Tajusin sen juuri. Se iski tajuntaani, kuin salama kirkkalta taivaalta. Miksen ollut huomannut sitä aikaisemmin? Merkithän olivat aivan selvät ja silti en ollut huomannut mitään. Kieltäydyin uskomasta ja näkemästä sitä tosiasiaa mitä meille oli tapahtumassa. Olit aina ollut vierelläni, enkä pystyisi kuvittelemaan sellaista tilannetta, jossa et olisi luonani. Sen ajatteleminenkin tuottaa tuskaa. Miksi näin kävi? Teinkö jotain väärin? Olimme niin läheisiä. Olit minulle niin rakas, kuin oma sisko. Nyt voin vain miettiä, miten äkkiä kaikki voikaan muuttua. Voiko olla totta että hylkäsit minut?