Ja mitään en voi
Se helvetin ikävä tulee takaisin
Aina
Uudestaan
Koita nyt jo päättää
Jäätkö
vai
Lähdetkö
~~~~
Viettele minut
Höyhenenkevyesti niskaani puhalla
Anna kättesi vaellella minussa
Rauhassa
Anna tuoksusi leijailla
Minut huumaamaan
Silmilläsi minut katsele
Poskeani suutele
Hiljaa
Voimakas vartalosi
Paina minua vasten
Ja anna minun hetkeksi kaikki unohtaa
~~~~
Pitäisi nukkua
kello käy
vaan on liian monta ajatusta
liian monta kysymystä vailla vastausta
pyörin ja mietin
kello käy
ei vastausta
ei kuiskausta tyhjyydestä
vain hiljaisuutta ympärilläni
kello käy
viimein sen tajuan
en itsestäni voi vastausta löytää
apuasi tarvitsen
kello käy
aavistan sen
en apuasi saa
ainoastaan
kello käy
ja mylläkkää jatkan
mylläkkää maailmassa ajatusten
~~~~
Tiedän kyllä että hyvää vain tarkoitit
mutta tietäisitpä miten paljon sanoillasi satutit
kyllä sinä tiesit miten paha minun on olla
muttet vaivautunut kysymään mistä se mahtoi tulla
taas omasta olostasi kerroit
ja ymmärrystä varroit
ymmärrän, ymmärrän, ymmärrän
kuuntelen, kuuntelen, kuuntelen
väität välittäväsi
mutten siihen enää uskoa jaksa
lopulta sanat olivat puukoniskuja
silmiini kyyneleet kihosivat
mutta jälleen kerran
itseni hillitsin
ja syykseni kaiken otin
~~~~
Pimeä ilta
puistossa sataa vettä.
Kivellä istuu pieni punatukkainen tyttö
puristen kädessään korua,
pientä hopeista sydänriipusta
joka palasiksi on hajonnut.
Kyyneleet poskillaan tyttö muistelee.
Muistaa lapsuuden
muistaa rakkauden
muistaa hyvät ajat
muistaa menneisyyden.
Sade loppuu
pilvet repeävät.
Aurinko valaisee puiston
ja kuivattaa säteillään.
Vaan siihen tyttö jää
menneisyys kasvoillaan
~~~~
Itkuisin silmin
katsoo peiliin tyttö,
jota sanat satuttavat
liian syvältä.
Yhä avoimin mielin
kulkee tuo tyttö,
antaa itsestään kaiken,
ei tahdo luovuttaa.