IRC-Galleria

Lisää vanhaa uudessa palvelussa. Tässä olisi nyt 2008 alkuvuodesta valmistunut "Kätkö":

Ensimmäinen 3D autopeli jota tuli kaverin luona pelattua monesti ala-asteella. Jos nyt en väärin muista niin Hot Pursuitista se koko touhu alunperin lähti ja tässä sitä taas ollaan. Tämä arvostelu koskee siis aivan uusinta NFS peliä.

Pelien huonoista puolista on niin helppo alottaa, joten lähdetään sieltä liikkeelle. Need for Speed ei ole nostalgisuudestaan huolimatta ikinä ollut suurimpia suosikkejani, mutta autopeleistä muita en kauheasti ole edes pelannut. Peleissä eniten paistaa läsnäolollaan realismin puute ja tarkoitan lähinnä sitä, että omasta mielestäni jos Bugatin tai Laborghinin ajaa 300km/h päin kaidetta niin matka ei jatku? En ole kokeillut tosimaailmassa, mutta pitäisikö pelejä ruveta syyttämään kaikista liikenne-onnettomuuksistakin kun sellainen buumi nyt on meneillään. NFS:llä on tässä jopa pahempi ongelma kuin millään sotapelillä (esim: WoW). Hot Pursuitin suurin ja pahin miinus on itse ajamisen ulkopuolella, nimittäin kaikki valikot. En ainakaan itse ole ikinä missään pelissä joutunut käyttämään niin paljon aikaa odotteluun kuin Hot Pursuitissa. Oikoteitä ei ole, et voi painaa välilyöntiä, esciä, tai enteriä vaan kaikki SAATANAN hitaat valikot ja turhanpäiväiset taulukot on pakko katsoa alusta loppuun. Joka kisan jälkeen tulee myös ylennyksiä/etsintäkuulutuksen korotuksia ja uusia autoja (joita ei kuitenkaan vapaasti saa valita joka kisassa) ja jokaisessa kohdassa kestää. MYÖS, jos ajo päättyy maaliviivan ylitykseen tai damage-palkin ylitykseen eli autosi hajoaa niin uuteen yritykseen pääsee vain "lähtöruudun kautta" eli takaisin mappi-valikkoon, pitää valita kisa, odotella lataus, skipata animaatio ja vieläkin odottaa hetki että pääsee ajamaan. Sitten ajetaan kilometri ja edessä on mutka jonka keskellä odottelee poliisi. kuva hidastuu, ajokamera siirtyy näyttämään ETTÄ SIELLÄ ON POLIISI vaikka vain idiootti ei huomaisi sitä muuten ja sitten kamera siirtyy takaisin oman auton luokse keskellä mutkaa ja matka jatkuu päin kaidetta. Sama video toistuu myös poliisin tai kilpailijat tuhoutuessa pelaajan tekemisien johdosta.

Minkä takia sitten ostin Hot Pursuitin? Ensinnä se oli Steamin kesä-alessa 12€ ja toisekseen halusin autopelin, jossa ei tarvitse tuntitolkulla tuunata ja säätää auton parissa. Halusin autopelin, jota voi nopeasti käydä huristelemassa, mutta tuon yllä mainitun valikkosekoilun puolesta oon jättänyt jo muutaman kerran pelaamatta. Pelin hyviin puoliin lukeutuu myös se, että voi tuttuun tyyliin ajella poliisina ottamassa hurjastelijoita kiinni ja myös vastaavasti ajella poliisia karkuun. Edellisistä ostista poiketen karkurillekin on annettu piikkimattoja, EMP-tykki ja "radio jammer", joilla taistelu poliisia vastaan on paljon muutakin kuin pelkkää karkuun ajamista. Autoja on paljon, radat ovat Hot Pursuitille tyypillisiä vuoristoja, aavikoita ja maaseutuja joissa ei jarrua kauheasti tarvi painella.

Hyvä peli, mutta realismia peräänkuuluttaisin enemmän. Radat eivät ole niin vaikeita että täysrealismilla niiden läpäisy ei onnistuisi. Myös kilpailijoiden sekä poliisien AI-avusteiset nitrot ja kiskojen tavoin toimiva downforce pistävät välillä vituttamaan. Sellaisia tiukkoja viimeisen suoran taistoja kuten Undergroundeissa oli, en ole vielä tässä nähnyt.

EDIT: Tiedän, että tuon epärealismin taustalla ovat oikeat autonvalmistajat, jotka joitakin vuosia sitten olivat tietääkseni suurin syy, minkä vuoksi autoja ei voitu romuttaa kunnolla. Ihmettelen myös suuresti ettei pelien perusteella kukaan jenkkiteini ole mällännyt isänsä Corvettea ja lähtenyt vaatimaan General Motorsilta miljoonakorvauksia vedoten pelin antamaan väärään mielikuvaan tuhoutumattomasta urheiluautosta.

OUR Production on tehnyt hieman uutta aluevaltausta hiipuvan indietaivaan rinnalle ja uusin levityskanava on Vimeo. Kelaamo ja Indietaivas toimivat edelleen findie-yhteisöinä joissa katsojamäärät ovat muutaman ihmisen kuukausiluokkaa ja kommentointi lähes olematonta. Pitkään pidettiin kiinni siitä, että leffat pysyvät vain yhdessä paikassa jotta tilastojen seuraaminen olisi helppoa. Valitettavasti ajat muuttuvat ja toisaalta niiden tuleekin muuttua. Valitettavaa vain tuntuu olevan, että findie-piiri hajoaa YouTubeen, Vimeoon ja muihin suuriin sivustoihin...

YouTubeen ei meidän leffoja näillä näkymin ole menossa sillä en ole kiinnostunut pätkimään pidempiä elokuvia osiin jne. Tässä olisi nyt 2008 ilmestynyt kauhujännäri Vierailijat:

Makkarapannu II edelleen munakas ilman munaa!

Tällä kertaa niillä suaatanan pikkuporkkanoilla.

Juo vaan se olut ennen tätä, sillä jälkeenpäin vain pahennat tilannetta. Makkarat pannulle miten sattuu... tällä kertaa tulisuus piileekin perunoissa. Chilijauheessa, oliiviöljyssä, oreganossa, BLAIR'S MEGA DEATH kastikkeessa pyöritellyt lohkoperunat kypsyvät uunissa 200 asteessa noin puolessa tunnissa. Käristä perunat pannulla sipulin ja pikkuporkkanoiden kera. Chilikastikkeen voi jättää pois perunoista ja lisätä tuoreen chilin muodossa pannulle makkaroiden lisukkeeksi niin ollaan vähemmän kieroutuneella tiellä.

Tätä tänänään.

Suaatanallisilla resepteillä jatketaan taas kun semmosia keksitään :)

OUR Pro:n uusin leffaprojekti, joka käynnistyi 2010 kesällä on vihdoin päässyt käsikirjoitusvaiheen ylitse. Kuvaukset alkavat heinäkuun lopulla tai elokuun alussa ja leffa olisi tarkoitus tuoda näytille jo syksyn aikana sekä mahdollisesti TUFF: Tampere Underground Film Festivaaleilla 2012, jos sellaiset edelleen järjestetään.

Ohjaaja: Zack Snyder
Vuosi: 2011

En ole kirjoittanut näitä arvosteluja vain haukkuakseni elokuvia. Yleensä kirjoittamisen innoittajana on jokin "ilmiö"-leffa tai sitten tavalla tai toisella tunteita nostattava tekele. Tällä kertaa arvostelussa on elokuva, jonka ensimmäinen teaser herätti mielenkiinnon jo about vuosi sitten. Kuolleiden aamunkoiton, 300:n ja Watchmenin ohjaajan ensimmäinen itse kirjoitettu sekä ohjattu elokuva Sucker Punch.

En tiedä menikö multa jotain todella pahasti ohi, mutta heti elokuvan päätyttyä totesin itsekseni, että "olipas paska leffa". Se, että elokuvaan tungetaan kaikkea mahdollista efektiä, hyvännäköisiä mimmejä ja toimintaa, ei todellakaan ole tae hyvästä elokuvasta. Näyttäisi vahvasti siltä, että Snyderin on jatkossa fiksumpaa jättää tuo kirjoituspuoli muiden hoidettavaksi. Elokuvassa ei yksinkertaisesti ollut päätä eikä häntää. "Mitä vittua?"-fiiliksen aiheuttanut traileri ei petä vaan sama fiilis nousee pintaan aika nopeasti itse elokuvassakin.

Elokuvan päähenkilö on "Babydoll", jonka ilkeä isäpuoli lähettää mielisairaalaan/bordelliin/teatteriin (tai mikä ikinä kyseinen mesta olikaan) väittäen hänen tappaneen siskonsa. Siellä Babydoll sitten huomaa omaavansa jonkinlaisen tanssitaidon, jonka aikana hän vajoaa mielikuvitusmaailman vietäväksi lumoten samalla kaikki ympäriltään. Siellä hän tapaa mysteeriäijän joka kertoo, että he tarvitsevat kartan, tulen, veitsen, avaimen ja yhden mysteeriesineen päästäkseen pakoon. Yksinkertaisesti tylsä tarina on väritetty näillä övereillä taistelukohtauksilla zombie-natseja, lohikäärmeitä, jättiläis-samuraita ym. örkkejä vastaan. Tarinan tylsyys paistaa tämän kaiken alta eikä toimi läheskään yhtä vakuuttavasti kuten toinen hieman läheltä liippaava elokuva Inception. Uni- kategoriaan sijoittuvat tarinat ovat aina melko vaikeita tuoda valkokankaalle niin, että ne kantaisivat loppuun asti. Inceptionissa maailma ja tapahtumat olivat uskottavia ja pääasiassa ymmärrettävissä. Sucker Punchin haavemaailma ei ollut edes uni vaan järjettömän kallis efektipauke sen sijaan, että näytettäisiin pari kuvaa kuinka sytkäri napataan pormestarin povarista.

Lopussa ns. viimeisen käänteen kohdalla meno muuttui jo niin sekavaksi, että putosin kärryiltä. Ilkeän isäpuolen ja itse päähenkilön kohtalo jäivän mysteereiksi vaikka tuntuivat alusta alkaen olevan ne elokuvan kantokivet tai niihin katsoja jäi kaipaamaan vastauksia. Sen sijaan tarina kääntyi sivuroolissa pyörineen mimmin kelkkaan, jonka fantasiaa elokuvan tapahtumat eivät kuitenkaan ilmeisesti olleet, mutta jostain syystä haavemaailman hahmoja ilmestyi jälleen. Elokuvan lopetus ampui kyllä niin metsään, että en voi kuin heittää murska-arvion. (En nyt muista ainuttakaan toista elokuvaa, jonka loppuratkaisua en olisi ymmärtänyt. Kertokaa ihmeessä mielipiteitänne jos saitte selkeämmän kuvan, mitä tuossa oikein tapahtui?)


*½

12 vuoden odotus on päättynyt.

En kirjoita tätä nyt virallisena arvosteluna vaan lähinnä mielipiteenä, koska peli on vielä kesken. En siis voi antaa vielä mitään lopullista tuomiota, mutta luulen, että ei se tästä enää parane.

Huom! Spoilereita

Duke Nukem oli ostoslistallani jo vuonna 2000 AvP:n, Drakanin, Unreal Tournamentin ja Soldier of Fortunen kanssa. Hyllytysten, firmojen kaatumisien ja monien vaiheiden jälkeen peli on vihdoin saatu pakettiin, mutta pitkä kehittely vaatii veronsa. Pelimaailma on muuttunut tuossa ajassa niin järjetöntä vauhtia että Duke ei mitenkään ole pysynyt perässä ja se näkyykin lopputuloksessa. Peli näytti jo trailerissa huolestuttavan heikkolaatuiselta, mutta yritin toivoa pelattavuudelta jotain muuta. Turhaan. Peli on kuin 10 vuotta vanha putkijuoksu johon vain heitetty omituinen blur-efekti peittämään paskaa grafiikkaa. Grafiikkahan ei määrittele onko peli hyvä, mutta fysiikka on todella kaukana esimerkiksi Valven käyttämästä Sourcen moottorista. Tuntui lähinnä kuin pelaisi jotain 12 vuotta vanhaa nostalgiapaukkua ensimmäistä kertaa. Sellainen toimii jos peli on entuudestaan tuttu, mutta uutena pelinä ei.

Graafisten ja fyysisten heikkouksien lisäksi kenttäsuunnittelu on peräisin sieltä 2000-luvun alkupuolelta. Puzzlet ovat paikotellen typeriä ja jokseenkin väkisin väännettyjä. Aseet putoavat lähelle tasoa "Turok 2" sillä erotuksella, että niitä ei voi kantaa mukana kuin 2 kerrallaan. Peli on yksinkertaisesti niin vanhanaikainen, että kaiken tämän odotuksen jälkeen siitä ei voi paljoa positiivista poimia. Jos en tietäisi pelaavani valmista peliä niin oma veikkaukseni olisi, että kyseessä on jokin beta-versio kolmanneksen paskemmilla grafiikoilla.

Positiivisa puolia pelistä? Sensuuria ei ole, haulikkossa on munaa lähitaistelussa ja huumoria on kylvetty peliin mukavasti. Duken one-linerit ovat klassikoita, mutta jotenkin ne vain alkoivat pian ärsyttämään. Erityisesti kun ensimmäiset kuulemani olivat: "You ugly mother fucker", "If it bleeds, I can kill it" ja "If I told you I kill you last, I lied"... hmm... kenenköhän suusta olen kuullut nämä ennen? Ehkä saman kaverin, jonka piti tähdittää Dukea elokuvassa joskus 2000-luvun alkupuolella. Omiakin vitsejä olisi siis voinut keksiä.

Duke Nukem Forever on siis tähän asti ollut pettymys. Vaikka peli sisältääkin ainutlaatuista potentiaalia, sitä ei olla osattu hyödyntää tai sitten peli olisi pitänyt julkaista tämmöisenä jo 2003 ennnen Sourcen ilmestymistä. Nyt koko touhu vaikuttaa tökeröltä rahastamiselta ja odottaa sopii, koska Duke Nukem julistetaan kaikkien aikojen Hypetys-Odotus-Lopputulos flopiksi.

Ja tällä kertaa sitten olisi tämmöistä hieman kevyempää settiä.



- 2kpl Broilen ohutleikettä
- Täysjyväriisiä soijakastikkeella
- Tomaatti
- Salaattia
- Raejuustoa

+ tässä yksi itse kasvatettu Indonesian Rawit tuomassa tulisuutta.

kansio heitetty roskiin, koska Päivän kuvia ei IRC-Galleriassa enää ole. Lajittelin kuvat siis uusiksi ja tuolle tarinapohjaiselle sarjalle tein täysin uuden ja oman kansion nyt tännekin. Facebookiin tein sen jo ajat sitten, mutta täällä nyt on asiat muutenkin puoli vuotta jäljessä :P

MM 2011 ja Ruotsi murskattu maan rakoon 6-1!!!