Arpeutuneet unelmat
kyynelpatoutumien purkautuessa poskipäille,
pakenen painajaisesta toiseen
ja todellisuus on pelkkä aistiharha,
josta en saa minkäänlaista otetta.
Kuvitelmieni hirviöt ovat vielä rumempia
kuin se, joka katselee minua
peilin mattapinnalta
sotkien itsensä vereen,
mutta minulle täydellisyys
onkin ainoa onnistumisen muoto,
enkä osaa lopettaa
ennenkuin olen liian syvällä
itsekaivamassani juoksuhaudassa.
*huokaus*
~*Älä petä petettyä enää, jos meinasit saada sen luottamuksen takaisin tämän kaiken jälkeen*~
Uusimmat blogimerkinnät
- hmmmh.. hurtlostbroken. 16.04.
- Hmm.. osasin taas.. 15.04.
- sekaisin...mutta mistä? 06.04.
- Patoutuneiden ahdistusten, aggressioiden, t... 12.03.
- kipuun tottuu, kun tarpeeksi sattuu .. sitten... 10.03.
- *huoh* näimpänäin ... 05.03.
- katkeran suloisia arpia.. 28.02.
- Huomenta perkele.. 28.02.
- Vais niin.. etttä näin. mitenkä oli ? 13.02.
- Huku pallomereen tai aja autolla seinään... 13.02.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (28)
-
▼
2008 (334)
- ▶ joulukuu 2008 (30)
- ▶ marraskuu 2008 (20)
- ▶ lokakuu 2008 (25)
- ▶ syyskuu 2008 (24)
- ▶ elokuu 2008 (21)
- ▶ heinäkuu 2008 (66)
- ▶ kesäkuu 2008 (54)
- ▶ toukokuu 2008 (32)
- ▶ huhtikuu 2008 (19)
- ▶ maaliskuu 2008 (6)
- ▶ helmikuu 2008 (15)
- ▶ tammikuu 2008 (22)
- ▶ 2007 (56)
- ▶ 2006 (8)