuraavan parin viikon aikana.

Ohjaus: Russel Mulcahy

Jatketaan pelielokuvien parissa ja vuorossa on uusin Resident evil. Olen pitänyt ensimmäisestä elokuvasta lähtien Resident eviliä parhaana pelielokuvana ja siellä kärkipäässä se edelleen keikkuu. Kaksi edellistä osaa olivat ärsyttäviä kuten hyvien TV-sarjojen tuotantokausien viimeiset jaksot ja päättyivät jatkuvasti erikoisempiin tilanteisiin. Kolmosessa mennään jo niille rajoille, että tilanne alkaa vaikuttaa todella epätodelliselta.

Elokuvassa seurataan Alicen matkaamista autiomaassa jossa hän törmää kakkososasta tuttuun entiseen Umrella-yhtiön sotilaaseen ja "GTA motherfucker" LJ:hin sekä muihin eloonjääneisiin, jotka ajelevat pitkin autiomaata. Elokuva ei tarjoa paljoa uutta ja zombie-dobermannit ovat täyttä paskaa. Ensimmäisen elokuvan zombiekoira oli ihan "nerokas" keksintö mutta T-viruksen levittyä maailmalle, ilmeisesti kaikista koirista tuli dobermanneja. Kakkososassa se oli jo liikaa ja kolmosessa en enää ymmärrä miksi? Massiivisen Las Vegasin zombie-kohtaus oli myös jokseenkin naurettava. Keskellä aavikkoa on yksi pieni kontti, jota ollaan juuri alkamassa siirtää autolla kun sen luukku aukeaa ja zombeja alkaa juoksennella ulos. Ok, tässäkin olisin ehkä 10-20 zombia ymmärtänyt mutta ne 500 muuta olisi voinut jättää pois. Kaikki kun näytettiin tulevan ulos samasta kontista. Elokuvasta voi myös tunnistaa ehkä jonkinasteisia matkimisia, sillä eräässä kohtauksessa zombia yritetään kesyttää. Kameraa, kännykkää ja palikkapeliä räpeltävä zombie muistuttaa George Romeron "Kuolleiden päivä" elokuvan zombia, joka oppi asioita. Negatiivisuuksista on hyvä siirtyä niihin positiivisiin asioihin sellaisen kohtauksen kautta, jossa oli molempia. Tuo kohtaus lienee, korppi-zombiet, joista väistämättä tuli mieleen Hitchcockin "Linnut". Kohtaus ei oikeastaan mistään muusta muistuttanutkaan ja tuntui tämän takia suoralta kopiolta. Loppujen lopuksi olin kiitollinen ettei aavikko ollut täynnä dobermanneja. Korpit olivat loppupeleissä aika hyvin keksitty uudistus sillä hetkeä aikaisemmin elokuvassa nähdään korppi syömässä kuollutta zombia ja mitäs tästä voisikaan sillä hetkellä ajatella? aivan.
Edellisiin elokuviin verrattuna toimintaympäristökin vaihtuu kaupungista ja ahtaista laboratorioista kuivaksi aavikoksi. Elokuvassa tuodaan esille myös paljon uusia asioita ja tarinaa nidotaan yhteen jättäen ne tärkeimmät palaset ilmeisesti elokuvasarjan päättävään neljänteen osaan. Kokonaisuuten elokuva on "ihan ok", näyttävä verinen zombiemättö ja ehkäpä paras Resident Evil.


***