IRC-Galleria

hieman olen tullut siihen tulokseen, että trollaus on pelkkä tekosyy tyhmyydelle / yleissivistyksen puutteelle.

Aika paljon on kannabis-aiheista keskustelua liikkeellä ja ajattelin nyt purkaa omat ajatukseni yhdellä blogimerkinnällä. Yksi suuri keskustelun avaaja on ollut tuo eilen 20.11 järjestetty radikaali mielenosoitus eduskunta-talolla, jossa oli jo etukäteen mainostettu kannabiksen käyttöä paikan päällä.

Omasta mielestäni kannabis voitaisiin laillistaa, mutta medialukutaitoisena ja sen voiman valtaväestoon tietävänä näin jo etukäteen että tapahtumalla oli vain negatiivista vaikutusta koko laillistus-prosessille. Miksikö? Suuri osa kannabiksen vastustajista ei tiedä siitä yhtikäs mitään ja heille se on yksi tappavista huumeista heroiinin ym. rinnalla. Suuri osa ihmisistä ei myöskään omaa riittävän kriittistä medianlukutaitoa, joten kaikki mitä uutisissa sanotaan on totta ja osalle riittää pelkkä otsikko. Tapahtuma sujui oman ymmärrykseni mukaan aivan kuten pitikin, eli rauhanomaisesti ja asiallisesti. Poliisi toki oli varautunut paikan päälle kuin sotaan. Ilta-sanomien mukaan huumausaine-rikokseen syyllistyi ilmeisesti vain kaksi henkilöä, mutta pahin teilaus oli, että yhtä henkilöä syytettiin virkavallan väkivaltaisesta vastustamisesta. Monelle tietämättömälle nämä tiedot varmasti riittivät ja jälleen saivat nämä kannabiksen piikittäjien vastustajat aihetta pätemiselle. Youtubesta löytyi sattumoisin video pidätyksistä ja voidaanko olettaa, että kohdassa 0:44 tapahtuu tämä ”Virkavallan väkivaltainen vastustaminen” kun poliisi kiiruhtaa paikalle ja liukastuu lumisilla portailla mielenosoittajan selkään? Jokainen voi tehdä omat päätelmänsä.

Media on selvästi kannabiksen laillistamista vastaan, mutta minkä takia? Omasta mielestäni on järjetöntä, että tupakkaa/alkoholia vaarattomampaa päihdettä ei saa kotona kasvattaa omaan käyttöön kun sitä ei kerran kaupasta saa. Valtio ei tietääkseni saa rahaa pimeästä katukaupasta, joten päättäjien kiinnostus aiheeseen lienee pieni. Ihmettelen vaan, ettei pimeän katukaupan vähentäminen kiinnosta myöskään. Kannabis on ymmärtääkseni katukaupan yleisin huume sekä halvin (myyjien tarjoamia kokeilu-tarjouksia lukuun ottamatta). Voisin kuvitella, että osa asiakkaista on pelkästään kannabista ostavia taviksia, joista osa saattaa tarttua tuohon myrkky-tarjoukseen aivan kuten joku lankeaa hyvän puhelinmyyjän pakettiin alushousuista. Itsekin tunnen/tiedän aika monia kannabista testanneita/käyttäjiä ja luulisin että yksi hyvä syy kotikasvatukseen on se, ettei haluta olla tekemisissä näiden katukauppiaiden kanssa. Laillistuksen myötä poliisin resursseja voitaisiin ohjata oikeasti vaarallisten huumeiden poistamiseen ja muun rikollisuuden kitkemiseen sen sijaan, että suoritetaan jotain turhia kotietsintöjä kun joku kasvattelee chilejä ikkunalaudalla.

En ole mikään asiantuntija enkä lähde sen vuoksi puhumaan kannabiksen terveyteen vaikuttavista tekijöistä sen kummemmin vaikka aika paljon tuntuukin jääneen takaraivoon. Tiedän kuitenkin sen, että olen yksi niistä jolle on pienenä syötetty väärää/liioiteltua informaatiota huumevalistuksen joukossa. Ala-asteelta asti muistan kuinka yhtä marihuana-sätkää väitettiin 10 kertaa tupakkaa vaarallisemmaksi ja, että siinä oli moninkertainen riski sairastua keuhkosyöpään ym. vakaviin sairauksiin. Huumevalistus on muuten toiminut hyvin, mutta faktoissa pysyminen olisi tärkeää. En tietenkään kannata kannabiksen hyvistä puolista puhumista ala-aste-ikäisille, mutta kerrotaan nyt mieluummin niistä oikeista riskeistä, joista tämä uusin on kehitysvaiheessa olevan lapsen aivojen hidastuminen ja liikakäytöstä seuraavat mahdolliset mielenterveys-ongelmat. Kannabis ei saa olla mikään ”joulupukki” johon lakataan joskus uskomasta. Itsehän lakkasin uskomasta samalla kerralla myös pääsiäispupuun, jumalaan ym. hammaskeijuun. Mitä jos joku valistettu kokee saman ja tarttuu sitten katukauppiaan erikoistarjoukseen heroiinista kun kerran kannabis ei ollutkaan niin vaarallista? Tämä oli ehkä hieman pitkälle vedetty metafora, mutta pysytään asiassa.

Kannabishan on ainoa huume, johon ei ole kukaan ikinä kuollut. Minkä takia sen maine sitten on niin huono? Koska sitä on löytynyt pimeän katukauppiaan hallusta muiden aineiden lisäksi? Koska sitä on löytynyt johonkin muuhun huumeeseen kuolleen narkkarin elimistöstä? Mahdollisesti. Tätäkään faktaa ei varmasti moni sen vastustajista tiedä eikä sitä ole vaivauduttu miettimään.

Lainaus Wikipediasta:
"Lääketieteellisessä Lancet-lehdessä julkaistun asiantuntijapanelin laatiman 20 päihteen vaarallisuuslistan mukaan kannabis on 11. vaarallisin päihde. Asiantuntijat pitivät heroiinia, kokaiinia ja barbituraatteja vaarallisempina päihteinä. Kannabiksen edellä olivat myös alkoholi (5.) ja tupakka (9.)"

Valistus Suomessa toimii muuten hyvin vaikka omat kokemukseni ovat jo n. 10 vuotta vanhoja. Trainspottingin pätkien esittämisen sijaan ehdottaisin, että nuorille voitaisiin näyttää Darren Aronofskyn ohjaama Requiem for a Dream (Unelmien Sielunmessu). Itsehän en ole kannabista ikinä kokeillut enkä ole näihin katukauppiaisiin ikinä törmännyt joten kaikki perustuu muiden kertomiin juttuihin sekä asiantuntijoiden kirjoituksiin. Pakko mainita myös, etten usko kannabista kokeilevani vaikka se laillistettaisiinkin, mutta olisiko se nyt niin suuri paha alkoholin ja tupakan rinnalla ettei sitä mitenkään voida sallia?

Jos joku keksisi alkoholin tänäpäivänä niin laillistettaisiinko se sitten?

Olen pelejä sivunnut joissakin elokuva-arvosteluissani, mutta tekee mieli avautua vielä tässäkin muodossa kun tuli nyt halloween-alesta tuo uusin tekele ostettua. 50€ oli hieman liian suolanen hinta arvostelujen lukemisen jälkeen, joten odottelin rauhassa, että hinta putoaa siedettävälle tasolle.

Kaikki leffat ja pelit (viimeisintä AvP-leffaa lukuun ottamatta kun ei ole vielä tarpeeksi halpa) löytyvät kokoelmista joten pakko se oli tämäkin sitten katsastaa. Tässä arvostelun aluksi mainitsen epä-ammattimaiseen arvostelutyyliin, että en ole pelannut peliä vielä Alienilla loppuun enkä Predatorin kamppanjaa edes alottanut, mutta sen verran olen jo nähnyt että tunnen tämän arvostelun olevan vapaa syntymään.

Aloitetaan pelin ehdottomasti hyvistä puolista, sillä niitä on valitettavan vähän. Peli näyttää ensinnäkin upealta ja ammattilaisten tekemänä se voisi heittämällä olla paras AvP ikinä. Tunnelma on paikotellen verrattavissa jopa ensimmäiseen AvP:n (1999) ja erityisesti Marinen kamppanjan alkupuolisko lupailee todella paljon. Pimeät käytävät, liikkeentunnistimen naputus ja siihen ilmestyvä kohde luovat mukavan hyytävän tunnelman. Pidin ehdottomasti myös realismista alieneita vastaan taistellessa, sillä ne haavoittuvat edelleen vastaavalla tavalla kuin aiemmissa peleissä, mutta kestävät paljon enemmän osumia. Pääosumat tietenkin tappavat ne nopeiten, mutta jalkoihin ammuttaessa ne jatkavat tuttuun tyyliin ryömimällä. Alieneita on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa peleissä, mutta niiden vaarallisuutta on nostettu entisestään ja sen vuoksi peli muistuttaakin enemmän pelisarjan ensimmäistä osaa, jossa kuolema saattoi tulla todella yllättäen. Animointi pelissä toimii tyylikkäästi ja Alienille sekä Predatorille on luotu useita erilaisia "FINISH HIM" tyylejä tappaa vihollinen. Näihin voi Marinella tosin tutustua vain uhrin roolissa, johon taas päädytään helpoiten machoilemalla käymällä lyöden Alienin/Predatorin kimppuun. Yksi lyönti riittää harhauttamaan alienia hetkeksi, jonka aikana ehtii taaksepäin juosten lataamaan aseen, mutta käsirysy alienin kanssa johtaa välittömästi yllä mainittuun teloitukseen. Hyvistä puolista jäljellä onkin enää Charles Bishop Weyland, jonka Lance Henriksen on itse äänittänyt.

Sitten sitä paskaa! Yllämainitun perusteella voisi luulla, että kyseessä on hyväkin peli, mutta unohdettakoon se kokonaan, sillä kyseessä on AvP elokuviin verrattava juosten kustu, viimeistelemätön, amatöörimäinen typeryys. Marinen osuus vaikutti alussa vielä hyvältä, mutta ensimmäinen suuri miinus, mitä en voinut millään uskoa oli, että MERIJALKAVÄEN SOTILAS EI OSAA KYYKISTYÄ. Kyseessä on täysin perus-toiminto, joka on ollut varmasti jokaisessa FPS-pelissä n. 20 vuoden ajan. Pelisarjasta pitävänä tahdoin kuitenkin sivuuttaa tämän naurettavuuden ja ajattelin ettei sille toiminnolle välttämättä sitten ole tarvetta kunnes vastaan tulivat taistelu-androidit. RageQuit oli erittäin lähellä ensimmäisen supersotilaan saapuessa ja kyykistyesä laatikkokasan taakse suojaan. Siinä tämä "Rookie" nyt seisoi taistelukentällä selkä suorana koittaen jotenkin ampua raajoja irti siltä maitomieheltä. Marinen osuus oli kokonaisuutena aika perinteinen putkijuoksu, jonka aikana kohdattiin 3 entistä upeampaa Praetorian-alienia ja yksi Predator. Lopetus sijoittui vastaavanlaiseen temppeliin, joka oli ensimmäisessä AvP-elokuvassa, mutta tässä vaiheessa homma hajosi käsiin. Omasta mielestäni seurasin pelin yksinkertaista tarinaa huolella, mutta en ymmärrä kuinka pääpahiksen putoaminen laavaan sai koko temppelin romahtamaan ja mistä seurasi tällä kertaa tuo lähes jokaisen elokuvan/pelin päättävä ydinräjähdys? Kysympähän vaan.

Sitten Alien-paskaa! Marinen osuus oli loppujen lopuksi pettymys, mutta Alienin tarinaa alotellessa alkoi näyttää siltä, että se oli myös pelin parasta antia. Alienin ainoaksi hyväksi puoleksi jää nämä tyylikkäät tapot, joita voi suorittaa kunhan paikalla ei ole muita vihulaisia. Marinen kyykistymisongelman jälkeen alkoi melkein itkettämään kun ALIEN EI PUOLESTAAN OSANNUT SEISTÄ. Itselläni alkoi ainakin särkemään päätä tämä facehugger-perspektiivistä tirkistely. En ymmärrä, mitä vikaa oli ensimmäisen AvP:n alienin liikkumisessa? Useissa arvosteluissa sitä sanottiin vaikeaksi, mutta kuinka Eteen, Taakse, Vasemmalle, Oikealle, Kyykky/seinäkiipeily ja Hyppy saattoi olla joillekin niin mahdoton yhdistelmä (6 nappia, yhdellä kädellä pelattavissa ja ainoastaan keskisormea tarvitsi välillä liikauttaa). Tuolloin Alien oli vielä taitolaji jossa monet pelaajat olivat hetken harjoittelun jälkeen melkoisia virtuooseja. Omasta mielestäni Alienin hahmo pilattiin jo AvP 2:ssa, sillä pitkien hyppyjen suorittaminen ei onnistunut enää ilman järjetöntä karjaisua, jolloin hiiviskely-strategian sai unohtaa. Tasaiseen tahtiin taso on siis vain huonontunut ja tällä kertaa Alien ei osaa mennä edes ilmastointikanavan reiästä ilman erillistä napin painallusta. Uhrin pään lävistäminen pikkuleuoilla ei enää onnistu hiiren ykköspainikkeesta (loogisin ratkaisu) vaan teko täytyy suorittaa E:tä painamalla. Pieni plussa Alienin liikkeissä on kun pääsee yksinään harhailevan Marinen kimppuun. Hännällä ei voi enää tappaa samalla tavalla kuin kahdessa edellisessä pelissä, mutta sillä voi viedä sotilaalta jalat alta, jonka jälkeen voi käydä suorittamassa tämän tyylikkään viimeistelyn. Huono puoli on siinä, että jos etäisyys menee liian pienekis, aloittaa Alien välittömästi ns. Asterix-lyönnin valmistelun, jonka esityö on niin hidas, että Marine ehtii hyvin soittaa apujoukot paikalle. Monesti tuo hitaasti suoritettava lyönti menee myös kokonaan ohi tai on niin tehoton, että seurauksena on nolo äkkikuolema. Alienissa on paljon potentiaalia pelihahmona, mutta sen toteutus on yksinkertaisesti niin surkea, että pelaaminen päättyy puolen tunnin välein vitutuksen rauhoitteluun. Alienilla on myös pakottava tarve tarttua aina seiniin vaikka pelaaja ei sitä haluaisikaan. Tämän takia seiniin tarttumiseen tarkoitettu nappi onkin lähinnä käytössä vain niistä irrottautuessa, joka ei tosin kapeassa käytävässä onnistu, sillä Alien hyppääkin siihen vastapuoleiseen seinään. Yllätyshyökkäykset pudottautumalla jonkun taakse voi siis unohtaa tyystin. Myös niiden ykkösestä (tai kakkosesta) tuttujen pitkien loikkien suorittaminen ei onnistu enää ollenkaan. Alien osaa nyt hypätä vain seinästä seinään tai jos seinää ei ole niin typerän näköisesti suoraa ylöspäin. Ulkotilassa luulin pääseväni tekemään tyylikkään hyökkäyksen kiipeämällä puun latvaan ja ponkaisemalla sieltä kaukana olevan Marinen kimppuun, mutta turhaan, sillä kohde ja maanpinta olivat liian kaukana moisen hypyn suorittamiseen. Lisää paskaa oli tietokoneen ohjaamien Marineiden tekoäly, joka on nykypäivän mittapuulla lähes laittoman huono. Tarkemmin muistellen tekoäly oli 100% samalla tasolla kuin ensimmäisessä AvP:ssä:

"Saavuin ilmastointikanavan kautta huoneeseen, jossa oli 3 Marinea jotakuinkin kaikki selätysten toisiinsa nähden. Viimeistelin jokaisen tyylillä eikä kukaan huomannut mitään äänistä ja varjoista huolimatta. Pelasin saman kohdan toistamiseen ja jätin yhden henkiin, joka hetken pohdinnan jälkeen lähti liikkeelle ja käveli ruumiiden yli noteeraamatta niitä laisinkaan."

Tuollaisen tekoälyn kanssa pelatessa vuonna 2010 ilmestyneessä pelissä alkaa välittömästi tuntumaan siltä, että pelissä on joku "Only for Retards!!!" tarra kannessa. Alienin heikkouksista mainittakoon vielä tuo erillisen napin takaa löytyvä "Focus mode", jota täytyy painaa jos haluaa loikata hieman kauempaa ilmastointikanavaan suojaan tai jonkun kimppuun.

Kokonaisarvio on, että peli on todella suuri pettymys. Predatorin osuus on kuulemani mukaan yhdistelmä Marinea ja Alienia. Predator ei myöskään osaa kyykistyä ja hyppääminen korkealle vaatii myös tämän "Focus moden" ja silloinkin hyppääminen voi tapahtua vain ennalta pelin tekijöiden määrittelemiin pisteisiin, mikä on varmasti nettipelissä hienoa kun vastustaja oppii nuo paikat. Peli on kuin kiskoilla kulkemista, pelaajan perusvapaudet on riisuttu ja taitopelaamisen voi unohtaa. Pelin järjettömyyttä korostaa myös se, että sen takaa löytyy alkuperäisen ja parhaan AvP:n tehnyt pelitalo Rebellion. Lyökää itseänne!

Tämän pelaa vain kerran läpi jokaisella hahmolla ja sen jälkeen todennäköisesti peli poistuu koneelta tilaa viemästä.

Lisäys: No ilmeisesti Predatorin tarinan lopetus selittää tuon temppelin romahtamisen ja ydinräjähdyksen, mutta oli se siinä vaiheessa hieman WTF-elämys. Alienin osuuden läpäisin tänään ja kokemus oli aika "lame". Predatorin osuutta alotin ja huomatessani, että Predator ilmeisesti kuolee paikotellen jopa nopeammin kuin Alien, päätin pitää pienen vitutus-tauon.

Vuosi: 2010
Ohjaus: Paul W.S. Anderson

Traileri ei kiinnostanut pätkän vertaa, mutta luettuani jonkun elokuvaa kehuneen arvostelun päätin sittenkin tämän tekeleen katsastaa. Ensimmäinen elokuva oli "ihan ok", kakkonen oli hieman tekemällä tehtyä mäiskettä, kolmonen oli jälleen "ihan ok", mutta tämä neljäs olikin sitten kakkaa.

Lainauksia on elokuvissa tehtyä ennenkin enkä niistä yleensä lähde valittamaan sen erikoisemmin. Lainata saa, mutta joskus koko touhu menee kopioimisen puolelle ja siinä tulee seinä vastaan. Afterlife oli järjenvastainen putkijuoksu, jossa ei ollut oikein päätä eikä häntää. Alicen Umbrella metsästyksestä on kadonnut tämän elokuvan myötä se vähäinenkin kiinnostavuus. Pääpahis oli kolmannen osa lopussa nähty aurinkolasipäinen kaveri, joka jäi kaikesta huolimatta täydeksi paperinukeksi. Resident Evil alkaakin muistuttaa pitkälti Saw-elokuvasarjaa, jota ei osata lopettaa ajoissa. Pääpahiksen takaa löytyy aina joku suurempi ja vaikutusvaltaisempi pomo, jolla on toinen toistaan suurempi armeija takanaan.

Resident Evil Afterlife = "Silent Hill Matrix". Näin sen voisi sanoa. Ruosteinen vankilarakennus soihtuineen, dobermannien kahtia jakautuneet päät, 3 metrinen naamarihirviö, joka kantaa itsensä kokoista vasaraa. Kaikki tunnetuimmat elementit Silent Hillistä oli kopioitu lähes suoraan ja jokainen toimintakohtaus oli terästetty "bullet time" efekteillä sekä tavanoimaisemmilla hidastuksilla. Taustalla soi myös jatkuvasti Matrix-fiilistä korostava techno-action musiikki. Jos esittäisin tyhmää niin odotin näkeväni zombie-elokuvan, mutta jo trailerin nähtyäni oli kyllä päivän selvää, että tavalliset saastuneet olisivat vain sivuroolissa.

Trilogia oli vielä ihan menettelevä... nyt meni paskan puolelle niin rankasti etten toivo enää elokuvasarjalle jatkoa.


*½

ja ihan btw, jos maailmanlopusta on jo neljä vuotta kulunut niin minkä helvetin takia kaupunki on edelleen tulessa?

Elikkäs hommasin hetki sitten uuden koneen ja päätin, etten tarvitse tätä vanhaa enää kakkoskoneeksi.

MSI K8N Neo Platinum - emolevy
AMD Athlon 64 Processor 3400+ - Prosessori
Kingston 512Mt RAM - Muistikampa
DDR400 Buffalo 1Gt RAM DDR400 - Muistikampa
ASUS RADEON X800 PRO/GTO - Näytönohjain
DVDRW IDE1008 HL-DT-ST RW/DVD GCC-4521B (ei vittu harmainta aavistusta, mutta siis kaksi DVD-asemaa)
Creative SB Audigy 2 ZS 7 - Äänikortti
Korppuasema + Kotelo (Kotelossa nähtävästi ainakin yksi vapaa paikka lisätuulettimelle)

Mukaan tulee: (Kaikki mitä alkuperäisenkin paketin mukana tuli)

- Nero Express 5.5.9.9 - Levynpoltto softa
- ASUS manual
- ASUS PowerDirector 3DE - videonkäsittelyohjelma
- Ulead Cool 3D SE 3.0 - 3D teksti-ohjelma
- ASUS DVD XP - DVD-katseluohjelma
- ASUS Medi@Show SE 2.0 - slideshow ohjelma
- ASUS VGA Driver - Ajurit
- ASUS Webcam - Webbikamera
- Audigy 2 ZS - asennusohejlma / ajurit
- NForce Drivers & Utilities - Emolevyn ajurit

Ainoat jotka paketista puuttuu ovat Kovalevy ja Käyttöjärjestelmä. Saatavilla on toki Windows XP Professional ja siihen tarvittava serial, mutta siitä voidaan keskustella sitten tarpeen tullen lisää.

Tein laskelman jo pelkästään komponenttien perusteella ja paketin oikea arvo meni lähemmäksi 500€ mutta haluaisin nyt vaan tuon pois nurkista pyörimästä ja onhan tuo hinta tämän ikäiseen koneeseen vähän liikaa.

Sanotaan siis, että tarjouksen mukaan hankkiudun eroon. Postitteleen en ala joten Tampereelta sen täytyy olla noudettavissa.

Kysymyksiä saa esittää.

Vuosi: 1966
Ohjaus: Sergio Leone
Musiikki: Ennio Morricone

Hävettää myöntää vaikka kaikkiruokainen elokuvien ystävä olenkin niin nämä länkkärit ovat jääneet klassisimpia teoksia myöten näkemättä tai niitä ei syystä tai toisesta ole tullut katsottua loppuun. Opiskeluaikana tuli katsottua muutamia spaghettilänkkäreitä YLE Teemalta ja aloin jo silloin hieman miettimään, että miltä nämä nimekkäimmät teokset mahtaisivat näyttää ja nyt on sitten tämä maailman parhaaksi kehuttu länkkäri katsottu.

En tule varmasti ikinä olemaan mikään erityinen länkkärifani, mutta Clint Eastwood ei petä koskaan ja Blondien rooliin mies istui täydellisesti. Mikä tulee sitten olemaan seuraava leffa länkkärilistalla niin sitä en vielä tiedä, mutta todennäköisesti lähden Eastwoodin kautta tutustumaan. Vertailukohtia ei siis tällä hetkellä tästä genrestä ole, mutta puhutaan nyt sitten yleisesti.

Kyseessä ei ehkä ole pelkästään maailman paras länkkäri vaan ehdottomasti myös yksi maailman parhaista elokuvista. Lähes kolmetuntinen paketti sisältää loistavaa näyttelyä, Morriconen upeat musiikit, klassisimpia "länkkäri-kliseitä", intensiivistä kuvausta sekä loppuun asti mielenkiintoisena kantavan seikkailun. En lähde sen erityisemmin tarinaa käymään läpi koska peruskaavaltaan se on hyvin yksinkertainen, mutta kulkee monen mutkan kautta. Eräällä suurelle hautausmaalle on piilotettu suuri summa rahaa, jonka Hyvä, Paha ja Ruma haluavat kukin kokonaan itselleen. Hyvä tietää hautakiven nimen, Ruma puolestaan hautausmaan nimen ja Paha taas pyrkii ratsastamaan kahden edellisen mukana korjatakseen potin kokonaan itselleen. Seikkailu saatetaan tyylikkäästi loppuun asti eikä lopun koittaessa jäänyt ollenkaan sellaista tunnetta, että olisi haaskannut 3 tuntia elämästään. Elokuvassa ei käydä sekuntiakaan turhaa dialogia; jos ei ole asiaa, ei puhuta. Koko elokuva on myös väritetty Morriconen musiikilla, johon itse tykästyin entistäkin enemmän.

Tämä arvostelu on "tynkä", mutta tämä lienee se elokuva, jota voisi suositella sellaiselle kuka ei ole länkkäreitä katsonut.


*****

Vuosi: 2009
Ohjaus: F. Gary Gray

Onhan näitä kosto-elokuvia jo nähty vaikka kuinka ja paljon. Mies, joka menettää kaiken lähtee yhden miehen sotaan oikeuden puolesta. Kuulostaako tutulta? Tällä kertaa konseptissa oli tosin jotain uutta, joka herätti oman mielenkiintoni elokuvaa kohtaan.

Gerard Butler on Clyde Shelton, mies, jonka vaimo ja tytär murhataan raa'asti. Toinen syyllisistä tuomitaan kuolemaan, mutta pääsyyllinen pääsee pienemmällä tuomiolla todistettuaan rikostoveriaan vastaan. Tätä asiaa Sheltonin on mahdotonta niellä ja asianajaja Nick Rice (Jamie Foxx), joutuu vain toteamaan, että "näin laki toimii". Elokuvassa loikataan oikeudenkäynnistä 10 vuotta eteenpäin, jolloin toisen rikollisen teloitus astuu voimaan, mutta jokin menee pahasti pieleen ja kivuttomasta kuolemasta tuleekin aivan jotain muuta. Pian myös pääsyyllinen pääsee kokemaan kohtalonsa, mutta mitäs sitten? Kyse ei ole enää kostosta vaan sodasta haperoa lakijärjestelmää kohtaan. Kymmenen vuoden aikana Shelton on suunnitellut tekonsa niin hyvin, että jokainen järkevä ihminen tietää hänen olevan syyllinen jokaiseen murhaan, mutta lain määrittelemien todisteiden puutteessa häntä ei voida pysyvästi tuomita. Sheltonin yksinkertainen mutta "mahdoton" tavoite on muuttaa lakia ja saada ihmiset ymmärtämään sen heikkous. Aina kun opetus ei mene läpi niin ihmiset saavat kärsiä Sheltonin nerokkaista iskuista.

Kyseessä on melko hankala elokuva, joka pyrkii olemaan realistinen, mutta silti tavoittelee niin suurta asiaa että sen melkein jokainen katsoja tietää olevan mahdotonta. Kuinka pitkälle yhden "rikollisen/lainkuuliaan kansalaisen" täytyy mennä muuttaakseen lakia? Niin pitkälle, että siihen ei yksi elokuva riitä. Vaikka kyseessä ei olekaan mikään historialliseen tapahtumaan perustuva elokuva niin katsomista varjosti jotenkin lievä turhautuminen, koska oli jo niin vahva tunne siitä kuinka elokuva päättyy. Elokuvan lopussa kun joutuu toteamaan, että "mä arvasin", niin teos on korkeintaan keskinkertainen. Offtopicina täytyy nostaa esille vertaus historialliseen Tom Cruisen tähdittämään Operaatio Valkyyriaan, joka kertoi Hitlerin salamurha-yrityksestä. Elokuva tempaisi tapahtumillaan kyllä mukaansa, mutta itse henkilökohtaisesti haluan tietää katsonko dokumenttia vai elokuvaa. Tuntui jokseenkin typerältä jännittää elokuvaa ja sen tapahtumia tietäen alusta alkaen ettei mikään hienoista suunnitelmista tule onnistumaan. Inglorious Basterds olikin sitten jotain paljon parempaa, mutta palataampa oikean elokuvan pariin. Elokuva varmasti myös jakoi katsojat kahteen ryhmään: Sheltonin kannattajiin ja Ricen kannattajiin. Itse näin Sheltonin elokuvan "hyviksenä" ja lain "pahiksena". Lakimuutoksen toteutuminen olisi rikkonut elokuvasta realismin, Shelton olisi saanut tuomionsa ja elokuva olisi päättynyt "onnellisesti" kuolemantuomioon. Oikeastihan Sheltonin suunnitelmat paljastuivat jokseenkin tylsien johtolankojen alta ja viimeiseen oppituntiin kaupungintalolla tarkoitettu pommi päätyikin Sheltonin omaan eristysselliin. Näin elokuvan "sankari" kuoli ja kaikki päätyvät ainoastaan ihmettelemään kuinka nerokkaasti hän toteutti itsemurhansa. Yksikään oppitunti ei mennyt perille, lakeja ei muutettu ja oikeastaan kaikki Sheltonin kosto-murhien jälkeen oli yhtä tyhjän kanssa.

Elokuvan tavoite onkin selvästi vain kertoa se, että lakijärjestelmässä on pahoja aukkoja ja siitä on tullut ylitsepääsemätön muuri jonka rikolliselta puolelta voidaan heitellä kuinka paljon kiviä vain löytyy, mutta toisella puolella ei ole oikeutta vastata kiven heittäjälle, ellei tämä ole kirjoittanut henkilötietojansa murikkaan.

Kokonaisuudessaan pidin elokuvan alusta, ideasta, tunnelmasta ja vastakkainasettelusta sekä siitä, että pystyi jopa kesken elokuvan asettamaan itsensä kumman tahansa päähahmon rooliin tuntematta olevansa huono ihminen. MUTTA elokuvan lopetus oli yksinkertaisesti perseestä. Kuten jo mainitsin niin itse ainakin alusta lähtien tiesin/arvasin Sheltonin taistelevan ensi-sijaisesti lakia vastaan eikä sitä taistelua voi voittaa. En juurikaan keksi mitään järkevää ratkaisua kuinka elokuva oltaisiin voitu lopettaa paremmin, mutta näin nerokkaita käänteitä sisältäneen elokuvan jälkeen on harvinaisen turhauttavaa kokea noin tylsä sekä typerä lopetus.


**

Samaan aikaan kun Ridley Scott ahertaa ja ilmeisestikin vielä suunnittelee Alienin esiosan kuvauksia, tulee jo Robert Rodriguezin tuottama Predators jo elokuvateattereihin. Kesäkuun 9. ainakin jenkkilässä päästään näkemään miltä Rodriguezin Predators näyttää ja trailerin sekä synopsiksen perusteella ainakin todella hyvältä. Elokuvan tosin ohjaa ainakin itselleni jokseenkin tuntematon Nimród Antal, mutta Rodriguezin tiimi tuntuu kuitenkin olevan vahvasti mukana, sillä Danny Trejokin nähdään kärkipään roolissa.

Suunta molempien saagojen osalta näyttää jälleen hyvältä pitkän Andersonin ja Straussien raiskauskauden jälkeen. Tietenkään mitään ei pidä mennä liikaa ennakoimaan, sillä näyttihän AvP 2:n trailerikin ihan kivalta mutta lopputuloksen kuvailemiseen ei sanat enää riittäneet. Ridley Scott ei tunnetusti tartu yhteenkään edes lievästi pilaantuneeseen ideaan, joten Alienin osalta voidaan odottaa vähintäänkin saagan arvoista teosta ilman sen suurempaa stressaamista. Näin jaksan uskoa.



Oma näkemykseni AvP-saagasta? Loistava idea, mahtava sarjakuva ja pelaamiseen uusia ulottuvuuksia tuonut pelisarja. Elokuvat olivatkin sitten asia erikseen ja molemmat osat tuotettiin dollarinkuvat heijastuneina verkkokalvoille. En tiedä oliko Anderson oikeasti pelannut näitä pelejä vaan ainoastaan kokeillut nopeasti, sillä pyramidi esiintyi pelissä ensimmäisenä listassa olevan alienin ensimmäisessä kentässä ja oli ylivoimaisesti koko pelin paskin kenttä. Tätä samaista miljöötä käytettiin siis tietenkin elokuvassakin eikä se tehnyt kunniaa kummallekaan lajille ja lopulta siitä revittiinkin jotain pohjustusta ihmiskunnan historiaan jne. Voin lyödä vetoa, ettei yhtäkään AvP-fania kiinnostanut paskan vertaa kyseisen pyramidin historia, josta elokuvassa jauhettiin aivan liikaa. Sivurooleissa olevat Predatorit tappelivat sivurooleissa olleita Alieneita vastaan ottaen reippaasti turpaansa jo ensimmäisessä yhteenotossa. Tuntui sarjakuvien, pelien ja ensimmäisen Predator-elokuvan jälkeen vaikealta ymmärtää kuinka predatoreista oltiin tehty näin munattomia nynnyjä. Liittoutuminen naispääosan vetäjän kanssa elokuvan lopussa ei tullut minään yllätyksenä, mutta sarjakuvassa tällä liittoumalla oli triljoona kertaa pätevämpi syy. Jos elokuva olisi noudattanut Predatorin perinteistä käytöstä niin se, että nainen sai alienin hengiltä olisi tehnyt hänestä vieläkin arvokkaamman saaliin Predatorien kokoelmaan.... seinällä keihään kärjessä eikä liittolaisena... vai hämäsikö pitkät hiukset Predatoria luulemaan naista lajitoverikseen? Olin jo lähes satavarma elokuvan lopussa, että pitkä tuijottelu päättyisi suuteluun.

Jatko-osasta en taida vaivautua avautumaan sen erityisemmin, sillä kirjoitin siitä arvostelunkin... pariin otteeseen. En edelleenkään kykene täysin ymmärtämään kuinka niin huonoja elokuvia voidaan tehdä, mutta yksi syy lienee tuo järjenvastainen rahastaminen nimekkäillä otsikoilla. Yhden seikan olen laittanut merkille näistä läpinäkyvistä rahastus-elokuvista ja se on ehdottomasti tapa, jolla elokuva lopetetaan jättämällä selkeä linkki jatko-osaan. Se on lähes sama kuin korttipelissä kertoisi vastustajalle lyövänsä voittajakäden pöytään, mutta mitä tekee järkevä vastustaja? luovuttaa. En ole korttipelejä pelaava henkilö, mutta uskon että vertaus osui aika lailla nappiin. Nimekkäillä elokuvilla pelaaminen ajaa helposti tekijänsä pimeälle polulle, sillä tuotantoyhtiötäkin saattaa kiinnostaa jatko-osan tekeminen. Tämähän toimii ainoastaan nimekkäiden teosten kohdalla, mutta ei aina. Kuinka kävi esimerkiksi jenkkien versiolle Godzillasta? Elokuva oli täysi floppi, mutta järjen nimissä jatko-osaa ei ikinä nähty vaikka elokuva lopetettiinkin selkeästi sen toivossa. Saman uskon käyvän nyt AvP2:llekin eikä Straussin veljekset pääse imemään enempää rahaa yhdellä potentiaalisimmista otsikoista.

Tulevalla Alienilla ja Predatorilla ei ole selvästikään ensisijaisena tarkoituksena takoa "vitusti massia" vaan jatkaa molempia elokuvasarjoja uskottavasti ilman mitään kytköksiä toisiinsa. Uskon ja toivon myös, että Alienin esiosa heittää läjän paskaa AvP:n niskaan ja katkaisee "huomaamattaan" AvP2:n lopussa nähdyn hölynpöly-liitoksen saagojen väliltä ja Predators tekee saman toisesta suunnasta. Näin jätettäisiin AvP tekijöineen täysin irralleen, yksin pimeään, paskaisena, häpeämään ja miettimään mitä tulikaan yritettyä... Aamen.

Noniin, tuli tuotakin sitten testattua ja huomattua, että 25 fps näyttää leffoissa ja muissa videoissa ihan kivalta, mutta ei pelivideoissa. Myös nauhottamisen suhteen tulee hieman muutoksia asetuksiin jne. mutta ensimmäisenä testinä tuli kuvattua tuo Parishin finaali expertillä juosten ja tietenkin bottien kanssa :)

Se o moro!

Wanhaa tuttua settiä uudessa muodossa tullut ja tulossa sekä kaikenlaista täysin uutta kuvamateriaalia tekeillä parhaillaan ja tulevaisuudessa, mutta tällä kertaa ei enää mitään tavallista omaa pärstäkuvaa vaan pitkästä aikaa taas sitä perinteisempää manipulaatioshittiä ja tietenkin rimaa on nostettu reippaasti ylöspäin vaikkei se siltä ehkä näiden ensimmäisten kuvien osalta kaikista paistakkaan jokaisen silmään, mutta uutta settiä tosiaan tulee vielä paljon ja yritän saada materiaalia tännekin näytille josta puheenollen ajattelin myös alkaa vääntämään joistakin suuremmista manipulaatioista tämmöisiä "making of" kuvia, joissa näkyy alkuperäinen teos sekä lopputulos jotta hieman mielikuvaa voi saada että mistä sitä on lähdetty liikkeelle mutta kunnon tutoriaaleja en tule jakamaan netissä vaan niitä saattaa lähitulevaisuudessa löytyä kirjan muodossa mutta se onkin sitten oma juttunsa ja tässä teille ensimmäinen making of-kuva...