Kuinka monta kertaa ihmisen sydämen täytyy särkyä, että se lakkaa koskemasta? Helpottaako se koskaan?
Ainoa miten olen itseäni suojellut on väliaikainen nollaaminen. Kun salamoi, käännän itseni pois päältä. Kuulen mutten kuuntele, näen mutten katso, puhun mutten sano mitään. Toimii. Mutta vain hetken. Ei ihminen jaksa sellaista pitkään.
Auttaisiko se, että eläisin hetkessä? Tai se että ajattelen pitemmälle, salamoiden yli? Tai jäisin muistelemaan hyviä hetkiä ja tarttuisin niihin?
Auta armias jos olisin yksin.
Quule Isä taivaan pyyntö tää....
Uusimmat blogimerkinnät
- Kiitos Herra olkapäistä 28.07.
- Älä koskaan odota liikoja 04.07.
- Taas se aika vuodesta... 28.08.
- Tämä laulu on vain jatkuvasti päässä!... 16.08.
- End Of An Era 13.08.
- Poissaoloviestiä 03.06.
- Oravanpyörästä pois 08.05.
- Muistaako kukaan? 07.03.
- Mmore mmovies.. 06.03.
- Kirjoitus avartaa 27.02.
Blogi
« Uudemmat
-
Vanhemmat »
Kiitos Herra olkapäistäMaanantai 28.07.2008 17:55
Älä koskaan odota liikojaPerjantai 04.07.2008 01:24
Vihdoinkin loma tulossa.
Joskus mulle on sanottu, että mun pitäis lakata murehtimasta. Silloin en edes pahemmin mistään murehtinut, luulen että se vaihe elämästäni oli sillä hetkellä jo ohi. Opiskeluaikana murehdin paljonkin. Elin niin tunteella. Sitten se yhtäkkiä lakkasi. Oli usea kuukausi, kun ei tarvinnut murehtia mistään. Elämä hymyili, töissä meni hyvin ja muutenkin alkoi tulla jonkinlaista merkitystä elämälle.
Ei mun elämässä mitään valittamista oikeastaan nytkään ole. Asun rakkaan kanssa saman katon alla, kihloissa, palkka juoksee ja on kaikki mitä tarvitsen. Paitsi aika. Aika rentoutua, aika nollata, aika vain olla. Työajattomassa työssä vapaa-aika on hyvin suhteellinen käsite. Ei ole aikaa olla olematta töissä.
Edellinen lomani oli 5 päivää, jota odotin enemmän kuin mitään. Oli niin hektistä töissä, että nyt oli pakko saada vähän rauhoittua. Mutta ei, lähes joka päivä joku soitti sellaisen puhelun, johon yksinkertaisesti vain pakko vastata. Ja eihän sellaisia puheluita saisi olla, mutta tuo tuleva Unkarin matka ei anna paljoa vaihtoehtoja. Jotta matka onnistuu, tietyt asiat vain on pakko hoitaa, oli loma tai ei. Sitten se viikon pätkä jota olin niin odottanut, teki täysin päinvastaisen vaikutuksen kuin olin odottanut. Olin vain entistä stressaantuneempi, kun olin vain niin täynnä koko ajatusta, etten saanut yhtään lomapäivää olla olematta töissä.
Maanantaina 2 viikkoa lomaa. Mutta nyt ainoa, mitä lomalta odotan on ettei minun tarvitse tehdä mitään muita työhön liittyviä juttuja kuin noita Unkari-asioita sähköpostitse. En saa odottaa liikoja. Suuri kivi on vierähtänyt nyt sydämeltä, että muut leirit, niin ihania kuin ne loppujen lopuksi olivatkin, ovat nyt takana. Ei tarvitse suunnitella kolmea asiaa yhtäaikaa, on vain tuo yksi jäljellä, ja sekin on mieleinen. Mitä nyt pari päivää tässä kärvisteltiin ja laskeskeltiin rahoja ja stressattiin ja koottiin ajatuksia, mutta nyt alkaa rauha laskeutua. Se on kumma mitä sanat "et saa tehdä tuota, minä teen" saavat aikaan.
Katsotaan millä mielellä sitä huomenna ollaan. Nyt on näytelmässäkin jotain järkeä, välillä meinasi usko loppua. Huomenna ensi-ilta. En ole ehtinyt edes jännittää, vaikka on omiakin soololauluja, joihin en olisi ikinä pystynyt 5 vuotta sitten. Mutta nyt alan saada motivaatiotani takaisin vähän kaikkeen. Oli se kateissakin ihan tarpeeksi kauan.
Quule kuinka sydämeni hiljaa lyö...
Joskus mulle on sanottu, että mun pitäis lakata murehtimasta. Silloin en edes pahemmin mistään murehtinut, luulen että se vaihe elämästäni oli sillä hetkellä jo ohi. Opiskeluaikana murehdin paljonkin. Elin niin tunteella. Sitten se yhtäkkiä lakkasi. Oli usea kuukausi, kun ei tarvinnut murehtia mistään. Elämä hymyili, töissä meni hyvin ja muutenkin alkoi tulla jonkinlaista merkitystä elämälle.
Ei mun elämässä mitään valittamista oikeastaan nytkään ole. Asun rakkaan kanssa saman katon alla, kihloissa, palkka juoksee ja on kaikki mitä tarvitsen. Paitsi aika. Aika rentoutua, aika nollata, aika vain olla. Työajattomassa työssä vapaa-aika on hyvin suhteellinen käsite. Ei ole aikaa olla olematta töissä.
Edellinen lomani oli 5 päivää, jota odotin enemmän kuin mitään. Oli niin hektistä töissä, että nyt oli pakko saada vähän rauhoittua. Mutta ei, lähes joka päivä joku soitti sellaisen puhelun, johon yksinkertaisesti vain pakko vastata. Ja eihän sellaisia puheluita saisi olla, mutta tuo tuleva Unkarin matka ei anna paljoa vaihtoehtoja. Jotta matka onnistuu, tietyt asiat vain on pakko hoitaa, oli loma tai ei. Sitten se viikon pätkä jota olin niin odottanut, teki täysin päinvastaisen vaikutuksen kuin olin odottanut. Olin vain entistä stressaantuneempi, kun olin vain niin täynnä koko ajatusta, etten saanut yhtään lomapäivää olla olematta töissä.
Maanantaina 2 viikkoa lomaa. Mutta nyt ainoa, mitä lomalta odotan on ettei minun tarvitse tehdä mitään muita työhön liittyviä juttuja kuin noita Unkari-asioita sähköpostitse. En saa odottaa liikoja. Suuri kivi on vierähtänyt nyt sydämeltä, että muut leirit, niin ihania kuin ne loppujen lopuksi olivatkin, ovat nyt takana. Ei tarvitse suunnitella kolmea asiaa yhtäaikaa, on vain tuo yksi jäljellä, ja sekin on mieleinen. Mitä nyt pari päivää tässä kärvisteltiin ja laskeskeltiin rahoja ja stressattiin ja koottiin ajatuksia, mutta nyt alkaa rauha laskeutua. Se on kumma mitä sanat "et saa tehdä tuota, minä teen" saavat aikaan.
Katsotaan millä mielellä sitä huomenna ollaan. Nyt on näytelmässäkin jotain järkeä, välillä meinasi usko loppua. Huomenna ensi-ilta. En ole ehtinyt edes jännittää, vaikka on omiakin soololauluja, joihin en olisi ikinä pystynyt 5 vuotta sitten. Mutta nyt alan saada motivaatiotani takaisin vähän kaikkeen. Oli se kateissakin ihan tarpeeksi kauan.
Quule kuinka sydämeni hiljaa lyö...
Taas se aika vuodesta...Tiistai 28.08.2007 18:20
...jolloin haluaisi osallistua kaikkeen, muttei voi.
Kävin juuri paikallisessa Taitokeskuksessa yllytettynä katsomassa, mitä sieltä löytyy. Kaikenlaista käsityövärkkiähän siellä olikin, tosin ei niin laajaa valikoimaa kuin olisin toivonut. Puljua pystyssä pitelevä täti (tai nainen, ei se niin vanha ollut) kävi tuomassa käteeni lehden, jossa on kerrottu keskuksen toiminnasta ja alkavista kursseista ja toivotti tervetulleeksi harrastamaan heidän tiloihinsa. Ja kursseja löytyikin laidasta laitaan, mutta jouduin sanomaan tietysti, että olen vain käymässä täällä ja kun niin monta kertaa olen kävellyt paikan ohi, päätin kerrankin kurkistaa sisään. Lehti olikin sitten ainoa, mikä käteeni tarttui puodista lähtiessäni.
Selailin viime viikolla paikallisen kansalaisopiston kurssitarjontaa, joka tuli postissa. Samat vanhat teatteripiirit, mutta en uskallakaan osallistua mihinkään uuteen (tai edes uuteen näytelmään). Samaisessa oppaassa oli maininta myön viikonlopun neulekurssista, jolla opetellaan uusia neulontatekniikoita. Sikäli mielenkiintoista, mutta olen tähänkin asti oppinut uudet tekniikat kirjoitetuista ohjeista, joten en katso välttämättömäksi maksaa 18 euroa muutaman tekniikan opettelusta, ja kurssin lopputuloksena olisi kuitenkin vain läjä mallitilkkuja tai tarpeettomia pussukoita. Jos kurssi olisi ollut oman mittapuuni mukaan kunnollinen, eli ainakin kolmen kuukauden ajan säännöllisiä kokoontumisia joiden lopputuloksena olisi jokin valmis oikea, käyttökelpoinen ja tarpeellinen työ, olisin masentunut, sillä en olisi voinut osallistua sillekään.
Kaikenlaisia kursseja ja toimintaa on tarjolla ympäriinsä, mutten uskalla osallistua millekään. Syynä on äkillinen "työttömyyteni", eli olen koko ajan valmiustilassa työnhakijana. En tiedä, missä kuukauden päästä olen, joten en uskalla sitoutua mihinkään. Harrastaminen on sisänsä ihmisen oma valinta ja vapaaehtoista, mutta jos on tarkoitus harrastamisellaan saada jotain aikaan - näytelmä, neuletyö, opittu kieli.. - ei sitä voi jättää noin vain kesken. Jos voisi, olisin varmaankin joka toinen päivä istumassa jollakin kurssilla!
Ristiriitana on se, että minä tarvitsen jotain säännöllistä tekemistä, mutta en uskalla sitoutua tässä tilanteessa mihinkään uuteen toimintaan. Poikkeuksena on Löytyn Ympäristöteatteri, sillä sen harjoitukset on aloitettu jo vuosi sitten, ja se on saatava pian valmiiksi. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Säännöllistä. Töitä, harrastusta, mitä vain.
Rutiinintarve.
Qun nyt tärppäisi jokin paikka...
Kävin juuri paikallisessa Taitokeskuksessa yllytettynä katsomassa, mitä sieltä löytyy. Kaikenlaista käsityövärkkiähän siellä olikin, tosin ei niin laajaa valikoimaa kuin olisin toivonut. Puljua pystyssä pitelevä täti (tai nainen, ei se niin vanha ollut) kävi tuomassa käteeni lehden, jossa on kerrottu keskuksen toiminnasta ja alkavista kursseista ja toivotti tervetulleeksi harrastamaan heidän tiloihinsa. Ja kursseja löytyikin laidasta laitaan, mutta jouduin sanomaan tietysti, että olen vain käymässä täällä ja kun niin monta kertaa olen kävellyt paikan ohi, päätin kerrankin kurkistaa sisään. Lehti olikin sitten ainoa, mikä käteeni tarttui puodista lähtiessäni.
Selailin viime viikolla paikallisen kansalaisopiston kurssitarjontaa, joka tuli postissa. Samat vanhat teatteripiirit, mutta en uskallakaan osallistua mihinkään uuteen (tai edes uuteen näytelmään). Samaisessa oppaassa oli maininta myön viikonlopun neulekurssista, jolla opetellaan uusia neulontatekniikoita. Sikäli mielenkiintoista, mutta olen tähänkin asti oppinut uudet tekniikat kirjoitetuista ohjeista, joten en katso välttämättömäksi maksaa 18 euroa muutaman tekniikan opettelusta, ja kurssin lopputuloksena olisi kuitenkin vain läjä mallitilkkuja tai tarpeettomia pussukoita. Jos kurssi olisi ollut oman mittapuuni mukaan kunnollinen, eli ainakin kolmen kuukauden ajan säännöllisiä kokoontumisia joiden lopputuloksena olisi jokin valmis oikea, käyttökelpoinen ja tarpeellinen työ, olisin masentunut, sillä en olisi voinut osallistua sillekään.
Kaikenlaisia kursseja ja toimintaa on tarjolla ympäriinsä, mutten uskalla osallistua millekään. Syynä on äkillinen "työttömyyteni", eli olen koko ajan valmiustilassa työnhakijana. En tiedä, missä kuukauden päästä olen, joten en uskalla sitoutua mihinkään. Harrastaminen on sisänsä ihmisen oma valinta ja vapaaehtoista, mutta jos on tarkoitus harrastamisellaan saada jotain aikaan - näytelmä, neuletyö, opittu kieli.. - ei sitä voi jättää noin vain kesken. Jos voisi, olisin varmaankin joka toinen päivä istumassa jollakin kurssilla!
Ristiriitana on se, että minä tarvitsen jotain säännöllistä tekemistä, mutta en uskalla sitoutua tässä tilanteessa mihinkään uuteen toimintaan. Poikkeuksena on Löytyn Ympäristöteatteri, sillä sen harjoitukset on aloitettu jo vuosi sitten, ja se on saatava pian valmiiksi. Haluaisin tehdä jotain hyödyllistä. Säännöllistä. Töitä, harrastusta, mitä vain.
Rutiinintarve.
Qun nyt tärppäisi jokin paikka...
Tämä laulu on vain jatkuvasti päässä! Eric Idle vaan laulaa ja laulaa...Torstai 16.08.2007 18:58
I Like Chinese
The world today seems absolutely crackers,
With nuclear bombs to blow us all sky high.
There's fools and idiots sitting on the trigger.
It's depressing and it's senseless, and that's why...
I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees,
Yet they're always friendly, and they're ready to please.
I like Chinese.
I like Chinese.
There's nine hundred million of them in the world today.
You'd better learn to like them; that's what I say.
I like Chinese.
I like Chinese.
They come from a long way overseas,
But they're cute and they're cuddly, and they're ready to please.
I like Chinese food.
The waiters never are rude.
Think of the many things they've done to impress.
There's Maoism, Taoism, I Ching, and Chess.
So I like Chinese.
I like Chinese.
I like their tiny little trees,
Their Zen, their ping-pong, their yin, and yang-ese.
I like Chinese thought,
The wisdom that Confucious taught.
If Darwin is anything to shout about,
The Chinese will survive us all without any doubt.
So, I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees,
Yet they're wise and they're witty, and they're ready to please.
All together.
[verse in Chinese]
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Ni hao ma; ni hao ma; ni hao ma; zaijien! (How are you; how are you; how are you; goodbye!)
I like Chinese.
I like Chinese.
Their food is guaranteed to please,
A fourteen, a seven, a nine, and lychees.
I like Chinese.
I like Chinese.
I like their tiny little trees,
Their Zen, their ping-pong, their yin, and yang-ese.
I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees...
Quunnelkaa tekin jos satutte saamaan käsiinne...
The world today seems absolutely crackers,
With nuclear bombs to blow us all sky high.
There's fools and idiots sitting on the trigger.
It's depressing and it's senseless, and that's why...
I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees,
Yet they're always friendly, and they're ready to please.
I like Chinese.
I like Chinese.
There's nine hundred million of them in the world today.
You'd better learn to like them; that's what I say.
I like Chinese.
I like Chinese.
They come from a long way overseas,
But they're cute and they're cuddly, and they're ready to please.
I like Chinese food.
The waiters never are rude.
Think of the many things they've done to impress.
There's Maoism, Taoism, I Ching, and Chess.
So I like Chinese.
I like Chinese.
I like their tiny little trees,
Their Zen, their ping-pong, their yin, and yang-ese.
I like Chinese thought,
The wisdom that Confucious taught.
If Darwin is anything to shout about,
The Chinese will survive us all without any doubt.
So, I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees,
Yet they're wise and they're witty, and they're ready to please.
All together.
[verse in Chinese]
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Wo ai zhongguo ren. (I like Chinese.)
Ni hao ma; ni hao ma; ni hao ma; zaijien! (How are you; how are you; how are you; goodbye!)
I like Chinese.
I like Chinese.
Their food is guaranteed to please,
A fourteen, a seven, a nine, and lychees.
I like Chinese.
I like Chinese.
I like their tiny little trees,
Their Zen, their ping-pong, their yin, and yang-ese.
I like Chinese.
I like Chinese.
They only come up to your knees...
Quunnelkaa tekin jos satutte saamaan käsiinne...
- Luokiteltu yhteisöihin
- Monty Python Musiikki
End Of An EraMaanantai 13.08.2007 14:53
Kohta se on sitten siinä. Mikkelissä on oltu kaksi kuukautta, tosin laskujeni mukaan jos työpäivät ja Mikkelissä hengaillut päivät pistettäis peräkkäin, olen ollut täällä nyt 5 viikkoa ja yhden päivän. Reissaillut olen sen verran kun on voinut, jos vapaata on ollut neljä päivää tai enemmän, olen lähtenyt liikenteeseen. 7 työpäivää jäljellä, sitten muutto takaisin Nivalaan ja rästivapaita viettelemään. Sentään saa ajatukset muihin juttuihin, kun muuttoviikolla on Hunajan pisarasta vielä kaksi esitystä johon valmistautua.
Ainakin työpesti saa arvoisensa lopun, kun viimeisenä viikonloppuna (siis tänä) on syksyn eka nuortenleiri, ja kerrankin odotan sinne lähtöä, kun nyt tunnen edeltäkäsin sieltä jonkin verran ihmisiä, en (ehkä) jää täysin ulkopuoliseksi niin kuin puolitoista vuotta sitten harjoittelussa meinasin jäädä - ymmärrettävää sinänsä, kun kukaan ei mua silloin juurikaan tuntenu. Ehkä nyt voisi olla hauskaakin. :)
Ensimmäinen työpesti pätevänä nuorisotyönohjaajana. Oli aika jännät paikat. Paljon hyvää, mutta myös niitä varjoja mitä "normaaleillekin" ihmisille tulee uudessa paikassa. Päällisin puolin olen tyytyväinen kesään. Ja pitäähän siitä nauttia, kun vielä on sen verran nuori ja vetreä ja pienessä roolissa leireillä, että jaksaa vielä olla kolmella rippileirillä samana kesänä. Ehkä tällaista ei tule enää loppu-urani aikana, sen verran raskasta se oli.
Tulevaisuus? Aavistuksia on, sekä hyviä että pahoja, vieläpä samoista asioista. Joka tapauksessa järjestelyjä tullaan tekemään, olipa edessä sitä taikka tätä. Yritän olla ajattelematta ja mielessäni suunnittelematta tulevaisuutta liikaa, sillä en tahdo pudota liian korkealta jos suunnitelmat eivät pääsekään toteutumaan. Mutta se on vaikeaa, kun kaikki kyselevät aina vain kiihtyvämpään tahtiin, että mitä Mikkelin jälkeen. Minäkin kyselen. Koska minua pelottaa.
Ensi viikolla olen paljon viisaampi.
Qunhan aika vain juoksisi jo vihdoin nopeammin...
Ainakin työpesti saa arvoisensa lopun, kun viimeisenä viikonloppuna (siis tänä) on syksyn eka nuortenleiri, ja kerrankin odotan sinne lähtöä, kun nyt tunnen edeltäkäsin sieltä jonkin verran ihmisiä, en (ehkä) jää täysin ulkopuoliseksi niin kuin puolitoista vuotta sitten harjoittelussa meinasin jäädä - ymmärrettävää sinänsä, kun kukaan ei mua silloin juurikaan tuntenu. Ehkä nyt voisi olla hauskaakin. :)
Ensimmäinen työpesti pätevänä nuorisotyönohjaajana. Oli aika jännät paikat. Paljon hyvää, mutta myös niitä varjoja mitä "normaaleillekin" ihmisille tulee uudessa paikassa. Päällisin puolin olen tyytyväinen kesään. Ja pitäähän siitä nauttia, kun vielä on sen verran nuori ja vetreä ja pienessä roolissa leireillä, että jaksaa vielä olla kolmella rippileirillä samana kesänä. Ehkä tällaista ei tule enää loppu-urani aikana, sen verran raskasta se oli.
Tulevaisuus? Aavistuksia on, sekä hyviä että pahoja, vieläpä samoista asioista. Joka tapauksessa järjestelyjä tullaan tekemään, olipa edessä sitä taikka tätä. Yritän olla ajattelematta ja mielessäni suunnittelematta tulevaisuutta liikaa, sillä en tahdo pudota liian korkealta jos suunnitelmat eivät pääsekään toteutumaan. Mutta se on vaikeaa, kun kaikki kyselevät aina vain kiihtyvämpään tahtiin, että mitä Mikkelin jälkeen. Minäkin kyselen. Koska minua pelottaa.
Ensi viikolla olen paljon viisaampi.
Qunhan aika vain juoksisi jo vihdoin nopeammin...
PoissaoloviestiäSunnuntai 03.06.2007 12:38
Kohta ei musta varmasti kuulu mitään monellakaan viestimellä, johtuen:
- 7.-14.6. olen käymässä Unkarinmaalla (pliis älkää tuolloin soitelko!)
- 16.-17.6. muutan Mikkelinmaalle (saa soitella, muttei pidä loukkaantua jos puhelu on lyhyt ;)
En tiedä milloin pääsen galleriassa tuhlaamaan aikaani noiden ajankohtien jälkeen, se jää nähtäväksi.
Ja älkää huoliko, tämä viesti on siksi, että voisin kuvitella että minulla olisi paljonkin elämää. ;)
Qunnioittavasti qumartaen, yllekirjoittanut.
- 7.-14.6. olen käymässä Unkarinmaalla (pliis älkää tuolloin soitelko!)
- 16.-17.6. muutan Mikkelinmaalle (saa soitella, muttei pidä loukkaantua jos puhelu on lyhyt ;)
En tiedä milloin pääsen galleriassa tuhlaamaan aikaani noiden ajankohtien jälkeen, se jää nähtäväksi.
Ja älkää huoliko, tämä viesti on siksi, että voisin kuvitella että minulla olisi paljonkin elämää. ;)
Qunnioittavasti qumartaen, yllekirjoittanut.
Oravanpyörästä poisTiistai 08.05.2007 21:03
Kerrankin matkustelin junassa suhteellisen rauhallisin mielin. En hermoillut sitä, miten kaikki voisi mennä vikaan ja miten löydän oikean junan vaihdossa, en edes silloin kun juna seisoi Kauhavalla 10-15 minuuttia ja aikaa junanvaihtoon Seinäjoella olisi vain kymmenen minuuttia. Tiesin, että ei ole mitään aihetta murehtia, asiat järjestyy kyllä. Niin kuin järjestyikin.
Viimeisellä junaosuudella törmäsinkin luokkakaveriin, jonka kanssa jutellessa loppumatka sujuikin sutjakasti. Tietysti vakiot tuli käsiteltyä - mitä sä täällä teet ?!, koulujutut, parisuhdeasiat. Tuli sitten kuitenkin vain tarve avautua kotiasioista, vaikkei kumpikaan kysynyt niistä mitään. Vaikeahan se on olla puhumatta sydänleikkauksesta toipuvasta isästä jos se on ollut mielen päällä jo toista viikkoa. Tai no, eihän minulla ole mitään ongelmaa tai suremista siitä ole, koska on vain loistavaa, että hoitoa saa, mutta lähinnä ahdisti ne sivuasiat. Nimittäin kokousten ja matkojen perumiset ja näytelmäpiireille tilanteesta ilmoittamiset ja joka paikkaan soittamiset ja ihmisten muutenkin tilanteen tasalla pitämiset. Paljon sitä kertyykin yhdelle ihmiselle kalenteriin hommaa, kun itsehän sitä itselle kerätään.
Siinä keskustellessa tulikin puheeksi, että miten ihmisellä onkin taipumusta usein tehdä itsensä niin tarpeelliseksi ja niin mahdottoman korvaamattomaksi. Jos minä nyt en ole paikalla hoitamassa asioita, kukaan ei niitä hoida. Jos minä nyt kieltäydyn jostain, sotkee se jonkun suunnitelmat, ja jos suostun, sotkee se taas jonkun toisen suunnitelmat. Ilman minua ei pärjätä. Ei näe niitä asioita selvästi, jotka ovat oikeasti tärkeitä, kun on liian kiire hoitaa jotain vain näennäisesti tärkeitä asioita. Aina pitää olla menossa. Kunnes yksi oikeasti tärkeistä, terveys pettää. Silloin on pakko pysähtyä ja hypätä pois oravanpyörästä, vaikka kuinka vaikeaa se olisi. Kaikki työt ja toimet on silloin jätettävä, kaikki kokoukset peruttava. Itsensä on saatava kuntoon, ja samalla siinä, kun ei ole tekemässä itseään korvaamattomaksi, saa mahdollisuuden pohtia, mikä on oikeasti tärkeätä. Joku Thaimaan matka vai se että on hengissä vielä huomennakin voidakseen sanoa lapsilleen rakastavansa heitä? Vaikka terveys on varmasti jokaiselle tärkeä asia eikä sen menettämisessä tunnu olevan mitään positiivista, olisi jokaiselle ehkä jossain elämänvaiheessa paikallaan pysähtyä ja jättää oravanpyörä pyörimään itsekseen.
Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi sairastua. Pysähtyä voi muutenkin.
Quuletko sen, hiljaisuuden?
Viimeisellä junaosuudella törmäsinkin luokkakaveriin, jonka kanssa jutellessa loppumatka sujuikin sutjakasti. Tietysti vakiot tuli käsiteltyä - mitä sä täällä teet ?!, koulujutut, parisuhdeasiat. Tuli sitten kuitenkin vain tarve avautua kotiasioista, vaikkei kumpikaan kysynyt niistä mitään. Vaikeahan se on olla puhumatta sydänleikkauksesta toipuvasta isästä jos se on ollut mielen päällä jo toista viikkoa. Tai no, eihän minulla ole mitään ongelmaa tai suremista siitä ole, koska on vain loistavaa, että hoitoa saa, mutta lähinnä ahdisti ne sivuasiat. Nimittäin kokousten ja matkojen perumiset ja näytelmäpiireille tilanteesta ilmoittamiset ja joka paikkaan soittamiset ja ihmisten muutenkin tilanteen tasalla pitämiset. Paljon sitä kertyykin yhdelle ihmiselle kalenteriin hommaa, kun itsehän sitä itselle kerätään.
Siinä keskustellessa tulikin puheeksi, että miten ihmisellä onkin taipumusta usein tehdä itsensä niin tarpeelliseksi ja niin mahdottoman korvaamattomaksi. Jos minä nyt en ole paikalla hoitamassa asioita, kukaan ei niitä hoida. Jos minä nyt kieltäydyn jostain, sotkee se jonkun suunnitelmat, ja jos suostun, sotkee se taas jonkun toisen suunnitelmat. Ilman minua ei pärjätä. Ei näe niitä asioita selvästi, jotka ovat oikeasti tärkeitä, kun on liian kiire hoitaa jotain vain näennäisesti tärkeitä asioita. Aina pitää olla menossa. Kunnes yksi oikeasti tärkeistä, terveys pettää. Silloin on pakko pysähtyä ja hypätä pois oravanpyörästä, vaikka kuinka vaikeaa se olisi. Kaikki työt ja toimet on silloin jätettävä, kaikki kokoukset peruttava. Itsensä on saatava kuntoon, ja samalla siinä, kun ei ole tekemässä itseään korvaamattomaksi, saa mahdollisuuden pohtia, mikä on oikeasti tärkeätä. Joku Thaimaan matka vai se että on hengissä vielä huomennakin voidakseen sanoa lapsilleen rakastavansa heitä? Vaikka terveys on varmasti jokaiselle tärkeä asia eikä sen menettämisessä tunnu olevan mitään positiivista, olisi jokaiselle ehkä jossain elämänvaiheessa paikallaan pysähtyä ja jättää oravanpyörä pyörimään itsekseen.
Enkä tarkoita, että kaikkien pitäisi sairastua. Pysähtyä voi muutenkin.
Quuletko sen, hiljaisuuden?
Muistaako kukaan?Keskiviikko 07.03.2007 13:13
Muistatko sinä, joka juuri luet tätä tekstiä ja tunnet minut (esim. omistat puhelinnumeroni, olet paras kaverini, olet joskus jutellut kanssani jne.) miten tapasimme? Minä muistan (ehkä!) mutta muistatko sinä? Ole kiltti ja kommentoi että tiedän sinun muistelleen meidän kaveruuttamme :)
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan :)
Quka muistanee...
Sinä, joka kommentoit (tai luit tätä) kopioi tämä omalle sivullesi ja ylläty siitä, miten moni sinut muistaakaan :)
Quka muistanee...
Mmore mmovies..Tiistai 06.03.2007 16:31
Ihminen katsoo eläessään monia elokuvia, jos olet katsonu näistä yli 70, SINULLA EI OLE ELÄMÄÄ!!!
Okei, katsotaan, tuleeko tähän listaan enempi leffoja..
(1) Rocky Horror Picture Show
( ) Grease
(2) Pirates of the Caribbean
( ) Boondock Saints
( ) The Mexican
(3) Fight Club
( ) Starsky and Hutch
( ) Blazing Saddles
( ) Airplane
( ) The Princess Bride
( ) Young Frankenstein
( ) AnchorMan: The Legend of Ron Burgandy
( ) Napoleon Dynamite
(4) Saw
( ) White Noise
( ) White Oleander
( ) Anger Management
( ) 50 First Dates
( ) Jason X
( ) Scream
( ) Scream 2
( ) Scream 3
( ) Scary Movie
( ) Scary Movie 2
( ) Scary Movie 3
(5) American Pie
(6) American Pie 2
(7) American Wedding
( ) Bootcamp
(8) Harry Potter
(9) Harry Potter 2
(10) Harry Potter 3
( ) Harry Potter 4
( ) Resident Evil
( ) Resident Evil 2
( ) The Wedding Singer
( ) Little Black Book
( ) The Village
( ) Donnie Darko
( ) Lilo & Stitch
(11) Lilo & Stitch 2: Stitch has a Glitch
(12) Finding Nemo
( ) Finding Neverland
( ) 13 Ghosts
(13) Signs
(14) The Grinch
( ) Texas Chainsaw Massacre (The Original)
( ) White Chicks
(15) Butterfly Effect
( ) 13 Going on 30
(16) I, Robot
( ) Dodgeball: A True Underdog Story
( ) Universal Soldier
( ) Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events
( ) Along Came Polly
( ) Deep Impact
( ) KingPin
( ) Never Been Kissed
(17) Meet The Parents
( ) Meet the Fockers
( ) Joe Dirt
( ) A Cinderella Story
( ) The Terminal
( ) The Lizzie McGuire Movie
( ) Passport to Paris
(18) Dumb & Dumber
(19) Dumb & Dumberer
( ) Final Destination
( ) Final Destination 2
(20) Halloween
(21) The Ring
( ) The Ring 2
( ) Harold & Kumar Get the Munchies (H&K go to white castle)
( ) Practical Magic
( ) Chicago
( ) Ghost Ship
(22) From Hell
( ) Hellboy
( ) Secret Window
( ) I Am Sam
( ) The Whole Nine Yards
( ) The Day After Tomorrow
( ) Child's Play
(23) Bride of Chucky
(24) 10 Things I Hate About You
( ) Just Married
( ) Gothika
(25) Nightmare on Elm Street
( ) Sixteen Candles
( ) Remember the Titans
( ) Coach Carter
( ) Bad Boys
( ) Bad Boys 2
( ) Joy Ride
(26) Se7en
( ) Oceans Eleven
( ) Ocean's Twelve
(27) Lone Star
(28) Predator
( ) Predator II
(29) Independence Day
( ) Cujo
( ) A Bronx Tale
( ) Darkness Falls
( ) Christine
(30) E.T.
(31) Children of the Corn
( ) My Boss' daughter
(32) Moulin Rouge
( ) Maid in Manhattan
( ) Frailty
( ) Best Bet
( ) How to Lose a Guy in 10 Days
( ) She's All That
( ) Calendar Girls
(33) Sideways
( ) Mars Attacks
( ) Event Horizon
( ) Ever After
(34) Forrest Gump
( ) Big Trouble in Little China
(35) X-Men
( ) X2
( ) Spider-Man
( ) Spider-Man 2
( ) Sky High
( ) Jeepers Creepers
( ) Jeepers Creepers 2
( ) Catch Me If You Can
(36) The Others
( ) Freaky Friday
( ) Reign of Fire
( ) Cruel Intentions
( ) The Hot Chick
( ) Swimfan
( ) Miracle
( ) Old School
( ) The Notebook
( ) K-Pax
(37) Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring
(38) Lord of the Rings: The Two Towers
(39) Lord of the Rings: The Return of the King
( ) A Walk to Remember
( ) Boogeyman
( ) Hitch
( ) The Fifth Element
(40) Star Wars Episode I The Phantom Menace
(41) Star Wars Episode II Attack of The Clones
(42) Star Wars Episode III Revenge of The Sith
(43) Star Wars Episode IV A New Hope
(44) Star Wars Episode V The Empire Strikes Back
(45) Star Wars Episode VI Return of The Jedi V
( ) Troop Beverly Hills
( ) Swimming with Sharks
(46) Air force One
( ) For Richer or Poorer
( ) Trainspotting
( ) People Under the Stairs
( ) Blue Velvet
(47) Sound of Music
( ) Parent Trap
( ) Parent Trap Re-make
( ) The Burbs
(48) The Terminator
(49) Terminator 2
( ) T-3
( ) Empire Records
( ) SLC Punk
( ) Meet Joe Black
( ) Nightmare Before Christmas
(50) The Silence of the Lambs
( ) Red Dragon
( ) Sleepy Hollow
( ) I Heart Huckabees
( ) 24 Hour Party People
( ) Blood In Blood Out
(51) Neverending Story
( ) Bedazzled
Tässä oli osin ihan eri leffat - eli tämän perusteella mulla on reippaasti vielä elämää: leffojen katsomiseen!
Quentins mmovies were still missing...
Okei, katsotaan, tuleeko tähän listaan enempi leffoja..
(1) Rocky Horror Picture Show
( ) Grease
(2) Pirates of the Caribbean
( ) Boondock Saints
( ) The Mexican
(3) Fight Club
( ) Starsky and Hutch
( ) Blazing Saddles
( ) Airplane
( ) The Princess Bride
( ) Young Frankenstein
( ) AnchorMan: The Legend of Ron Burgandy
( ) Napoleon Dynamite
(4) Saw
( ) White Noise
( ) White Oleander
( ) Anger Management
( ) 50 First Dates
( ) Jason X
( ) Scream
( ) Scream 2
( ) Scream 3
( ) Scary Movie
( ) Scary Movie 2
( ) Scary Movie 3
(5) American Pie
(6) American Pie 2
(7) American Wedding
( ) Bootcamp
(8) Harry Potter
(9) Harry Potter 2
(10) Harry Potter 3
( ) Harry Potter 4
( ) Resident Evil
( ) Resident Evil 2
( ) The Wedding Singer
( ) Little Black Book
( ) The Village
( ) Donnie Darko
( ) Lilo & Stitch
(11) Lilo & Stitch 2: Stitch has a Glitch
(12) Finding Nemo
( ) Finding Neverland
( ) 13 Ghosts
(13) Signs
(14) The Grinch
( ) Texas Chainsaw Massacre (The Original)
( ) White Chicks
(15) Butterfly Effect
( ) 13 Going on 30
(16) I, Robot
( ) Dodgeball: A True Underdog Story
( ) Universal Soldier
( ) Lemony Snicket's A Series Of Unfortunate Events
( ) Along Came Polly
( ) Deep Impact
( ) KingPin
( ) Never Been Kissed
(17) Meet The Parents
( ) Meet the Fockers
( ) Joe Dirt
( ) A Cinderella Story
( ) The Terminal
( ) The Lizzie McGuire Movie
( ) Passport to Paris
(18) Dumb & Dumber
(19) Dumb & Dumberer
( ) Final Destination
( ) Final Destination 2
(20) Halloween
(21) The Ring
( ) The Ring 2
( ) Harold & Kumar Get the Munchies (H&K go to white castle)
( ) Practical Magic
( ) Chicago
( ) Ghost Ship
(22) From Hell
( ) Hellboy
( ) Secret Window
( ) I Am Sam
( ) The Whole Nine Yards
( ) The Day After Tomorrow
( ) Child's Play
(23) Bride of Chucky
(24) 10 Things I Hate About You
( ) Just Married
( ) Gothika
(25) Nightmare on Elm Street
( ) Sixteen Candles
( ) Remember the Titans
( ) Coach Carter
( ) Bad Boys
( ) Bad Boys 2
( ) Joy Ride
(26) Se7en
( ) Oceans Eleven
( ) Ocean's Twelve
(27) Lone Star
(28) Predator
( ) Predator II
(29) Independence Day
( ) Cujo
( ) A Bronx Tale
( ) Darkness Falls
( ) Christine
(30) E.T.
(31) Children of the Corn
( ) My Boss' daughter
(32) Moulin Rouge
( ) Maid in Manhattan
( ) Frailty
( ) Best Bet
( ) How to Lose a Guy in 10 Days
( ) She's All That
( ) Calendar Girls
(33) Sideways
( ) Mars Attacks
( ) Event Horizon
( ) Ever After
(34) Forrest Gump
( ) Big Trouble in Little China
(35) X-Men
( ) X2
( ) Spider-Man
( ) Spider-Man 2
( ) Sky High
( ) Jeepers Creepers
( ) Jeepers Creepers 2
( ) Catch Me If You Can
(36) The Others
( ) Freaky Friday
( ) Reign of Fire
( ) Cruel Intentions
( ) The Hot Chick
( ) Swimfan
( ) Miracle
( ) Old School
( ) The Notebook
( ) K-Pax
(37) Lord of the Rings: The Fellowship of the Ring
(38) Lord of the Rings: The Two Towers
(39) Lord of the Rings: The Return of the King
( ) A Walk to Remember
( ) Boogeyman
( ) Hitch
( ) The Fifth Element
(40) Star Wars Episode I The Phantom Menace
(41) Star Wars Episode II Attack of The Clones
(42) Star Wars Episode III Revenge of The Sith
(43) Star Wars Episode IV A New Hope
(44) Star Wars Episode V The Empire Strikes Back
(45) Star Wars Episode VI Return of The Jedi V
( ) Troop Beverly Hills
( ) Swimming with Sharks
(46) Air force One
( ) For Richer or Poorer
( ) Trainspotting
( ) People Under the Stairs
( ) Blue Velvet
(47) Sound of Music
( ) Parent Trap
( ) Parent Trap Re-make
( ) The Burbs
(48) The Terminator
(49) Terminator 2
( ) T-3
( ) Empire Records
( ) SLC Punk
( ) Meet Joe Black
( ) Nightmare Before Christmas
(50) The Silence of the Lambs
( ) Red Dragon
( ) Sleepy Hollow
( ) I Heart Huckabees
( ) 24 Hour Party People
( ) Blood In Blood Out
(51) Neverending Story
( ) Bedazzled
Tässä oli osin ihan eri leffat - eli tämän perusteella mulla on reippaasti vielä elämää: leffojen katsomiseen!
Quentins mmovies were still missing...
Kirjoitus avartaaTiistai 27.02.2007 18:00
Nousipas eilen hyviä tunteita pintaan. Osallistuin kirjoituskilpailuun, enkä ole niin tehnyt sitten lukioaikojen. Ja silloinkin tuntui olevan tekstin tuottamiseen paineita, kun piti kirjoittaa jotenkin Niin hienosti ja Niin kieliopillisesti oikein ja käyttämättä Niin kuluneita kielellisiä ilmauksia eikä kirjoittaminen ollut enää hauskaa. Tämä oli vähän matalammalla kynnyksellä, sillä osallistuminen oli muutenkin lähinnä hetken mielijohdetta. Seminaarinmäen Mieslaulajien nettisivuilla oli julistettu kilpailu, jossa piti kertoa oma Semmari-tarinansa. Ihan mitä vain. Paras tarina esitetään levynjulkistamiskiertueella, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan (kiertue kantaa nimeä Laulut ja Tarinat). Otin kirjoitukseeni asenteen, että kerron itselleni merkittävimmän Semmari-tarinan, ja jos ei se kelpaa, niin saavatpahan ainakin vilpitöntä fanipostia.
Kerroin ensikokemuksestani kuoron musiikkiin. Sampo Texas -levy kun vain mullisti käsitykseni kuoromusiikista pienessä 12-vuotiaassa päässäni. Kun siinä sitten jäsentelin mustaksi valkoiselle kaikkea sitä, mikä sai minut kiinnittymään Seminaarinmäen rinteeseen, tuli koko ajan mieleen asioita, joita en ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan. Jos joku pyytäisi minua suullisesti kertomaan suhteestani kuoron musiikkiin, en kovin totuudenmukaisesti osaisi vastata, sillä ilmaisen itseäni ehkä paremmin kirjoittamalla. Puhuessa ei ole aikaa miettiä ja pohtia omaa elämäänsä ja historiaansa, johon esimerkiksi juuri Semmari-kokemukseni perustui - historiaani. Ja asiaan vaikuttavat taustat olivat jääneet mieleni syviin syövereihin piiloon, kunnes eilen kirjoittaessa ne suorastaan syöksähtivät mieleen. Muistuivat mieleen kaikki ne hyvät turvallisuuden tuntemukset lapsuudesta, Luojan kiitos minulla niitä on.
Kirjoittaminen on muutenkin terapeuttista. On aikaa miettiä ja selvittää päätä. En muista olenko kirjoittanut tästä tänne aiemmin, mutta jos joku asia painaa mieltäni, otan kynän ja muistikirjan käteen ja alan kirjoittaa siitä, alkaen ehkä alusta. Ei välttämättä alustakaan, sillä tarkoitus ei ole päiväkirjanomaisesti selittää, mitä olen tehnyt. Sitä mukaa kun asioita tajunnanvirran mukana tulee mieleen, kirjaan ne ylös. Jos jäisin miettimään, että "eei, en laita tuota noin vaan kirjoitan lyhyemmästi, tai jätän koko asian pois, hmm" olisi kirjoittaminen vain selostusta. Mutta tajunnanvirrassa on se jännä juttu, että sitä ei voi hallita - tai voi mutta se on hankalaa. Pystyy assosioimaan, mistä jokin asia voi johtua tai mistä johtuu jokin oma tietty käytökseni, ja jostain kumman syystä saan tällä tavoin aina tuloksia. Saan mielenrauhan kun ymmärrän, miksi joidenkin asioiden täytyy tapahtua ja toisten ei. Oivallukseen voi mennä aikaa, mutta periaatteenani on kirjoittaa niin kauan, että asia on selvä.
Näköjään minulla ei tarvitse mennä ollenkaan huonosti, että saisin kirjoittamisen avulla tuloksia aikaan. Pitkään aikaan ei ole sielussa ollut niin turvallinen olo kuin eilen, kun lähetin kilpailutekstini. Jäi päälle se tunne, kun makasin sohvalla kuunnellen silmät kiinni sanoja: Jos minä hukkuisin, eksyisin kyliin, vieläkö löytäisin rinnalta sut? Turvallinen, raukea olo. Eilinen tuli todella tarpeeseen. Muutenkin elämäni parhaiten meneviä päiviä, vaikkei mitään mullistavaa tapahtunutkaan.
Qun kasvoillasi kuu hetken heijastuu, nään savuavat silmät ja liekehtivän suun....
Kerroin ensikokemuksestani kuoron musiikkiin. Sampo Texas -levy kun vain mullisti käsitykseni kuoromusiikista pienessä 12-vuotiaassa päässäni. Kun siinä sitten jäsentelin mustaksi valkoiselle kaikkea sitä, mikä sai minut kiinnittymään Seminaarinmäen rinteeseen, tuli koko ajan mieleen asioita, joita en ollut tullut koskaan ajatelleeksikaan. Jos joku pyytäisi minua suullisesti kertomaan suhteestani kuoron musiikkiin, en kovin totuudenmukaisesti osaisi vastata, sillä ilmaisen itseäni ehkä paremmin kirjoittamalla. Puhuessa ei ole aikaa miettiä ja pohtia omaa elämäänsä ja historiaansa, johon esimerkiksi juuri Semmari-kokemukseni perustui - historiaani. Ja asiaan vaikuttavat taustat olivat jääneet mieleni syviin syövereihin piiloon, kunnes eilen kirjoittaessa ne suorastaan syöksähtivät mieleen. Muistuivat mieleen kaikki ne hyvät turvallisuuden tuntemukset lapsuudesta, Luojan kiitos minulla niitä on.
Kirjoittaminen on muutenkin terapeuttista. On aikaa miettiä ja selvittää päätä. En muista olenko kirjoittanut tästä tänne aiemmin, mutta jos joku asia painaa mieltäni, otan kynän ja muistikirjan käteen ja alan kirjoittaa siitä, alkaen ehkä alusta. Ei välttämättä alustakaan, sillä tarkoitus ei ole päiväkirjanomaisesti selittää, mitä olen tehnyt. Sitä mukaa kun asioita tajunnanvirran mukana tulee mieleen, kirjaan ne ylös. Jos jäisin miettimään, että "eei, en laita tuota noin vaan kirjoitan lyhyemmästi, tai jätän koko asian pois, hmm" olisi kirjoittaminen vain selostusta. Mutta tajunnanvirrassa on se jännä juttu, että sitä ei voi hallita - tai voi mutta se on hankalaa. Pystyy assosioimaan, mistä jokin asia voi johtua tai mistä johtuu jokin oma tietty käytökseni, ja jostain kumman syystä saan tällä tavoin aina tuloksia. Saan mielenrauhan kun ymmärrän, miksi joidenkin asioiden täytyy tapahtua ja toisten ei. Oivallukseen voi mennä aikaa, mutta periaatteenani on kirjoittaa niin kauan, että asia on selvä.
Näköjään minulla ei tarvitse mennä ollenkaan huonosti, että saisin kirjoittamisen avulla tuloksia aikaan. Pitkään aikaan ei ole sielussa ollut niin turvallinen olo kuin eilen, kun lähetin kilpailutekstini. Jäi päälle se tunne, kun makasin sohvalla kuunnellen silmät kiinni sanoja: Jos minä hukkuisin, eksyisin kyliin, vieläkö löytäisin rinnalta sut? Turvallinen, raukea olo. Eilinen tuli todella tarpeeseen. Muutenkin elämäni parhaiten meneviä päiviä, vaikkei mitään mullistavaa tapahtunutkaan.
Qun kasvoillasi kuu hetken heijastuu, nään savuavat silmät ja liekehtivän suun....
« Uudemmat
-
Vanhemmat »