Kauheen kurja olo lähtä ekaa kertaa Oulua kohti hautajaisiin. Junas ei saa unta ku o jotenki niin vaikee nukkua ajatukset heittää ikävään ja kaipuuseen mut toivon et tästä joskus edes selviän enkä saa mitää traumoja. Ainut hyväpuoli on et näen ekaa kertaa velipuoleni villen mistä olen hiljattain kuullut maailman parhaimmalta isosiskolta:) yhdestäkin olen vähän ehkä onnellinen et saan maksettua ulosottorästini joulu-tammikuussa. Viinaan ja kaljaan en koske tänävuonna sillain et muisti lähtee vain tilaisuuksissa jne lekurikin suositteli näin. Otin opiks kun join muistini pois viime uutenavuona. Naiseni silloin jätti (syy: tuntematon) tuntematta todellista minuani. Oulus näen onneksi kavereitani joiden kans viettää pieni hetki:)