IRC-Galleria

Ettäs tiätte... XJ

Kattelin tossa elokuvan "Never been kissed", vuodelta, öö... 1999? No anyway, ihan ok leffa, mut rupesin miettiin et mikä ihmeen haloo siitä suutelemisesta oikeen pitää aina nostaa? Okei, se on "cool" juttu ja jee, se oli mun eka suudelma jne. Big Deal! Eiköhän sitä ehdi vaihtaan sylkee monen monta kertaa elämänsä aikana, monen eri henkilön kanssa, joten miks pitää vaahdota? Jos ei oo eläissään suudellu ketään, ni mitä sitte. Vaikka oisit 40 ja yliki etkä ois pitäny toista ees kädestä kii, ni ei tarvi ruveta panikoimaan, tai toisten painostaan... Joo, eipä siitä sen enempää. Ehkä mun ei pitäis kattoo tollasia leffoja, ne jotenkin aina ärsyttää mua. Et se siitä sitte... XJ

K: Miksi eskimoilla on kymmeniä eri nimiä lumelle?
V: Eskimot antavat lapselle nimen intiaani-tapaan sen mukaan mitä he näkevät vauvan syntymähetkellä katsoessaan ulos. Lopun varmaan arvaat.

ELVIS is DEAD
EINSTEIN is DEAD
MOZART is DEAD

Aikanaan ihmisillä oli neljä jalkaa ja kaksi päätä. Sitten Jumala päätti halkaista heidät kahtia ja näin ihmiset saivat kaksi jalkaa ja yhden pään. Mutta ihmiset tunsivat, että osa heistä puuttui. Että he eivät olleet kokonaisia. Siksi kaikki etsivät osaa itsestään. Toista puoliskoaan, jolla on yhteinen sielu heidän kanssaan. Jokaisella meistä on yhteisen sielun toisen puolikkaan omaava henkilö tuolla jossain, joka vain odottaa löytymistään...

27.5
Mä istuin pihas penkillä. Mä katselin sitä poikaa, sen kasvoja ja silmiä. Ah, sen ihania silmiä. Ne on niin kirkkaat ja iloiset, toisin ku mun. Mä kattelen sitä, mut se ei nää mua. Se poika ei varmaan ees tiä mua, joten mä vaan haaveilen...

28.5
Mä näin sen taas tänään. Sen saman pojan, jolla on niin kauniit silmät ja täydelliset hiukset. Mahtaakohan se ees tietää kuinka täydellinen se on? Mä kävelin tänään sen ohi. Se puhu kavereilleen. Sen ääni on vaan nii ihana...

29.5
Voi ei! Mä kuulin tänään, et se poika, se jol on ihanat silmät, ihanat hiukset ja ihana ääni, lähtee pois. Se muuttaa kesän alus tosi kauas. Se lähtee maasta. Tää on niin kamalaa, et voisin itkee. Miten mä kestän? Vaivun taas unelmiin...

30.5
Se poika puhu mulle. Se poika, joka on kaikin puolin täydellinen. Se törmäs muhun käytäväs ja pyys anteeks. Se kysy myös mun nimee. Mä jähmetyin täysin. Sen joku kaveri nauro.
Moi, mä oon se, joka sua aina kattelee, salaa hiljaisesti piilostaan ihailee. Kuule pyyntöni tää ja luoksein jää... Mä oisin voinu kertoo tän, mut mä vaan juoksin pois kyyneleet silmis. Miks mä oon näin heikko?

31.5
Tänään oli se päivä. Se poika, joka oli täydellinen, lähti kokonaan pois. Mä en nää sitä enää koskaa. Multa on jo loppunu kyyneleet, vaikka tarvisin niit vielä. Tuska ei vaan hellitä. Mä katon peiliin. Miks mä en voi olla tarpeeks hyvä sille pojalle? miks mun pitää olla just tällanen? Mä heilautan kättäni ja peili hajoo palasiks lattialle. Mä nään epätäydellisyyteni monin kertasena. Mun kädest alkaa valuun jotaki. Siin on yks palanen peilistä ja se on ihan punanen. Pikku hiljaa kaikki peilin palat muuttuu punasiks, enkä mä unelmoi enää...

Ensin laitetaan ykköseen ja lisätään vähän rasvaa. Sitten laitetaan kakkoseen.

Bussissa matkustajana isä noin 4-vuotiaan poikansa kanssa. Yhtäkkiä poika sanoo kovaan ääneen "Isi isi, leikitäänkö me tänään illalla taas äidin tissien kanssa?".

Isä menee aivan punaiseksi ja on vaikena. Hetken kuluttua isä ja poika nousevat ylös jäädäkseen pois seuraavalla pysäkillä. Kun auto pysähtyy ja ovet avautuvat, poika sanoo taas hyvin kuuluvalla äänellä "Isi isi eihän tää oo meidän pysäkki!"

Tässä vaiheessa jollain bussin etuosassa ei enää pokka pidä vaan repeää nauramaan, sillä seurauksella että nauruaalto leviää bussin läpi.

Tajusin sen juuri. Se iski tajuntaani, kuin salama kirkkalta taivaalta. Miksen ollut huomannut sitä aikaisemmin? Merkithän olivat aivan selvät ja silti en ollut huomannut mitään. Kieltäydyin uskomasta ja näkemästä sitä tosiasiaa mitä meille oli tapahtumassa. Olit aina ollut vierelläni, enkä pystyisi kuvittelemaan sellaista tilannetta, jossa et olisi luonani. Sen ajatteleminenkin tuottaa tuskaa. Miksi näin kävi? Teinkö jotain väärin? Olimme niin läheisiä. Olit minulle niin rakas, kuin oma sisko. Nyt voin vain miettiä, miten äkkiä kaikki voikaan muuttua. Voiko olla totta että hylkäsit minut?

Pidin sinua kädestä, rutistin niin kovaa,
en olisi halunnut päästää sinua menemään,
päästää kädestäsi koskaan irti...
Olit niin rauhallisen, levollisen näköinen,
en ollut koskaan nähnyt sinua sellaisena.
Olit vain ja lepäsit siinä.
Pienenä enkelinä, matkalla jonnekkin kaukaisuuteen.
Jonnekkin missä sinun ei tarvitsisi kärsiä...
Kyyneleet valtasivat silmiäni,
mitään en kyennyt sanomaan.
Kaikki mitä mieleni teki sanoa, olisi pitänyt sanoa aikaisemmin...
Jäi niin paljon sanomatta, niin paljon tekemättä ja näkemättä...