Arvet usein silloin jää,kun sitä vähiten odottaa.
niitä on vaikea parantaa,vaikka kuinka tahtoisi unohtaa.
niin mäkin haluaisin sun sisintäs koskettaa,
mutta et mulle mahdollisuutta tahdo antaa.
En ole enään vahva,enkä jaksa yrittää.
Päästän sut menemään,vaik` jälki sydämmeen jää.
Ehkä jokin meidät joskus vielä yhdistää,
mutta nyt on pakko jaksaa ja jatkaa elämää.
En tiedä mikä on lopullinen määränpää,
mut nyt siipeni avaan ja lähden lentämään.