Lehdet kuolevat
kun sade syövyttää ne
pilalle, tappaakseen,
olen väsynyt virheisiin
kahvikuppiin kuollut
elämänsä menettänyt hyttynen
hukkunut, kaipaamaton
olen häpeissäni
maalitäplät seinässä vääristyneet
kaipaus raivoksi kääntynyt
tuuli murhaa tieltään kaiken,
..mitään oikeaa
tietä ei koskaan ollutkaan
naama loassa, kaikessa siinä paskassa, mitä muut heittävät hymy huulilla päälleni.
..Ja minä lottoon jokaista ihmistä ohimoon joka tulee kyselemään yhtään mitään.
~~~~
Miks aina sen kuulla saan,
saman laulun,
uudestaan ja uudestaan.
"En kuule sua yli tän pauhun."
Jos sun ymmärrys ei riitä,
sanon sen suoraan.
Anna siivet sun lupauksille,
ei pelkät sanat pelasta sua siitä.
..ei enää.
~~~~
Revin ja silppuan,
kaiken paskan viinaan hukutan.
Ei surulla ole enää aitoja,
kynnet piirtävät ihoon raitoja.
Suksikaa kuuseen,
vaihtakaa kaverinne uuteen.
Sillä tästä naisesta ette mitään enää irti saa,
kaikki paha, kaikki hyvä
on jäänyt taa.
Nähkää sisin musta ja syvä,
enkö ollutkaan teille tarpeeksi hyvä?
Toiveitanne en jaksanut täyttää,
en jokaista polkuanne rautalangasta näyttää.
Tänään hetken jopa kaduin nöyränä,
sen hetken jälkeen tajusin,
kaikki sulkeutuu ympyränä.
Elämää kunnioitan kuitenkin,
kuolemaa pelkään kuten ennenkin.
Tajuan vaan, ettei minulla ole enää mitään menetettävää,
hyppy tuntemattomaan,
selvä se,
nähdään.
On niin paha olla, ettei pysty sanoin enää edes kuvaamaan.
~~~~
Mitenkä kiukkunen voit parhaimmillas olla ??!!
PERKELE !