IRC-Galleria

...jolloin haluaisi osallistua kaikkeen, muttei voi.

Kävin juuri paikallisessa Taitokeskuksessa yllytettynä katsomassa, mitä sieltä löytyy. Kaikenlaista käsityövärkkiähän siellä olikin, tosin ei niin laajaa valikoimaa kuin olisin toivonut. Puljua pystyssä pitelevä täti (tai nainen, ei se niin vanha ollut) kävi tuomassa käteeni lehden, jossa on kerrottu keskuksen toiminnasta ja alkavista kursseista ja toivotti tervetulleeksi harrastamaan heidän tiloihinsa. Ja kursseja löytyikin laidasta laitaan, mutta jouduin sanomaan tietysti, että olen vain käymässä täällä ja kun niin monta kertaa olen kävellyt paikan ohi, päätin kerrankin kurkistaa sisään. Lehti olikin sitten ainoa, mikä käteeni tarttui puodista lähtiessäni.

Selailin viime viikolla paikallisen kansalaisopiston kurssitarjontaa, joka tuli postissa. Samat vanhat teatteripiirit, mutta en uskallakaan osallistua mihinkään uuteen (tai edes uuteen näytelmään). Samaisessa oppaassa oli maininta myön viikonlopun neulekurssista, jolla opetellaan uusia neulontatekniikoita. Sikäli mielenkiintoista, mutta olen tähänkin asti oppinut uudet tekniikat kirjoitetuista ohjeista, joten en katso välttämättömäksi maksaa 18 euroa muutaman tekniikan opettelusta, ja kurssin lopputuloksena olisi kuitenkin vain läjä mallitilkkuja tai tarpeettomia pussukoita. Jos kurssi olisi ollut oman mittapuuni mukaan kunnollinen, eli ainakin kolmen kuukauden ajan säännöllisiä kokoontumisia joiden lopputuloksena olisi jokin valmis oikea, käyttökelpoinen ja tarpeellinen työ, olisin masentunut, sillä en olisi voinut osallistua sillekään.

Kaikenlaisia kursseja ja toimintaa on tarjolla ympäriinsä, mutten uskalla osallistua millekään. Syynä on äkillinen "työttömyyteni", eli olen koko ajan valmiustilassa työnhakijana. En tiedä, missä kuukauden päästä olen, joten en uskalla sitoutua mihinkään. Harrastaminen on sisänsä ihmisen oma valinta ja vapaaehtoista, mutta jos on tarkoitus harrastamisellaan saada jotain aikaan - näytelmä, neuletyö, opittu kieli.. - ei sitä voi jättää noin vain kesken. Jos voisi, olisin varmaankin joka toinen päivä istumassa jollakin kurssilla!

Ristiriitana on se, että minä tarvitsen jotain säännöllistä tekemistä, mutta en uskalla sitoutua tässä tilanteessa mihinkään uuteen toimintaan. Poikkeuksena on Löytyn Ympäristöteatteri, sillä sen harjoitukset on aloitettu jo vuosi sitten, ja se on saatava pian valmiiksi. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Säännöllistä. Töitä, harrastusta, mitä vain.

Rutiinintarve.


Qun nyt tärppäisi jokin paikka...