Sua mä syytä en
kaiken teit vuoksein
Jäämään pyydä en
silti sua luoksein
Jotenkin niin on vain, että enemmän
kulkee mun muistoissain
vieläkin hän
Vaan hän et olla voinut
ei tunne riitä tää
Tää laulu ei vain soinut
vain valhe siitä jää
Hän mun lauluun riemun toi
vain hän duurissa soi
kuin muut ei soida voi
Voinut muuta en
sulle mä antaa
Taivaan kuuta en
tai tähtiin kantaa
Jotenkin niin on vain, että tärkeimmän
paikan maailmassain
täyttää hän
Jo hetken luulin, että onnen uuden toisit
Luulin, ettähaavat vanhat parantaa sä voisit
Vaan jokin pelkäämään laittoi
jälleen yksin jään ja
etsimään häntä väistyn pimeään