IRC-Galleria

pakko kirjoittaa.
eilen tuli niin masentavaa tekstiä.

en kiellä, elämä on tällä hetkellä todella rankkaa.
en keksi siihen olennaista syytä, tuntuu vaan, et oon ihan rikki.

juteltiin eilen mikan kanssa asioista.
molemmat itkettiin - rakastan mikaa, miestä, jolla on tunteet.

en ikinä haluaisi vahingoittaa häntä käytökselläni, mutta toisinaan tämä oma ahdinko vie voiton, jolloin toisen tunteet jäävät toissijaiseksi.
en sitten ikinä ajattele, miltä toisesta tuntuu, kun rakkain kärsii ja vielä tuo sen esiin niin voimakkaasti.

toivon, että hän jaksaa minua.
olen luvannut, että teen hänestä maailman onnellisimman miehen, mutta ennen sitä lienee tärkeintä saada oma pääkoppa kuntoon.
en voi tehdä häntä onnelliseksi ellen itse ole.

toivon myös, että jonain päivänä hän voi luottaa minuun.
ennen sitä minun on todella vaikea elää.
hän ei luota minuun, niin haluaisin hänen luottavan.
hän saa ja voi luottaa minuun.
sen lupaan, etten koskaan tule hänen luottamustaan enää pettämään.
jos sen teen, vannon lähteväni, sillä hänen tulee saada arvoisensa nainen
-minä en sitä ole, jos en pysty olemaan hänelle rehellinen ja rakastava.

kunpa tulisi kesä, tai siis kevät.
tuntisi jälleen uuden voiman virtaavan kehoon ja mieleen.
nyt tämän pimeyden keskellä, en saa voimaa - en jaksa edes yrittää.
en voi kääntyä aurinkoon - valoon.
en pysty näkemään asioita, elän pimennossa näkemättä edes itseäni.

anna anteeksi, mika.
kevät tulee pian.