IRC-Galleria

Keskeneräisessä maailmassani
henkisesti itseään vieroksuvat ajatukseni
saavat siivet.

Itse itseltään ne repivät
höyhenet
yksi kerrallaan
mahdollisimman kivuliaasti.

Silti, jollain sairaalla mielikuvitukseni tavalla
nautin siitä, että saan virnistellä aamunkoitteelle
ja nauraa heille,
jotka eivät tule koskaan
minua saamaan.

Sillä minä en ole enää se
joka elää toisten armoilla,

vaan se,
jolta armahdusta tullaan anomaan.


Ja minä, en aio koskaan antaa anteeksi.

~~~~

Anteeksi että tämä meni näin..

Kasvosi ikkunalasiin liimautuneina,
katsot sumuisin silmiin minuun vielä kerran.

" Älä mene vielä,
älä jätä minua tähän,
anna mun yrittää vielä kerran,
tehdään kaikesta täydellistä. "

Minä käänsin kasvoni pois ja kävelin eteenpäin.
Vaikka ikävän pisto sydämen vieressä ajoikin minut
välillä tekemään asioita joihin en koskaan olisi halunnut sortua,
pysyin päätöksessäni.

Sillä anteeksianto on se taito jota en koskaan oppinut,
enkä tule koskaan oppimaan.


..mutta en tunne katumusta, surua, ikävyyttä. En kai osannut itkeä..

~~~~

VITUSTI ITKUPULVERIA

Voin kai istua sateessa
rikkinäisen sateenvarjon kanssa
sadatellen turhia kirosanoja
tuulen lyödessä todellisuuden kasvoilleni
( liian lujaa ) minun itkiessäni verta
( hänen vuokseen )

Jokin voima kai suurempi kuin rakkaus itse.

Wish you weren't here at all.
( Couldn't hear me screaming for help. )
Was it really too late?

She never learns from her mistakes.
Repeat, repeat and repeat again.

A neverending story about a girl
who never cried a single tear for herself
but too many
for him.

Tahdotko lasillisen rikkihappoa unelmiisi, rakas?


joo kirjoitettu viimeyönä ~ klo 2 , että elkää ihmetelkö...