IRC-Galleria

vituttaako ?

Kohtalo antoi meidän hetken aikaa
Toisiamme rakastaa
Mutta kun aika koittaa
Niin sua seuraan
Missä lienee kuljetkaan


Piirrä mulle tähtikartta taivaan
Niin löydän läpi tämän varjojen maan
Sun luokse rakkain en voi sua unohtaa
Eikä kuolema voi meitä erottaa

Joskus kun muisto susta painaa liikaa
Ja elämä on taakka harteilla
Niin katson ikkunasta yöhön hiljaa
Pysyttelen valveilla


Tiedän et seuraat mua
Siellä kaukana jossain
Missä sä oot
Tiedät et kaipaan sua
Siellä kaukana jossain
Odota mua

Piirrä mulle tähtikartta taivaan
Niin löydän läpi tämän varjojen maan


Eikä kuolema voi meitä erottaa.


~*~*~*~

awwww, hemppistä :')

~*muistot sattuu eniten*~

Hmm m..

Pitäs keksiä lauluja..

Tännään tai huomenna kokkeillaan levyttääää ^^' hih..

mennee ihan vituiks kuitenkin.. :D

mutta nooh..

katsellaan ja kuunnellaan =D

Irina - Älä riko kaavaa

Monesti sanoo rakkaus
Tarkoittamatta kuitenkaan.
Eihän se ollut tarkoitus,
Mut asiat muuttaa muotoaan.
Kiinni tottumukseen ja tilanteeseen,
Jonka oon hyväksynyt, koska
Ei voimat riitä muuttaa.

Mä tiedän, kierrän totuutta,
Mut teen sen suojellakseni sua.
Oon pahoillani, usko mua,
Mutten tiedä, kumman puolesta.
Kiinni kuvitelmiin ja odotuksiin,
Jotka on nousseet niin korkeelle,
Ettei mitenkään voi täyttää.

Meille uskoteltiin: Parempi sun on niin,
Että valintasi teet ja naulaat sen kii.
Älä riko kaavaa, älä näytä haavaa.
Pure kiinni hampaat, laske jalat maahan
Hetkeksi taas, pian helpottaa.
Tuut järkiisi taas ja annat vaan olla.

Olen väsynyt niin näihin oletuksiin,
Jotka olevinaan on valettuna betoniin.
Ne ei jätä rauhaan, korvissani pauhaa,
Kunnes tajuan taas: turtumus on helpompaa
Hetkeksi taas.

~*~*~*~

Kaija Koo - Kylmät kyyneleet

Maa, peittyi yöllä valkeaan,
Enkä unta saa
Vaikka ensi kertaa,
En huolta jaksa siitä kantaa
Rakastatko mua sä paljonkaan.
Et mua huomaa,
Jos en pidä ääntä itsestäin,
Olen kuin ilmaa,
Mitä jos se loppuu yllättäin,
Ja mä mietin, vaikket mua sä huomaa
Niin kumpaa meistä ei ole olemassakaan


Silmissäs vain on kylmät kyyneleet,
Näen sun syväjäätyneen,
Ei tunto palaa,
Pääsen uniis salaa ja katoan jälleen
Takavasemmalla tunnet sen,
Olit joskus oikea ihminen
Jää vain kylmät kyyneleet

Sä tahdoit säkenöivän enkelin taivaisen
Aion olla tästä eteenpäinkin maan hiljainen
Sä et oo kovin vahva mutta
En oo sitä vaatinutkaan

Maa peittyi yöllä valkeaan
Kehoas rakastella saan
Mutta missä sinä oletkaan
Me siihen pian kaadutaan
Jos et pysty rakastamaan itseäsi ollenkaan

Kadotit kaiken mikä oli pyhää
Vanhoilla säädöillä päivästä päivään mennään
Maa peittyy valkeaan yksin oon kahdestaan
Mutta mulla sentään vielä virtaa oikeat ja kuumat kyyneleet

Silmissäs vain on kylmät kyyneleet
Poskilles tiivistyneet
Ei niissä suolaa ole ei ne kirvele ei ne vapaasti juokse
Sä laitat kahvin tippumaan vaikka näet tavaroitani pakkaan
On mulla kuumat kyyneleet

" Aurinko kun päätti retken,
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen. "



Se tapahtuu vain kerran,
kun löytää sen oikealta tuntuvan,
rakkaan.
Kuin päivänsäde
ja menninkäinen

~hekin kohtaavat loppunsa~



Eräänä päivänä,
vain kerran elämässä.
Menninkäinen kutsuu
päivänsäteen luokseen.
Heillä on hauskaa koko päivän.

~Kaikki hauskahan päättyy~



Ilta koittaa.
Aurinko kutsuu lastaan
takaisin valoon.
Päivänsäde lankeaa,
katse kohtaa menninkäisen.
Silmät kostuvat pisaroihin,
jotka yhtyvät sammaleeseen.
Lämpö karkaa,
maailma onkin synkkä.
Mutta lapset tietävät:

~He tapaavat vielä.~



" Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen öisin tallustaa,
hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa. "

~*~*~*~

Silloin joskus..

Päätäni särkee,
mutten aio avata silmiäni.
Valo pursuaa silmäluomieni läpi,
ryömin takaisin peiton alle.

Kuvittelen näkeväni sinut
täällä minun peitonalaisessa maailmassani.
Sinut, jota tahdon rakastaa.

Mutta joku vei sinut pois,
elämä erotti meidät.
Vai olinko se sittenkin minä?

Sinä sanoit , että intän aina vastaan.
Ärsytän sinua, koska et halua että haaskaan aikaasi valittamalla turhista asioista.
Vaikka minä halusin vain huomiosi pois muista. Halusin, että ajattelet minua.

Yksinäisyyden puuska heittää minun ajatukseni pois sinusta. Et olekaan peittoni alla. Etkä koskaan tule olemaankaan, emmehän me enää puhu toisillemme.

Toivottavasti tunsit jotain silloin joskus.

~*~*~*~*~

Tämän päivän viisaus ...

"Biologinen kello, eli joku sisäinen kukko?"

.. olen minä niin fiksu ! =D

Jep.

Karttula here i come ! :)

Eikkäs, kohta lähen töistä ja kurvailen opelixilla hakemaan tuuzmon<3 ja sit lähetään
kurvailemaan karttulaan, mummon synttäreille.

hmm.

..nyt ei vaan sytytä.

ei sitte mikään.

Pää yhtä tyhjä kuin tänä aamuna auton tankki.

..hmph..

Ei ole mitään, jota en voisi sanoa sinulle
Mitään, mitä en voisi tehdä, jotta näkisit
Mitä merkitset minulle

Kaikki kipu, kyyneleet jotka itkin
Siltikään, et koskaan sanonut hyvästi, ja nyt tiedän
Kuinka pitkälle olet valmis menemään

Tiedän, että petin sinut
Mutta nyt ei käy niin
Tällä kertaa en koskaan päästä sinua

Tulen olemaan kaikki mitä haluat
Ja kokoan itseni
Koska pidit minut koossa

Koko elämäni, olen aina sinun
Autan sinut selviämään läpi päivän
Ja laitan kaiken kuntoon

Luulin, että minulla oli kaikki
En tiennyt mitä elämä voisi tuoda
Mutta nyt tiedän, rehellisesti

Olet ainoa asia, jonka tein oikein
Ainoa, jonka päästin sisääni

Nyt en voi enää hengittää, koska et ole enää kanssani

JOS TIETÄISIN....

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun nukahtavan,
peittelisin sinut huolellisemmin
ja lukisin puolestasi rukouksen.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen kerta,
kun näen sinun astuvan ovesta ulos,
rutistaisin sinua lujasti
ja kutsuisin vielä takaisin halattavaksi.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen tapaamisemme,
minulla olisi toki aikaa sanoa sinulle,
että olet minulle tärkeä.

Jos tietäisin, että tämä on viimeinen päivä,
jonka saamme elää yhdessä...

Mutta eihän tämä vielä tähän lopu.
Yksi päivä sinne tai tänne.
Onhan päivä vielä huomennakin - onhan?
Todennäköisesti on.

Ehdin korjata laiminlyöntini.
Ja onneksi elämä tarjoaa loputtomasti
uusia mahdollisuuksia.

Mutta siltä varalta, että olen väärässä,
eikä minulla olekaan kuin tämä päivä,
sanon, että olet minulle hyvin rakas.

Kaikki eivät näe huomista.
Jollekulle tämä on viimeinen mahdollisuus
puristaa toinen rintaansa vasten.
Miksi siis odottaa huomista,
kun saman voi tehdä jo tänään?

Jos huomista ei tulekaan, kadut katkerasti,
että jätit viimeisen hymyn hymyilemättä,
viimeisen halauksen halaamatta,
että sinulla oli liian kiire ehtiäksesi täyttämään toiveen,
joka osoittautui läheisesi viimeiseksi.

Istun pimeässä asunnossa,
siinä samassa nurkkatuolissa jossa ennenkin.
Itken.
Yritin olla vahva,
mutten jaksanut.
Voimani ovat niin lopussa.

Mitään muuta en haluasi,
kuin että tulisit viereeni,
tarttuisit käteeni,
vetäisit syliisi
ja olisit siinä.
Juuri nyt kun sinua tarvitsen.

Vaikka toista rakastaa,
niin miksi toista myös satuttaa?
Tekeekö sen tahallaan, tietoisesti?
Vai huomaamattaan?
Vaikea uskoa, etteikö sitä tajuaisi.

Kaikella vain on seurauksensa.
Takapakkia.
Kyyneleitä.
Huutoa jota kukaan ei kuule.

Taas saan aloittaa sen kaiken työn alusta,
sen mikä ei ole helppoa.
Ja vaikeampaa siitä tekee se,
että sinä et edes ymmärrä.
Sinä et muista.
Vaikka sinä lupasit.
Lupasit suojella minua siltä kaikelta.
Missä olet nyt kun sinua eniten tarvitsen?