mun mieheni nukkuu. sai töitä. jakaa lehtiä täällä sörnäisissä. herää joskus yhdeltä ja tulee viiden jälkeen.
mä sain töitä, mutta enpä ole päässyt aloittamaan. ei tiedä missä vika. toisaalta en juuri nyt pystyiskään tekee mitään. tämä raskaus tappaa mut. ei pysty nukkumaan, ei istumaan, ei oikeastaan tekemään mitään - jatkuva huono olo. taas oksettaa.
mitä tää mun elämä on? tulee niin usein mietittyä. kunpa joku eläisi mun elämästä edes puolivuotta ja hieman analyisi sitä, selventäisi mulle, missä mä olen. olen joutunut tähän pakkovirtaan ja tunnen pakottavaa tarvetta lopettaa hukuttautua. olen menettänyt itsestäni puolet, jotka oikeasti merkitsivät minulle jotain.
-ja tiedän, mika, että luet tämänkin, joten muista: rakastan sinua ja sinun olemassa olosi ei aiheuta mitään pahaa. ja vaikka meillä on toisinaan vaikeaa, niin mieluummin olen sinun kanssasi kuin ilman sinua. tulen aivan kohta viereesi nukkumaan.
oikeastaan mä rakastan elämääni, se vaan tuppaa unohtumaan niin helposti.