IRC-Galleria

Niin paljon asoita, niin lyhyessä ajassa, niin yksinkertaiseen päähän.

Yrittäjyys on näitä meikäläisen riippakiviä. Tavalla tai toisella, tuotteesta jne. riippumatta, kaikki alkaa aina, ennemin tai myöhemmin, ajautumaan sinne -mä ihan itte -osastolle. Yrittäjäksi siis.

Kieltämättä tänne jo muuttaessani leikittelin ajatuksilla, mitä kaikkea täällä pystyy ja voi tehdä ja tuottaa, mitä Rauma-cityssä ei koskaan olis pystyny. Aika paljon kaikkea.

Hanke "FIN-314", joka on ollut toissijaisena ajatuksena, otti tänään megaharppauksen eteenpäin. Kun mitä tahansa hanketta lähtee valmistelemaan, se loppujenlopuksi on hyvin pitkän mteriamaallisen ajan siinä aivomutusteluosassa, jossa vasta puolivillasella tehdään laajemmalti kannattavuuskartoitusta. Näin nytkin. Tämän päivän, aamun, perusteella "FIN-314" tulee avautumaan omassa blogissaan myöhemmin, jahka jaksan kaiken jäsennellä ja muuttaa luettavaan muotoon.
Aina, kun euroopan komissiosta tulee sähköpostia, joka vieläpä on vihreävaloista, tarkoittaa sitä, että ajatustyö on puolivillaisesta mennyt melko karkeakarvaiseksi. Vielä ei investointitukihakemuksia ole sisällä, mutta tämän tiedon valossa, se on mitä todennäköisin kehityssuunta tälle hankkeelle. Paljon on tahtoa ja uskoa. Olen takuuvarma, huolimatta taloudellisesta puolesta, että Pohjois-Karjalassa, Joensuu-Kitee akselilla tullaan olemaan varsin kummissaan lähimmän 2 markkinointivuoden aikana. Siis, muutaman seuraavan satokauden aikana.

Hanke itsessään on niin mielenkiintoinen ja haastava, että vähintään lisätutkimusmielessä sitä lähdetään toteuttamaan, huolimatta siitä, että mahdolliset taloudelliset tuotot jäisivät minimaalisiksi, tai, että hankkeesta koituisi jopa persnettoa. Maksimissaan ei kuitenkaan ole kyse kuin muutamien satojen eurojen taloudellisesta riskistä, mutta kun (ja jos) homma saadaan pyörimään, niinkuin MTT Pohjois-Savon tutkimusaseman tutkijan kanssa asiaa puitiin, siitä saatava taloudellinen tuotto kattaa tuotantokustannukset kohtuullisen pienellä panostuksella/hlö. Itsestä se pääosin kiinni on millaiseksi haluaa sen levittää ja miten paljon hankkeeseen pystyy sijoittamaan. Mutta koska varsinainen idea lepää Onkalon sylissä, eikä siihen sekoita ulkopuolisia rahoittajia (joka taas rajaa kokeilun laajuutta) pysyy homma sopusuhtaisena ja kannattavana. Näin siis, oikein kultaisin ajatuksin.

Olen kyllä kieltämättä sen verran hippi, ettei minua kiinnosta saada äkkiä lottovoittoa jostain, vaikka se kelpaisikin, minulle riittää aivan mainiosti tämä tämänhetkinenkin elintaso, joka siis käytännössä kyllä riittää kattamaan henkiset ja fyysiset tarpeet ja halut. Okei,okei, mulla ei ole varaa tehdä maailmanympärysmatkoja, mutta toisaalta, ilman virkamiestason asemaa (=lue:palkkaa) ei siihen olisi kyllä muutenkaan mahdollisuutta, toisaalta, jos käyttäisin tämän normitöiden jälkeisen vapaa-ajan lisätulojen hankitaan (jota verotetaan 38%:lla!) eipä miulle jäisi aikaa nauttia lisääntyneestä varallisuudesta. Olen sen verran arkipäivien vapaista hetkistä riippuvainen, ettei minua kiinnosta se tuplatyö sitten pätkääkään, vaikka se kerran vuodessa korvaisikin menetetyn ajan sillä, että olis varaa lähteä pariksi viikoksi matkustelemaan. Säästän sit pedemmälti, mut vapaudestani en rahan takia luovu, sitä hankitaan, jotta pysyy elossa, muttei sen kerääminen ole minulle elämässä mikään tavoite, meriitti tai muukaan arvollinen. Oon vaan tylsä ja vähän laiska.

Mitä pidempää aikaa viettää täällä pois maamme metropoleista, Turku, Rauma, Joensuu, ne tutut, isot, vanhat kuviot, saa elämään erilaista perspektiiviä. Sen varmasti ymmärtää moni, ellei jopa itsestäänselvyytenä pidä. Täällä kyllä kasvaa se omavaraisuuden ihannointi-ajattelu, kunnioittaminen ja sen suunnittelu. Jo pelkästään siksi, että matkat on pitkät ja on pakko varautua esim. siihen, että auto ei lähdekkään käyntiin. Ei voi elää sellaisessa vaaleanpunaisessa -no meen sit kävellen kiskalle hakee röökiä -kuplaan. Ei vaan voi. On varauduttava siihen, ettei esim. ruokakauppaan pääsekkään just sillon kun se maito loppuu tölkistä. Oppii kaikenlaista. Maalla asuminen on kyllä enemmän elämäntapa ja aate kuin romanttinen unelma punaisesta tuvasta ja perunamaasta. Tämä todellisuus on jotain aivan muuta. Omavaraisuus siis kiinnostaa elämässä noin yleensä. Vaikka ei oliskaan sikalaa -tahi mitään maaseutufarmia perustamassa, niin pitää sitä nyt jumalauta mailla talo lämmittää vaihtoehdolla muulla kuin sähköllä, joka siis tällä hetkellä on se pääasiallinen lämpöenergianlähde. Ei ole enää. Ensi talvena, tai jo syksyllä nappaan koko alakerrasta sähköpatterit mäkeen, ettei heikkona hetkenä tule väännettyä namiskasta. Juuri muutama viikko sitten kävi vieläpä nuohooja rallattelemassa ja kun alakerrassa yksistään on kolme tulisijaa: keittiö, työhuone ja olohuone, niin on se täyttä järjettömyyttä käyttää paperirahaa siihen lämmittämiseen. Ja kyllä, kaupungista muuttaneena se on yllättävän usein mielessä se sähköllä lämmitys ja ruuanvalmistus.

Kun vieläpä tuossa ulkoeteisessä on moottorisaha, vajassa vielä kuivia puita, niin on se nyt kummaa läskiperseilyä, jossei voi nähdä sitä hetken vaivaa. Päätin myös, että sisäsaunan sähkökiuas saa kyytiä ja keittiöön on ostettava se puuhella, jolloin ruuanteon ja lämmittämisen voi hoittaa samoilla puilla(yms.), onneksi on valmiit perustukset ja hormitukset, leivinuunissa jo on voinut tehdä padat ja paistaa leivät, samalla lämpee keittiö ja viime lopputalven kokemuksista oppineena, että keittön uunin lämittäessä kyllä lämpee keittön lisäksi koko muukin alakertakin...

Samaten olen puristellut päätäni tämän tilan/talon entisien omistajien suuntaan. Miten tyhmää väkeä sieltä kohdusta päästetään ulos? Talon ympärillä olis hehtaarikaupalla hyötykäytettävää maata, mut nää dorkat on päästänyt viljelykelpoisen peltoalueen tuollaiseksi niitty-ryteiköksi, joka siis heti pakkasten saapuessa saa kyytiä takuuvarmasti. "Puutarhaa" ei kukaan ole hoitanut/ottanut hyöty/huvikäyttöön, se on vaan tollasta nurmialuetta, jossa on muutama puska sitä sun tätä ja valtava meri jotain satavuotta sitten villiintyneitä ruusuja. Hiphei, joku on ollut enemmän kuutamolla kuin minä. Toisaalta, kaikki tuollainen vaatii aikaa ja viitsimistä ja jos käy -tai eikäy duuneissa kodin ulkopuolella ja illalla haluaa kattoa ne salkkarit, ni joo, on totta, ettei edes 10 neliön mansikkamaa pysy milläänlailla kuosissa, puhumattakaan siitä, että tilaa ja maata olis keittiön ikkunan alla kasvattaa kaikki kesäkauden perunoista ja salaateista syksyn marjoihin ja omppuihin. Mut niin, ei kaikki viiti, mutta eikö silloin olisi järkevämpi sitten asua jossain ihan muualla? Mitä ilmeisemmin taisi siis olla.

Itselle tämä aika on elämänsuunnan valitsemisen aikaa, selvemmin selkeää kokoajan se suunta. Tai kirkastuu. Se vie oman aikansa, että näkee ne kaikki mahdollisuudet, joita siis loppujen lopuksi on niin pilvinpimein, että eikun toteuttamaan.
Mä en todellakaan halua elämältä sitä joka viikonloppuista baareissa perseilyä ja jotainn perus 06.00-14.00 duunia, mistä saa sen 1800euroa kuussa. 20-vuoden maksuajalla asuntolaina 100 neliöisesta omakoti -tai rivitaloasunnosta, autolaina, farkku focus ja Keskon plussakortti. Ji-witun.pii! En mä halua kakaroita sotkemaan omia unelmia ja kuvioita. En mä halua kasvattaa tässä maailmassa yhtään ihmistä, jolla lähtökohdat (äiti) elämään on näin rappiolla kuin minä. Niinkauan kuin suomessa on laitonta potkia ja hakata, tarpeenvaatiessa kiduttaa alaikäistä lasta ei minun tule hankkia lapsia. Tempperamentillani, vaikka mikä vaisto heräisi, ei koskaan saisi mitenkään tasapainoista ihmisitä aikaiseksi. Puhumattakaan siitä, millaisessa aate ja mielipide ympäristössä verrattuna koulukavereihinsa se tulis kasvamaan. Mun mukulalle ei jesseily-suvaitsevaisuuspaskaa syötettäis, joten sitä olis täysi mahdottomuus laittaa kouluunkaan. Eijei, listaa voin jatkaa tästä iltaan asti, mutta Iitu alkaa jo hinkumaan ulos, joten jätetään tää nyt toteamukseen; musta ei ole äidiksi.
Ei se vaan oo mun juttu, vaikka se jollekin toiselle sitä jotain oliskin.

Tämä elämänmuoto ei kuitenkaan sulje pois mitään, mutta itse saan täältä tasapainoa ja kaipaamaani rauhaa, niin mikäs tässä, päivä päivältä paremmin. Täyttä typeryyttä olisi sulkea mitään mahdollisuuksia, kuten takaisin kaupunkiin muuttoa pois, mut tämän tunteen vallitessa, tän hetkinen suunta on täysin oikea ja tunne voimistuu, joten automaattisesti luonto kaartaa tännepäin enemmän ja enemmän.

Olen tainnut keski-ikäistyä varsin aikaisessa vaiheessa. :D

En tiedä miten ajan mittaan päässä käy, mutta kokoajan vähenevissä määrin "tarvitsee" fyysistä sosiaalisuutta ja tämä itsensä kanssa eläminen maistuu paremmalta ja paremmalta. Se vähän, mitä nyt on kontakteja, tuntuu riittävän, välillä jopa toivoo sitä ikiomaa rauhaa enemmänkin, joka sinänsä on kummallista kun ei täällä (vrt.kaupungissa eloon) niitä ihmisiä sillä tavalla kohtaa päivittäin. Ja oikein hyvä niin.

Tässä mietiskellessä sitä tajuaa, miten paljon on tietoa, jota ei vielä tiedä ja taitoja, joita välttämättä tarvtsisi, muttei vielä osaa, välillä se kauhistuttaa, tälläisinä päivinä se kannustaa aktiivisuuten aloittaa ajatuksien tekeminen konkreettisiksi asioiksi.

Niitä on vaan hyviä ja huonoja päiviä. Ehkä vielä on päivä, kun voin hymyillen sanoa; just tälleen, tässä on tismalleen se hyvä olo ja elämäntasapaino, mitä nuorena tyttönä metsästin milloin mistäkin.

Aseet tanaan ja oma elämä haltuun. Olo on lähes valloittajavoittajan tasolla, vaikka vasta voitin oman mieleni.

Jipjei ja akercockea ulkokaiuttimista soimaan ja pihalle koirien kanssa härväämään illaksi lyhtyjä. :)

Ihan ite!

Ihan ite tein taas ruokaa -hyi saatana. Sitä ei syönyt edes iitu ja se sentään syö kissanpaskasta pieniin lepakoihin. En mä vaan osaa. Sieniä en kokkaa enää ikinä. Siis kastikkeeks, sitä muuta osaa voidaan sit sopia hinnasta.
Kanttarelleja, rosepippuria ja RAKETTIMAKAROONIA, ja ei, edes ketsupilla siitä ei tullu syömäkelpoista. :P

Mä kaipaan antalyan katkarapusalaattia. Ja kokkia.

Tänään oli kyllä ihan mahti päivä, toivottavasti tulee mahti iltakin. Oli piristävää käydä jns, pitkästä aikaa, oikein torilla pyörähdin kun olin auringosta niin onneissani, 2,20 -muikkuja leolle ja matka-vekasta lomaoppaat mamille.

Leo(n) tykkäs kyllä muikuista, iitu ja rymykin, mut äiti ei tykänny matkaoppaista sittenkään. Ja ei, en koittanut syödä.

Jos meinais mennä johonki, mihin oikeasti haluais, pitäis maksaa mansikoita, satojakilojamansikoita. Edes koulutettu tryffeli-kissani ei löytäis niin paljon mustikoita, että niillä sais reissua rahotettua. Pitää kai oikeasti tehdä vähän töitäkin.

Vieläkään ei keudalta mitään, MIKÄ TEITÄ KERAVALAISIA VAIVAA. Elokuu on oikeasti kohta loppu. Sinne saa olla kokoajan soittelemassa, eikä mitään mihinkään suuntaan. Turhauttavaa. Todenteolla.

No mut joo, etitääs taas positiivisia asioita, auto toimii, pitää kumman kovaa meteliä, mut toimii. Täällä periferiassa se on se juttu. Voisivat jo Raumalta lähettää sen mun fillarin, pääsis sillä. Tai no, niin, tuskin nyt noita 20 kilometrin kauppareissuja siltikään ilman autoa tekisin, mut pääsis vähän jo juoksuttamaan iitu, se alkaa olee siinä iässä, et voitas ruveta harjottelee sitäkin. Se olis kiwaakiwaa.

Ihan ite sain aikaiseksi vähän siivota, jopa yläkerrassa. Tai no, pakkohan se oli kun tuo superidioottiääliö Rymy oli sit oma-aloitteisesti päättäny alottaa siivousurakan ja tyhjentäny sen makkarin roskiksen. Niin, kyllä, _makkarin_roskiksen. Okei, okei, oma vika, mut oli varsin mielenkiintoista kerätä sitä kaikkea silppua koko yläkerran mitalta. *mutinaa* Pyykit koneessa, tiskit tiskikoneessa, musiikkia, koirat nukkuu ja leo(n) pelottelee pikkulapsia, mikäs tässä. Vielä imurointia ja postikasanpolttoa, ni huomiseen on kivampi herätä taas -puhtaista lakanoista. <3.

Energiaa ja mieltä on vaikka muille jakaa, kai siksikin sitä kehittää itelleen monta persoonaa, on vaan niin kauheesti juttuja päässä, eri versioita ja erillä äänillä, usein ne tyypit näyttääkin musta eriltä kun kattoo peiliin. Nauru on silti kaikilla sama. Kuollut ja hyvin teennäinen, niinkuin yleensä lähempien ystävien kanssa sosiaalisissa tilanteissa asiaan kuuluu.

Oli taas pitkästä aikaa sellainen ilta eilen, että oksat pois. Samakonreisikeittoa (se sieniruoka muuten vähän maistui kuin ed.m.) vielä kun olis ollu kolmijalkapadassa, ni olis ollut takuu varmaa roviokamaa. Onneksei enää eletä 1500-luvulla, vaikka spitalismi ja rutto onkin kauniita asioita, se noitien vainoaminen oli kristityiltä vähän huono veto. Sen jälkeen ennoo jesseilijöistä oikein perustanut. En kyl sitä ennenkään, mut se ei liity eiliseen pätkääkään.

Viimeviikko oli kyllä niin puhdasta ahdistusta ja paskassa rämpimistä, et piti ihan todenteolla eilen meditoita, ja kuten aina, se auttaa. Ihan liian vähän kukaan arvostaa itsensä käskyttämistä alitajusesti, mut mie oon kai sen verran hidas jät..tyttö, että niin on pakko tehdä. Muuten tulee aina se "oon jumissa materiamaailmassa" -fiilis. Pitää muistaa (note to self:) pitää se yhteys itseensä auki, jos meinaa pitää sitä yhteyttä pään ulkopuolelle.
Erakoituminen houkuttaa liian paljon, mut pittää syödäkin jotain, ja ennen kun musta tulee Pohjois-Karjalan mahtiviljelijä, pitää siellä töissä käydä, että se elanto jostain irtoaa. Ja kyllä, just nyt on vähän köyhät eväät.

Lasken sen varaan näistä vapaista nauttiessani, että olen taas hetkenpäästä tilanteessa jossa on _pakko_ pitää vapaata -tai kilahdan. Mulle se on kaikki tai ei mitään. Ihanaa kun on voinut olla hitosti nyt kesällä himassa, me kaikki neljä, Rymy, Iitu ja Leo(n) ollaan jouduttu sellaseen elämänmuutospyörremyrskyyn, että jos mie vielä olisin hutiloinut menemään 12h/vrk töissä, tämä elo täällä olis vieläkin kaaottisempaa. Nyt alkaa pikkuhiljaa tuntumaan siltä, että vois ruveta ihan kunnolla hakkamaan sitä kirvestä kiveen kun on jonkunnäköinen kontrolli ylipäänsä tästä helvetistä.

Lähes siis liskoilua yö, mut tällä kertaa oli muksia lohikärmekseij, sen sijaan, että olisivat räkineet tuhkaa päin miuta, syöksivät tulta kaikelle paskalle. Silleen sen pitikin mennä.

Olis vaikka miten monta mukavaa projektia mitä työstää. Mut taidan nyt hetken keskittyä kahviini ja galleriakyttäykseen, polttaa virallisen tupakan, sinistä, ja todeta että: taisin sittenkin valita ihan just tasan oikein. Näin mä haluan, että mun elämäni menee. Kaikki hyvä, minkä tähän saa liseeks hankittua ja järkkäiltyä on vaan plussaa.

Eipä siispä sittenkään ihan paska maanantai ollut, eikä kyllä tiistaikaan. Kädet haisee muikulle, mut tiedänpähän miltä miehistä tuntuu mirkun lämmittämisen jälkeen. Musta tulis homo kyllä, jos se olis vähäänkään tänne päinkään. :/

Mut jei, mummoa ikävöin, ja paria muuta, mitkä kai ihmisiksi lasketaan. <3
Olis mukava saada ikiomia ihmisiä kylään miulle. Lukitsisin kell..ei...vintille, enkä päästäis pois, sit pääsisivät ulkosaunaeteisen pakkaseen ku rupeisivat haisemaan. Ainaski.

Ihan ite sekoilen. \,,/

Khah, sainpas kuin sainpaskin ainaskin vähän. Niin, siis kaltsumussua päivitettyä. Sillisalaattia mä vihaan. Ja idiotismia.

Khah! Olen paras välttämään siivoilua, nyt meen ja teen sen, ja lakkaan uneksimasta orjista. Netti pätkii sitä vauhtia, että heikompaa hirvittää. Tai oikeastaan niin, että hitaampikin kyllä pysyy mukana. Tulee ihan mieleen ne chatttailyt sillon -98-99 kun ei himakoneissa ollu vielä 8 megan yhteyksiä... *nostalgista mutinaa*

Tänä talvena olis kiva lähteä johonkin kauemmas etelään, tai sitten sinne Islannin lähteille. Molemmista tulee kallista. Vaihtoehtoja on kaksi, säästellä ja mennä tai kehittää sivubisneksiä ja mennä. Sivut kuulostaa aina siltä luotettavimmalta vaihtoehdolta... Nopeasti laskettuna, jos kehtaa laskee min. n.300-350 päivä, ni sillon tarttis tehä ~12.3 päivää hhmmh.. Eli pari viikkoa jostain välistä repästä.

Eli pidempi reissu toteutuu vasta tammi-helmikuussa aikasintaan, ja sillon täällä on talvi parhaimmillaan, eikä sitä malttais hukata. Eli siis, joko joulukuussa, tahi maaliskuussa. Täytynee miettiä.

Jeah, kello on taas 07.0, aamulla. Elukat on aamupissinny ja aamupalaillu. Mahtista. Kyllä tää aamukahvi aamulenkin jälkeen on vähemmän itsetuhoinen ku se,et koittas juoda kahvin ja kestää se härvellys, mikä näillä kahella on ku joutuvat takakoivet ristissä herättämään mahdollisimman paljon huomiota. Kissa ei sentään vielä säädä ihan samallalailla, mut rääkyy kyllä oven takana siihen malliin, et tyhmempikin tajuais, et ministeri pää keisari tahtoo ulos.

Iitulla on (vasta) tänään 1-vuotissynttärit, mikäli on siinä mielessä varsin erikoista, että sillon kun se haettiin jäin jotenkin siihen uskoon,että se olis jo päälle sen vuoden. Hällä kun ei virallisia bokseri-sakemmanni papruja ole. Eniveis, eilen tuli sähköpostia, että nyt tarttis hakkee niitä possukorvia. Näyttää tulevan niin kaunis päivä, että saatampa innostua tuonne metsään loikkaamaan jahka aamukamotuksesta selvitään, josko vaikka rymyn takatassuje********n tikit olis jo niin parantunu, että uskaltaa lähteä.

Eilinen ei mennyt aivan näin putkeen, koko päivän kestävä mahapoltto. Pitää kuulema vetää perus-maustamattomalla safkalla, vähentää reilusti kahvia ja lisätä jugurtti. Gee, en olis tajunnu. Niin, en tosiaan, kun aina pitää vetää kaikki tappiin asti.

Sit sain puhelun, olis pitänyt lähtee Jyväskylään hoitamaan remontti pois alta kun remonttimies oli siellä säätäny omiaan ja ollu teillä tietämättömillä pari päivää. Furer itse olis maksanu all costs, wich is nice, muttaku tämä sirkus starttaa (vuokra-autolla) Jyväskylään, ni se on se 450/viikonloppu kaikki muut kun bensa ja autonvuokra kulut. Migreeni, eikä migreeni lääkkeitä, no opimpahan uusimaan reseptini ajoissa ja jälleen kerran varmistavan sen, ettei pääse tabut loppumaan. Iltaan mennessä oli jo selvää, että ei starttaa Onkamon saumausseura. Realitychek: ei niin kovasti paljon ole järkeä siinä. Eiköhän yks Ami saa sen loput 70 neliöö saumattua ja ne kattolistat viikossa hakattua paikalleen.

Ärsyttävää, ku sitä Keravan puhelua pittää venailla, ku sin soittaa, ni aina kuulostan yhtä malttamattomalta; jet, vieläkin pittää siis vaan odotella, se odottelu ei tunnetusti ole mun vahvimpia puoliani. Puhelin taskuun ja niin, tosiaan, sit kun laittaa sen puhelimen taskuun, tulee sisälle ja laittaa himalöksyt, ni on hyvä muistaa ottaa se puhelin pois sieltä taskusta, ettei käy niin, että se unohtuu sinne ja löytyy vasta kun on laittamassa housuja pesukoneeseen. No, eipä sillä, ei ollu edes äiti koittanu soittaa.

Mulla olis raparperiakin, pitäis varmaan koittaa tehä jotain raparperipiirakkaa ku ei pääse hakee kaupasta mitään kahvin kanssa ja nää herra ja rouva tapiiri tuovat sen bensapumpun tänään. Katoaa tuo reaalimaailma kun ehti jo tovi kulumaan, että täällä on ketään ihminen käyny, tarvii varmaan siivota. Ei enää muista millasta "normaalisti" pitäis olla. No en tosin sit tiedä, tätä tuskin voi normaalina ottaa kun pihalle kun ajaa, ni siinä roikkuu ekana ulkorakennuksen seinällä se ristiväärinpäin-tuikku-muratti . Keittiönkaapin ovessa on liekit -vieläpä ihan itse sekoipäissäni siihen värkänneenä. Whi-pii! Ehkä olis aika jo vähän skarpata. Tänään vois noi etukaiuttimet saada aikaiseksi ja hakea sitä kettinkiä varastosta, en mä sittenkään tee niille tolppia, ne tulee katosta roikkumaan -ja jos se on huono idea, ni keksin sit vielä jonkun vaihtoehdon, ettei tartte esittää ettivänsä niitä uusia kuvisahanteriä jotka mä pistän:" tänne talteen, ni sit kun tarviin, ni tiiän tasan mis ne on". Autotallissa eivät ainakaan olleet... *mutinaa* Naisenlogiikkaa ei kannata käyttää kun on kyse työkaluista, miehen logiikalla ne olis varmaan jääny tohon keittiönpöydälle ja siitä löytynyt, mut nyt latoin ne talteen, enkä löydä. Tunnen oloni taas varsin fiksuksi. Moottorisahan teränterotusoperaatio voi kyllä olla keittiön pöydällä toista kuukautta muttei 4cm x 6cm:n teräpakkaus. *lisää mutinaa*

Ainii ja kissan ikkunasta kulkulaudankin voisin saada aikaiseksi.


Näyttää siltä, että tulee taasd kyhäilypäivä, nää on aina kivoja. Pää sekasin, musiikki soimaan, elukat pihalle ja autotalliin askartelemaan! Heti ku netti pätki nii alkaa tuo muukin tekeminen kiinostaa. :D

Hyvää päivää odotellessa... :)

Paskaa päivää, paskan päivän perään.
Hyvin alkoi taas, ensin lupaili, sade ropisteli mukavasti peltikatolle, sit kun avaa silmiä ni kolme karvasta tulee naamalle. Ei pelkoa, että kuppia kahvia vois juoda rauhassa. Join kuitenkin, vaikka hyrskäämisen seurauksena sainkin osan kahvista päälleni. Meni reisille, sisäreisille.
Siitä sit napakka aamuraivari, koissut pihalle ja kappas, eikös siellä joku tampio vetele ajokoiriensa kanssa, rymy sai elämää suuremman hepulin, tietenkin uroksena häne ei reviirillään voi toisia uroksia sietää (ei siis ole koirakaan järin sosiaalinen) ja Iitu munan perässä tyrkyttämään persetään, koirien omistajalle se tietysti rähisi, mut hyvä niin, eipä jääny taaskaan naapurin eukko lässyttämään mistään piirakoista. MÄ EN OSAA LEIPOA.
Niin, että ihan hyvä sittenkin.

Illat venyy aina niin pitkäksi, että aamulla ku pittää nousta alkaa ahdistamaan. On ihminen tyhmä, puoli tahallaan venyttää ittensä väsymyksen ja hulluuden tuolle puolen, tekis mieli vetää jo heti aamusta pää sekaisin. Mut jos perinteiseen suomalaiseen ja länsimaiseen pääsekasin-kulttuurin vielä yrittäis ittesä unkeapunkea, niin vois sitä lauantaita odotella. Tänä viikonloppuna ei onneks tarvii lähtee mihkään. Enkä aio niin tehdä, vaikka joensuussa satais pieniä n**k*r*itä taivaalta telotettavaks. Tai rahaa. Ihan sama. En lähe. Suljen portin ja istun kivääri kädessä rappusilla, satoi tai paistoi. Se ken koittaa tulla portista huutelemaan, teloitetaan ensimmäiseksi. Jahka saan sen kaasukammion tohon pihasaunaan kyhättyä, pitää vaan listiä perinteisellä Irakinarmeijan niskalaukaus-tyylillä.

Väsynyt siis olen. Ainakin. Ja turhautunut ja nälkäinen. Tänään taitaa olla aivot narikkaan -päivä, kauheasti paljon odottaa, että puhelin sois, mut toisaalta toivoo, ettei se soi. Kauhia dilemma.

Kaipa niitä töitä ehtii huomennakin tehdä. Vituttaa vaan, ku jos luistelee duuneista olkkarin nurkkaan, ni ei ainakaan tuu mistään lisää rahaa ja jo tossa pihassa nuo kaks auton raatoa makaakin. Itestä se kiinni on, tiedän mä sen, suuntaakin pitäis vaihtaa, mut jotenkin sadepäiviin sopii paremmin vitutus ja apatia, ni empä taida viitiä.

Rupeen taiteilijaks ja inspiraatiota odotellessa rustaan penttejä kattoon ja invertedcrosseja ikkunoihin. Tai sit vaan penkkaamaan. Tänään voi koittaa ottaa maksimeja, eli huomenna on taas aihetta vikistä kun on paikat kipeänä.

Tyhmän ihmisen autuutta ei mikään korvaa!

Ei, ei siitä tullut aivan niin kivaa. Mutta opinpa taas paljon. Eipähän tarvii Raumalle mennä ennen lokakuuta, silloinkin vain juhlistamaan sitä, että mulla on sisko. Syntymäpäiväisiä siispäs niin. Mitä sillekin sitten 30-vuotislahjaksi, arkku vai uurna? En osaa päättää, siirrän päätöstä tuonemmas.

Kaksi viikkoa menny poukkoillessa siellä täällä, pää vielä reissuista rähjääntyneenä, sekaisinkin kai. Tällee aamupuntin jälkeen kun istahtaa koneelle on pää melko tyhjä, eikä oikein osaa mitään sanoa, vaikka tuntus siltä, että tekis mieli manata.

Jo taasen alkoi tuo eristäytyminen, ihmisiä on hyvä tavata tällee puolen vuoden välein, kerralla kaikki ja olla sit täällä korvessa.

Onni ja epäonni, eilen kun maha kurni pahiten, mitsu sanoi ettei jaksa enää. Ei alkuunkaan. Tuhahti kerran, eikä edes yrittänyt enää. Selkärangaton vinosilmä. Mut saipahan reissut tehtyä. Tuhat neljäsataa kilometriä, se on ihan hyvin se. SatanicZoo on tour. Kun olis rahaa ostaa se liekkibussi, ni olis tyylikkäämpää pöristellä, mut kuten tuli todistettua, kun osaa niin 2 koiran ja kissan kanssa voi mennä ja tulla, ajella ja olla mis tykkää, miten tykkää.

Aurinkoisia päiviä sais olla kyllä lisää, vois mutustella vattuja takapihalla. Sellanen keli kun Pälkäneellä ja Raumalla, aurinkoista ja ~25 lämmintä, ei kuumaa, mut lämmintä. On letkee, muttei flegmaattinen.

Rymy loukkas taka tassunsakin matkalla, tai eläinlääkäri sanoi, että se on ruhje vaan, "ohimennen" leikattiin kannuskynnet ja pallit pois. Kaikille koirille vinkiksi; kannattaa antaa kattoa sitä tassua, tai viiään eläinlääkäriin ja lähtee pallit samalla! Phuur. Nyt se on pää vadissa. Tötterössä. Koiramegafoni. Raukka-parka-ressukka osaa näyttää niin sydäntäsärkevän toipilaalta, että eipäkai auta kun heltyä, ottaa syliin ja naksu kerrallaan tunkea sitä ruokaa kuonoon. Jotenkin tuntuu kohtuuttomalta pitää koiralla päässä tota antennia 10 päivää, mut kaipa se lääkäri tietää. Puheet takajalkojen tikeistäkin piti paikkansa, ni eipä vielä ole syytä epäillä.

Tänään olis kassien tyhjennys ja pesu. Tai siis pyykin pesu, sitä on niin järjettömästi, monta koneellista, elokuu, niin kylmä ja huono ilma, ettei voi viiä pyykkejä ulos kuivumaan.

Joskus maanantait tuntuu turhankin arkiselta.

Raumalle,Raumalle,Turkuun, Helsinkiin, Raumalle!!!

Pitkästä aikaa pääsin taas sisään siihen "siistii, viikonloppu"-fiilikseen.

Vituttaa ja ahdistaa se kaikki mitä Raumalla, Turussa ja Helsingissä on. Ihmisiä. Toisaalta jännää kun näkee Janneja ja mommoja ja siskoja ja Nikoja ja ja eskojakin kenties, toisaalta ahistaa tai pelottaa, että mitenkäs sitä pärjää enää ihmisten kanssa. Osaanko mä puhua? Jos joku kysyy jotain, mitä mun pitää vastata? Millasia ajatuskia ihmisten lähellä saa olla, millasista saa kertoa?

Vissiin kaikki satanisti, lapsi/eläinporno ja huumeet on edelleen laittomia -joten paheksuttuja? Okei, eli semsii en ajattele, enkä lotkauttele. En.

Entä miten on toi seksinlaita? Joko kassaneidin huumorintaju kestää sen: "mikä on ku ei lähe? pitäiskö sunkin avata yks nappi tosta keltasesta kauluspaidastas ja laittaa punaset push-up:it, jos joku peruskeke-kullervo sua sitten säälistä panis, näytät sä sentään 16 - vuotiaalta whitetrash-pissikseltä." Olen kuullut pissisfetissistäkin. Mitä vittua? Ihan älyttömän siistii kun on valkoset levikset(perseestä vihreet) ja kultanen blin-bling toppi, mis on vieläkin sitä hesen punasta majoneesia. Siis tosi kiihottavaa. Alistusmielessä sen jotenkin tajuaisin. Tykkäis olla vanhempi. Semi-reippi-fetissi. Panis kännistä ellua, levikset puolivälistä takaapäin kuivana kakkoseen. On päiviä kun haluis olla mies. Monikaan pissis ei syty mulle, eikä ainakaan lähtis mun mukaan, vaikka ostasinkin kadetin tai jopa perus-bemun, valkosen, mustilla karvanopilla.

Niin, siis, enivei. Täytyy toivoa, et on ihanat kelit, mikään ei ole mukavempaa ku hengailla jannen kanssa jossain nurtsilla ja jutella niitä näitä. Ei oo kiire mihenkään, on vaan se hetki, se meneillään oleva juttu, lämmin ja vitun hyvä mieli. Puhumattakaan siitä, että pääsee mummolaan, etupihalle, makuulleen niihin vanhoihin hetekoihin ja lukemaan suomen ensimmäisiä aku-ankkoja. Oijoi. Tästä tulee niin kivaa.

Rauma, here I come! :)

Ehkä ihan paras aamu aikoihin taas. Aurinko paistaa ja on lämmintä -kesäsen lämmintä. Ei yhtään kylmä-kylmä, vaan lämmin, raikas, snadisti kostee ilma. Mikäs tässä on juodessa kahvia.

Jo torstai. Huomenna perjantai. Raumalle pitäis lähteä. Vois lähteä vaikka heti, vaan ei kun se on mahotonta. Toisaalta, olishan se sääli näin hieno päivä autoillessa tuhlata.

Ajatukset taas vähän kirkkaampana. Vaihtelua sekin. Olo melko tasapainoinen ja virkeä. Tästä aamulenkille ja kevyt puntti, sillee, et veri lähtee kiertämään ja naama vääntyy väkisinkin virneelle. Kaurapuuroa ja mustikoita aamuauringossa. Ei ihan kauheen paha mieli. :)

Ainii; ja sit tuli paha mielikin jo :http://uk.youtube.com/watch?v=MxozxknmDO8 On se vaan eriveijari.

Hyvää nimipäivää minä. Täällä sä oot keskellä et mitään yksinäs kun voisit syödä mansikkakakkua ja juoda kahvia mummolan pihalla auringonpaisteessa. Tai jonkun muun.

Maanantai, 21.07.07;

Satoi vettä heti herätessä. Kahvia, normisetit aamupaskoineen. Viikonlopusta pökertyneenä.
On niin kamalan raskasta päästää irti viikonlopuista. Viikot on niin harmaita aina, nytkin kun kattoo ulos, ei paljoa suomen kesä lämmitä, eikä se edes kuivaa sitä minkä kastaa, suomen kesä jäädyyttää sen.
Sataa sillee vittumaisen tiheesti, ei lujaa, ei hiljaa, mutta paljon.

Mä olin aina unelmoinu eläväni jonkun kirjahyllyssä lasipallon sisällä. Sellainen pieni linna, söpö vaaleatukkainen prinsessa ja kevyt lumisade. Ei tällee rutja satanisti eläintarhassa, keskellä ei mitään ja yleensä 10cm:n kyrpä otsassa. Niin, ja sataa pirusti vettä ja aina on kuraa joka paikassa.
Hassua, eikä mua edes haittaa, vaikken ole ihan varma olenko mä lasipallossa vai en, niinkauan kun se ei menoa haittaa, ni paskaaks tässä.Miks kummassa kuluttais energiaa maailmanparantamiseen kun voi olla sikaitsekäs ja tehdä omasta elämästään mahdollisimman mukavaa.

Otin mukavemman asennon sohvalta, katselin nukkuvia koiria ja takanpäälle pyrkivää kissaa, puristin kahvimukiani, joka vielä sulkemalla kaikki muut aistit tuntui lämpimältä. Naksuttelin niskojani, lapojen välissä asti rusahteli, sit iso POOHM. Ja hetken olin taas hämilläni. Okei, tää ei ole enää hauskaa, sanoin itselleni ja sekosin hetkeksi. Eijh, en oikeasti kuvitellut, se on ihan totta -kuulen taas! Laitoin musiikkia ja voi perkele miten kaikki kuulosti niin hyvältä. Cannibal Corpsea tuutin täydeltä. Neljän päivän kuurous oli kokonaan takana. Tänään piti mennä korvan kanssa lääkäriin, no well, voin kertoa, että vaikka se heti huomenna olis taas kipeänä, ni silti jätän menemättä.

Oli pakko ruveta miettimään, et okei, elämästä mukava; prosessing: Lista: Maanantai:
+peräkärry!
oma säkki himaan
oma penkki himaan
jos muistaisin soittaa karjalan-betonille, ni peräkärryllinen mursketta ja pääsee terassille
grillamaan
+kamera!
vielä 3 tuntia ja pääsen taas räpeltämään oikealla kameralla

+mustikat!
jos muistan ja jaksan ni saan mustikkapiirakkaakin
+Latexit
jos tulee fiilis ni ne on pesty ja kuivana
+Kiteellä on stuntti-car-show!
se ei ole kun menemistä vaille nähty
+Rymyn ja Iitun aamulenkki!
Ensimmäinen kerta kun oltiin kaikki 4, mie,iitu,rymy ja leo koko aamulenkki yhtä lössiä
(lähinnä oli kivaa kun leokin tulin koko matkan metrin eessä tai metrin perässä)
En kilahtanut kertaakaan koko kahden tunnin aikana
+Ei tarvii pahemmin siivota kun eilen imuroin ja siivosin tiskit
Kahvia on
Tupakkaa on
Netti ei pätki
Kone ei jumita jatkuvasti


-koiran ruoka on melkein loppu
-kissan hiekka on melkein loppu
-täytyy muistaa ostaa joensuusta se ajastin
-Leo kasvaa niin nopeasti
-rahaa ei o ylimäärästä
-jokapaikkaan pitäs tänään ehtiä, mut mihinkään ei nappais lähteä

Plussat on niin paljon isommat kun miinukset, et mä luulen, että jatkan tätä elämistä ja lakkaan murehtimasta kaikkea yhtenä päivänä. Sitäpaitsi, lakkas satamasta. Lisää kahvia ja tupakkaa. :)