IRC-Galleria

'Ei ole ketään, jonka elämässä ei olisi lainkaan kärsimystä ja surua. Eikö olisi mieluummin opittava elämään niiden kanssa kuin pyrkiä karttamaan niitä?'

suurin osa ihmisten kärsimyksestä on tarpeetonta. he aiheuttavat sitä itse itselleen niin kauan kuin he eivät ole havainneet mielen hallitsevan heidän elämäänsä.

Tänä hetkenä aiheuttamasi kärsimys johtuu aina siitä, ettet hyväksy tai vastaanota jotakin. Tiedostamattasi vastustat sitä mikä on. Ajatuksen tasolla vastustaminen ilmenee jonkinlaisena tuomitsemisena. Emootioiden alueella se ilmenee puolestaan kielteisyytenä. Kärsimyksen voimakkuus on riippuvainen siitä, missä määrin vastustat TÄTÄ hetkeä. ja tämä vuorostaan riippuu siitä, miten voimakkaasti samastut mieleen. mieli pyrkii aina kieltämään läsnäolevan hetken ja pakenemaan sitä. mitä tiukemmin siis samastut mieleesi, sitä enemmän kärsit. Tämä voidaan ilmaista myös seuraavasti:
mitä enemmän kykenet kunnioittamaan läsnä olevaa hetkeä ja hyväksymään sen, sitä vähemmän joudut kärsimään ja sitä vähemmän olet itsekeskeinen mielesi otteessa.

Miksi mielen tapana on kieltää läsnä oleva hetki tai vastustaa sitä?

koska se ei pysty toimimaan ja pitämään valtaa ilman aikaa eli ilman menneisyyttä ja tulevaisuutta. siksi ajaton nykyhetki on sille uhka.

Aika ja mieli ovat todellisuudessa erottamaton kaksikko.

Kuvittele maapallo ilman ihmisiä. olisi vain kasveja ja eläimiä.

olisiko silloin menneisyyttä ja tulevaisuutta? Olisiko silloin mielekästä puhua ajasta?

kysymys ''Paljonko kello on?'' tai ''Mikä päivä tänään on?'' - mikäli ketään kysyjää olisi - olisi täysin mieletön. tammea ja kotkaa tuollaiset kysymykset hämmentäisivät. ''Mikä aika?'' ne kysyisivät. ''No, Tietysti tämä hetki. Aika on nyt. mitä muuta sitten on?''

Tarvitsemme luonnollisesti niin mieltä kuin aikaakin toimiessamme tässä maailmassa. Mutta jossain vaiheessa ne saaat yliotteen elämästämme, ja tällöin kuvaan tulevat mukaan väärät toimintamallit, kärsimys ja murhe. Varmistaakseen vallassa pysymisen mieli pyrkii jatkuvasti peittämään nykyhetken menneisyyden tai tulevaisuuden alle. Silloin läsnä olevaan hetkeen erottamattomasti kytkeytyvän olemisen elinvoima ja loputon luovuus peittyvät ajan alle. Mieli piilottaa sinulta todellisen luontosi. Aika kertyy kuormaksi ihmismieleen. Kaikki kärsivät tämän taakan alla mutta lisäävät sitä kuitenkin aina, kun eivät huomioi tai tunnusta läsnä olevaa, kallisarvoista hetkeä tai alentavat sen pelkäksi askelmaksi johonkin tulevaan, joka elää vain mielessä ei milloinkaan todellisuudessa. niin kollektiiviseen tajuntaan kuin yksilöidenkin mieleen kertynyt aika sisältää paljon menneisyydestä peräisin olevaa kärsimystä. Ellet haluaenää aiheuttaa lisää kärsimystäitsellesi ja muille, ellet halua enää kartuttaa sinussa elävää menneisyyden kärsimystä, älä luo aikaa, älä ainakaan enempää kuin elämäsi käytännön hoitaminen vaatii.

miten sitten lopettaa ajan luominen? oivalla perin pohjin , etä on olemassa vain tämä läsnä oleva hetki, ei muuta. tee tästä hetkestä elämästi polttopiste. kun elit ennen ajan maailmassa ja vain silloin tällöin pistäydyit läsnä olevassa hetkessä, asetu nyt asumaan tähän läsnäolevaan hetkeen ja piipahda menneessä ja tulevassa vain käytännön tarpeen vaatiessa.
Sano aina kyllä läsnä olevalle hetkelle. mikä olisikaan hyödyttömämpää tai mielipuolisempaa kuin ryhtyä sisäisesti vastustamaan jotakin sellaista joka jo ON?
mikä olisikaan sairaampaa kuin vastustaa itse elämää, joka on nyt ja aina nyt?antaudu olemassa olevalle - ja näet , mieten elämä alka toimia puolestasi ei sinua vastaan.