IRC-Galleria

Sarjassamme Danubius Rádió soi korvanapeissa. Välillä tulee aivan tajuttoman hyviä biisejä. Varsinkin kun on omalla koneella jotain unkarilaista musiikkia, niin soi ihan tuttujaki raitoja joskus. :) Jes.

Koulussa sai nauraa ittensä taas kipeeksi, kun joskus tulee tyypeiltä niin nerokasta läppää, ettei siihen enää pysty mitään lisäämään, ku vaan nolaa ittensä ja pilaa koko jutun. Sitten kansa nauraa sille, että mä hytkyn suurin piirtein pöydän alla ihan punasena veet silmissä ja huokasen, että onneksi mä en käytä ikään meikkiä. Juuri tällaisia tilanteita silmällä pitäen. Jos nauru ei uhkaa naamamaalauksia pilata, niin sitten vaistomainen silmien hieraisu väsymyksen iskiessä viimeistään tekee selvää jälkeä.

Eilen törkeästi potkittiin atk-luokasta pois tuntia liian aikaisin, kun ovet piti saada laittaa lukkoon. Jäi sähköpostikin kesken, ja se tieto, mitä lähdin alunprinkään hakemaan netistä jäi hakematta. Tyypillistä. Mutta toisaalta, kerkesinpä takasin kämpille ajoissa kattomaan Minority Reportia. Oli yllättävän hyvä leffa (kun vain muistaa laittaa aivot narikkaan, että eihän 2054 ole missään nimessä tuollaista kehitystä tapahtunut, ehkä joskus yli sadan vuoden päästä, ehkä, korkeintaan, jos Luoja niin pitkään tätä maailmaa pitää vielä siis pystyssä), mä tykkään tollasista hämäristä juonista, joissa vasta suurin piirtein loppukohtauksessa käy ilmi, että mikä se koko leffan juoni oikeasti olikin. Sitten kun sen saisi nähdä uudemman kerran, niin huomaa aina vaan uusia ja uusia pikkujuttuja, jotka viittaa leffan todelliseen juoneen..... Sphere, Cube ja sen sellaset on kans just siks huippuja.

Mutta nyt jatkamaan kesken jäänyttä sähköpostia.


Quu-Maa-akselilta päivää hei.....

Mä taidan toistaa itteäni aika perinpohjin, kun sanon taas, etten saa mitään aikaiseksi. Noh, elämä on, ei siitä selviä hengissä.

On sekä kuumaa että kylmää. Onneksi ei kumpaakaan itselläni, muuta kuin palavaa rakkautta Jeesukseen. Noh, kämppis on kuumeessa ja ulkona taas liian kylmä. Mittaan aina huvikseni aika ajoin lämmön iteltänikin, niin aina se näyttää joko normaalia tai sitten alilämpöä, tyyliin 35,4... Eli toisin sanoen, en luota digitaalisiin mittareihin. Sitten taas eilen näytelmäharjoituksissa rupesi jo jäytämään (muitakin kuin minua), kun talo on vanha eikä maailmassa ole tarpeeksi villasukkia, vaikka kuinka niitä vääntäisin.

En ikinä haluais olla kunnolla sairas - siis noin niin kuin fyysisesti - mutta joskus sitä kaipaa ihan oikeaa syytä olla poissa koulusta muutama päivä. Niin että sais otettua ehkä omasta jopiaikataulusta kiinni ja sais tekemättömien hommien listaa lyhennettyä vähän. Ja sitten tekisi mieli vielä leipoa, kutoa, askarrella kortteja, sisustaa, kaikkea mummojuttuja. Vaikka lukujärjestys onkin tätä nykyä mallia "maanantai-vapaa, tiistai-pari tuntia, keskiviikko-vapaa, torstai-pari tuntia, perjantai-vapaa, viikonloppu-keksittävä tapa nähdä kultaa", niin silti tuntuu ettei aika riitä. Miten sitä saisi taottua päähän, ettei maailmassa ole oikeasti kiire, jos sitä ei itselleen tee?!

Onneksi se on kohta loma. Mutta ei se ole sama asia. Loman kuuluukin olla juuri siinä, missä se nyt on. Minä kaipaisin sellaista just-for-me-lomaa, joka kestäs vaan vaikka sen pari kolme päivää. Sellaista ylimääräistä hemmottelua. :) Kuulostaa hyvältä. Kyllä.

Luin, että tuoreiden leivonnaisten tuoksu rentouttaa. Pitää etsiä jostain jokin ohje ja kokeilla. Vaikka kyllä sen tietää kokeilemattakin. ;)


Quiltti niskaan ja lämmittelemään.....

Danubius Rádió - élö adás.. Eli siis unkarilainen radio Nova soi korvissa. Siinä mieles erilainen, että ei soi hirveemmin iskelmiä, mut yleensä ottaen samat biisit soi jatkuvasti. Toisaalta positiivista sen takia, ett siellä soi sitten samoja biisejä ku kesällä, niin ei tuu niiiin ikävä takas, ku voi leikkiä olevansa siellä.

Vähän jänskättämään rupes. Ens viikolla pitäs mennä kirkkoherralle pätevästi selittämään: "Kyllä se on nyt niin, että tämän seurakunnan on pakko antaa meidän toteuttaa meidän opinnäytetyön projekti ensi keväänä täällä, kun eihän siitä tule seurakunnalle mitään kustannuksia, ja samalla saadaan isoskoulutusta kehitettyä, ja saadaan nuoria rekrytoitua muutenkin seurakunnan toimintaan, kun tarjotaan uusia erilaisia työmuotoja mihin on helppo erilaisten nuorten tulla, joten teillä ei ole nyt muuta vaihtoehtoa kuin tehdä meidän kanssa yhteistyösopimus - tämä on tarjous, josta ette voi kieltäytyä!" Ja pah! Ihan hyvin voivat sanoa, että ei kiitos. Mutta, onneksi siellä on väki sen verran tuttua, että kieltäytyminen on ainakin heille sit TOSI vaikeaa........ :)

Nyt tavoitteena saada eilen vaivannut kouluhomma edes sille mallille puolivalmiiksi, että sen saa sunnuntai-iltana valmiiksi että kehtaa maanantaina esitellä tunnilla. Viikonloppuna ei kuitenkaan saa mitään aikaan, kun siippa tulee lomille, niin sen kainalossa tulee kiehnättyä joka tapauksessa. Viime lomat kun jäi väliin. Nyt ottaa vähän takasin. Vaikkakin vähän koulun kustannuksella.. noei, en mä sais mitään viikonloppuna tehtyä kuitenkaan, kun ei oo koneen ääressä. Sitä on joko kotona tai rannikolla, samalla lopputuloksella.

Enihuu, nyt hommiin! Heti kun saan raahattua ahterini ylös tästä penkistä... ;)

Qvitteni-hedelmä.

jepulis siis, noobina on oltu huikaisevat pari päivää.

Miten sitä ei osannu arvata, miten paljon galleriasta onkaan iloa? Enemmän tätä ihmiset käyttää ku jotain sähköpostia tai meseä, tai ainaki enemmän ihmiset ottaa allekirjottaneeseen kommentilla yhteyttä. Vaikka eihän tää irkkaamista ole. Pitäisikö tämä ottaa jonain vinkkinä, että get a life........

Nnojoh. Muka tulin hakemaan talon kahvitunnin kylkiäisenä netistä jotain matskua yhtä koulutehtävää varten, mikä pitäs olla maanantaina valmiina, mut tännehän mä vaan juutuin. Tunnin oon täs vaan vitkutellu. Ja nyt hokasin, ett eihän mulla oo ees mukana niitä linkkejä, mistä ne matskut saa, joten koulun kannalta ihan polusta tuli tääki reissu atk-luokkaan. Damn.

Kaiken näkösiä yhteisöjä niitä löytyyki. Silmiin osuu lähinnä kahviin liittyviä. Ylläri. :) Mut sitten taas niitä (siis yhteisöjä) on niin hirveesti, että silmiin osuu vaan epäolennaiset, ja sit ne, joissa ois jotain tuttujaki niin ne menee ohi. Äh. Yritäpä tässäki olla sit sosiaalinen. Mut on tullu terveisiä tyypeiltä, joista ei oo kuullu vuosiin. Että se on iiiiso plussa.

Quittimoi..... :)