Katson kädessäni olevaa pulloa,
kaikki näyttää yhtäkkiä niin hauskalta.
Ystävien lämmin seura tai paremminkin
makean litkun huumaava vaikutus
syypäänä tähän olotilaan,
joka on petollisen ihana.
Kuka nyt muka puhui eilisestä
ja hittoako minä huomisesta
luvattomalla tiellä kuljen tanssien
vajonneena unohduksen autuuteen,
mutta katkera huominen tulee kyllä
ja todellisuus lyö vasten kasvoja.
Aamuauringon polttavassa valossa
ja omatunnon kiljuessa korvaan
voin todeta katkerasti hymyillen,
että olen yhä elossa tässä maailmassa.
Arki jyskyttää oven saranoiltaan
hiljaisena odotan sen viimeistä päivää