Jokainen hetki on ihme. Jokainen hetki on täynnä rakkautta. Jos ajatus vaeltelee jatkuvasti tulevaisuuden odotuksissa, jää elämän ihme kokematta. Jos jättää elämättä nyt, koska esimerkiksi uskoo, että vasta vuonna 2012 saavuttaa mielenrauhan, lykkäytyy mielenrauhan saavuttaminen nykyhetkestä tulevaisuuteen. Ra muistuttaa, että elämä on joka hetki elettävä täysillä. Tulevaisuus on harhaa. Toivossa eläminen on tulevaisuudessa elämistä. Toivo on uskoa illuusioon, että joskus elämä on täydellistä, mutta ei nyt. Toivo on nykyhetken kieltämistä, oman sisäisen voiman luovuttamista pois. Toivo ja pelko ovat molemmat pohjimmiltaan samaa illuusiota, jonka toisella puolella siintää rauha.
Kolmannessa ulottuvuudessa itsetuntemuksen huipentuma on valaistuminen. Henkisyys ja totuudenetsintä ovat viimeiset harhat, joihin ego tarrautuu ennen valaistumistaan. ”Olla henkinen” on vain yksi egon uusi rooli, jonka se pukee ylleen – yksi uusi tapa pettää itseään. Kuunnella tiettyä musiikkia, pukeutua tietyllä tavalla, lukea tiettyjä kirjoja, tehdä tiettyjä rituaaleja ja harjoituksia ja käyttäytyä tietyn kaavan mukaan ovat egolle vain uusi rooli vanhan tilalle. Valaistumisenkin tavoittelu on tulevaisuudessa elämistä ja nykyhetken pakenemista. Portti valaistumiseen on aina auki, mutta vain tässä hetkessä.
Valaistumista ei voi saavuttaa lukemalla Law of One -materiaalia tai mitään muutakaan tekstiä. Kaikki ulkoiset messiaat, gurut ja vapahtajat ovat vain oppaita – portista on jokaisen astuttava itse. Valaistumista ei voi opettaa, eikä sitä voi kukaan toiselle tarjota. Ramana Maharshi painotti, että todellinen guru on sisäinen guru. Jiddu Krishnamurti meni niin pitkälle, että hän kehotti muita olemaan lukematta hänen kirjojaan, koska senkin ajan olisi voinut käyttää todellisuuden tarkkailuun ja valaistumiseen. Ra yhtyy näiden ja lukuisten muiden valaistuneiden mestareiden näkemyksiin painottamalla, että ulkopuolinen voi vain inspiroida valaistumisen tavoittelua:
Ra: Me emme voi tarjota oikoteitä valaistumiseen. Valaistuminen on, tässä hetkessä, avautuminen älylliseen äärettömyyteen. Vain itse voi sen saavuttaa, itseä varten. Toinen itse ei voi opettaa valaistumista, vaan vain opettaa informaatiota, inspiraatiota, tai jakaa rakkautta, tuntemattoman mysteeriä, joka saa toisen itsen kurkottautumaan ja aloittamaan etsintäprosessin, joka loppuu hetkessä. Mutta kuka voi tietää, milloin entiteetti avaa portin nykyhetkeen?
Ego tavoittelee valaistumista, koska se kuvittelee pystyvänsä tulemaan silloin vihdoin ja viimein eheäksi ja täydelliseksi. Valaistuminen on pitkän onnellisuuden etsintämatkan viimeinen oljenkorsi, johon ego haluaa tarrautua.
Ramana vertasi egoa varkaaseen, joka yrittää saada varasta kiinni: tehtävä on mahdoton. Ajatus ajaa takaa ajatusta. Valaistuminen on mielen luonnollinen olotila, joten sitä ei voi saavuttaa. Se on jo, tässä hetkessä. Luopumalla ajatusten luomasta illuusiosta, jää jäljelle todellisuus. Valaistuminen on luopumista, ei saavuttamista. Saavuttaminen viittaa aina siihen, että tulevaisuudessa odottaa jokin palkinto. Todellinen henkisyys on luopumista koko henkisyyden käsitteestä.
Krishnamurti määritteli valaistumisen lyhyesti, että se on kärsimyksen loppu. Kolmatta ulottuvuutta voidaan todellakin pitää surun ja murheen laaksona, jossa jokainen kärsii. Toisilla kärsimys on aina vahvasti läsnä, toisilla se on tukahdutettu taustalle, mutta nousee heti esiin, kun huomion keskittäminen ulkopuolisiin asioihin herpaantuu.
Harva pystyy istumaan yksin puolta tuntia hiljaa ilman, että kasvava levottomuus lopulta pakottaa laittamaan taustamusiikkia, aukaisemaan television, soittamaan ystävälle, aukaisemaan oluen tai jollain muulla tavalla välttämään todellisuutta. Kaikkia piinaavan kärsimyksen pakokeinoiksi on kehitelty mitä moninaisimpia keinoja, jotka uuden teknologian aikakaudella vain lisääntyvät ja muuttuvat yhä voimakkaammiksi. Ihmiskunta pakenee itseään.
Tasapainottaminen helpottuu
Neljännen ulottuvuuden vihreä värähtelytaajuus voimistuu alati kiihtyvällä nopeudella. Aika alkaa menettää yhä enemmän merkitystään. Kaikki nopeutuu. Joka aloittaa nyt vakavissaan totuudenetsinnän, ei tarvitse itsensä tasapainottamiseen useita elämiä, kuten aikaisempana ajanjaksona. Kokonaisen inkarnaation aiemmin vaatinut työ voidaan suorittaa sitä lyhyemmässä ajassa, mitä lähemmäksi ulottuvuuden vaihtoa tullaan. Dramaattisesti lisääntyvä energia saa monet jossain vaiheessa huomaamaan, että he eivät enää ole se sama persoonallisuus kuin vuosi tai jopa kuukausi takaperin. Vanhat ajatuskaavat ovat tyystin muuttuneet, ja moni turha painolasti on jäänyt taakse.
Sri Nisargadatta Maharaj vertasi valaistumista omenan kypsymiseen. Omenan kypsyminen vaatii aikansa, mutta itse irtoaminen oksasta ja maahan putoaminen tapahtuvat aina yhdessä hetkessä – tässä hetkessä. Näinä aikoina tuohon kypsymiseen vaadittava aika lyhentyy hurjasti, ja se kannattaa käyttää hyväkseen. Tämä on yksi syy, miksi maapallolle on inkarnoitunut lähes seitsemän miljardia sielua. Mahdollisimman moni saa käyttää hyväkseen tilaisuuden kehittyä nopeasti. Unohduksen verho on repeämässä.