IRC-Galleria

Gymlät!

Iih, inhottava herätä aamulla siihen, että nokka on jäässä. Aamut menee hurjaa vauhtia kirpakoimmiksi. Noh, sitä tässä on odoteltu, joten turha kitistä. Kesän jälkeen mulla vaan on aina suuria vaikeuksia opetella pukeutumaan sopivasti. Jotenkin on haikea luopua kesästä kun ei täälläpäin sellasta ees nähty, satanu ja pilvistä. Muutama hassu aurinkoinen päivä, muttei sellaista hellettä. Itse asiassa, muistikuvia lämpimistä päivistä on tasan Rauman reissulta kun kökötin kahvin kanssa mutsin pihakeinussa ja mussutin jätskiä. Niin, ja Jyväskylässä, sillon NesteRalleissa oli lämpöstä, vaikka muistan palelleeni sit veneellä. Et ei järin lämmöllä tätä kesää voi muistaa.

Niskat tarttis saada auki, ettei järki lähde. Tos aamulenkillä mietin, että on parempi pitää taukopäivä puntista kun tuo olkapää vihloo niin kamalasti. Tarttis sitä sun tätä. Itseasiassa eniten tarttis suunnitella tuo "reenailu" siihen malliin kuntoon, että olis uutenavuotena taas iskussa ja vois ihan tosissaan ottaa vuoden 2009. Kun paikat vaan kestäis. Tupakointi pitäis saada ainakin puolitettua, nyt kun on ollu vapaita, niin se on lähteny ihan tosissaan hanskasta. Doh, tyhmä minä. Alkoholi nyt ei onneks ole mikään ongelma, kun en kert silleen juo. No okei, lauantaina Karhussa hissukkajunankeikalla otin bissen ja kossurussianin. Oli paljon Kiiteläisiä, ahisti. Olin varsin päissäni... Ehkä nuo 3 työpaikkaa, joiden lomassa pitäis lutvia auttaa pitämään ton tupakoinnin ja ylimääräsen läskiperseilyn taka-alalla.

Niin ja! Alkaa vaikuttaa siltä, että tänne muuttaa kolmaskin koira. Se olis seuraavat ~14-15 -vuotta elämää kolmen 3-4-vuotiaaseen muksuun verrattavissa olevaan. Tilaa kyl on, ei siinä mitään, mut tuo kuljetus ja hoito. No, niin, ei se aivan helppoa ole kahden koiran ja kissankaan kanssa, enivei se (liekki)bussi pitää saada ostettua. Kun yrittäis jonnekin mennä, se ei enää ookkaa "otatsä leon pariks päiviäks hoitoon", mut nii, toisaalta, onhan tos noita koirahoitoloita, jotka ovat varsisn päteviä, jossei haluu mukaan raahata. Tästä on kyl iispiisi käydä venäjällä tankkailemassa, mut niin, ei sit vissiin tullu liekitettyy belairia sofolle. On niin kauheesti asioita, mitä pitää ottaa huomioon. Toisaalta, mä olen aivan rakastunut siihen hawkuun, ni enpä mä tiedä miten objektiivisesti kaikki asiat osaa ottaa huomioon. Järkiratkaisu se ei ole, se, ettei olis koiria, eikä leota olis ollu järkiratkasu, jos mahdollisimman helpolla olis halunnu päästä, mut se helppous kuitenkin on vähän harhaista. Kylhän täällä keskellä puskaa ilman elukoita tulis meikäläinen vainoharhaseks ja pirun yksinäiseks. Jos keväällä sais ton peltovajan rempattua ja sähköt vedettyä, ni sais sen vuohen. ^.^ Nyt kun alkaa olemaan aika päivänselvää, että elämän keskus on onkalossa, tukikohtana, ni haluaa tänne rakentaa sit oman toimivan yhteisön ja elämän. Tekeekö joku vuohi sen? No ei, mut ei kissaa ja kolmea koiraa olla ihan jatkuvasti hoitoon laittamassa, eikä mukaan ottamassa, ni kun enivei pittää keskittää, ni kai olis pelimiesveto ottaa munivaa kanoja. Saanpahan ihan rauhassa haalia just sellasen eläintarhan, mikä kaupungissa ei koskaan ollut mahdollista. Ehkä kanat nyt menee överiks, mut eniveis. Mut niin, taas yks alle vuotias koira, jolla tulevaisuus on kysymysmerkki. Mä olen käsittänyt, että hällä olis piikkiä tiedossa.. Upeaa koiraa on aika tyhjäpäistä pistää piikillä isäntäperheen muuttuneen elämäntilanteen takia, joten miten minä nyt oikeasti voisin vastustaa, kun Iitun ja Rymyn koulutus on tuottanut erittäin positiivisia asioita.

Tietty se taas sekottaa pakkaa, eikä varmaan meininki rauhotu ennen marras-joulukuuta, mut mitä sitten? En mä jaksa täysin tyhjänpanttinakaan töiden jälkeen istua, mieluumin sitä härvää täs elukoiden kans metälle ja pellolle ku räin kattoon ja koukkuunun salkkareihin. Oikeasti harmittaa kun ei oo sitä mutkalupaa, että pääsis rusakkometälle ton Rymyn kanssa, silleen kunnolla. Tossa pihapiirissä kun on jotain pientä treenaillu, ni tuo puolisusi on kyl näyttäny todellisen luonteensa pikkulinnustuksessa. Se tulee siltä niin selkärangasta. Haluis antaa sille sitä, mistä se silminnähden nauttii niin kovasti. Iitu nyt ei rusakonjäljistä mittään tajua, mut metällä sekin viihtyy paremmin ku hyvin.

Viikonloppuna tekis mieli lähtee Kolillepäin vaeltamaan koissujen ja leo(n) kanssa. Pitäis vissiin kyl mennä Jyväskyläänkin, mut mä luulen, et mä missaan sen reissun ihan suosiolla. Jotenkin aivan väsy, eikä halua mitään sellasta yltiösosiaalista meininkiä. Oon tylsä.

Tänään korjaan ompelukoneen. Siinä ei voi olla sellaista vikaa, jota ei pysty jollain tavalla fiksaamaan. Mut kuka keksi nuo miniruuvit?!

Khihiih, viikonlopun sovitut kuvaukset on vihdoin DONE, enää ei ole mitään tehtävissä. Mut mainioita otoksia tuli. Diudiu, enää ei oo ku hyvä fiilis, se on jännä miten joka kerta jää hirmusti ajatuksia ja mielikuvia päähän, kai se on sitä eteenpäin ja uusin kuvauksiin voimaa antavaa voimaa.

Kivaa oli kaikenkaikkiaan, after all. Olen kiva ihminen to work with, jonkun meinas sormet jäätyä irti, mut ei haitannu menoa edes se. Onnistunein viikonalku.

Luin:

Tulimerkit; leijona, oinas, jousimies

Ei hyvin mee, mut älkööt menkö. Outo ja hämmentävä tilanne, mutta
tulimerkeiltä onny ruuti loppu. Lipas tyhjänä. Kuulat kadoksissa. Jopa
kapakit ovat tulimerkeille syyskuussa oikeita epäonneloita. Niitä kandeis

välttää. Vaan minkäs teet, jos rinkkiä tekee mieli, ymmärrän...
Paaritiskeihin nojailu kannattaa kuitenkin minimoida ja keskittyä
ahdistumaan kotisoffalla. Nuupahtanut tulimerkin edustaja on kyllä niin
harvinaisuus, että ottakaa ihmeessä itsestänne fotoja muistoksi! No eipä
hätää silti, jo joulukuun alussa saatte taas itsenne käyntiin ja radalle
takaisin!

Raha: menee rahan luo
Rakkaus: on sokea
Työ: maistuu puulta

Ja kuuntelin:

http://www.youtube.com/watch?v=gsjUQEzzByY

Vetäkää vittu päähänne, oih ihmiset hoi.

It is all so hard!

Vittuku ei lähe! Pitäs saada jotain tapettavaa ku päässä pimiää. Onneks on autotallissa tuo säkki mitä voipi käyä potkimassa, hakkaamassa, kuvaan tietty tällee tasapainoisena ihmisenä kuuluu myös säkin halailu ja säkin "olkapäätä" vastaan avautuminen ja loppu tirautukset. Kihisi taas päässä. Jaa kui? Niinpäniin.

That's me in the corner.

Sitä yrittää olla asettamatta odotuksia lähimmilleen ja koittaa ottaa ne sellasina kun ne on, vikoineen päivineen, niinkuin lupasin. Mä lupasin, että mä kestän mitä vaan. Ei kai kertaalleen kuollutta enää tappaa voi? Samalla tavalla ainakaan. Tai sillee. Mä kai luulin itekin, että kestän ihan mitä vaan. Ku ei se kuoleminen sit enää oikein tunnu missään. Mut en mä tiedä. Luulis et tähän vitutukseen olis tukehtunu jo. Ei siitä tietenkään mitään apua ainakaan ole, jos vaan sätkii ja odottelee, et millon se ilma loppuu, mut sit pyristelee, ku haluaakin et se loppuu nopeemmin. Megavitutus tuleekin kai lähinnä siitä, et kun ei sit vittu kuolekkaan edes. Eikä haluakkaan oikeastaan, ku siitä rimpuilustakin oppii pitämään. Kierosti kusettaa itelleen, et se jotenkin kirkastais asioita ku joutus rimpuilemaan ittensä uuvuksiin. Vitun aaltoliike-elämä. Alan jo pikkuhiljaa luovuttaa. Ehkä tää olikin huono valinta, nauttia elämästä, ehkä pitäskin vaan mennä työhön jota vihaa, pitää kesälomiaan, mitä oppis vihaamaan ja hankkimaan perheen mistä haluaa kuitenkin lopulta eroon, tehä itsemurha jotenkin komeasti, sais sen varttinsa siellä ilta-sanomien etusivulla. Vois äitikin kerrankin olla ylpeä ja todeta niille idiootteille sukulaisille, "et meijän äpärähän on maankuulu". Jos ajattelis läheisiä, ni voisin tehdä palveluksen ja räjäyttää itteni eduskuntatalolla. Tosin, kai tämän luokan idiootit, mitä suomessa äänestyskopeilla pyörii, pilais senkin hyvän teon.
Ehkä jätän räjäyttämiseni tuonemmas ja vaan tyydyn palkitsemaan itseni vituiksi menneestä päivästä tuoreella sämpylällä.
Positiivista on se, et sämpylä taikina ja itse sämpylät tuntuu kehittyvän kokoajan. Ja kestävyys. Tänäänkin meni kolme tuntia tuolla huhkiessa ja raivoessa, enkä mitään saanut aikaan! Jee. Hyvä minä.

Rymy on ihan vamo kun se karkailee. Onneks on tuo kätyri-Iitu, joka jo tietää, että rymyn karatessa, rymy pitää juosta kiinni ja taklata se maahan niin, ettei se pääse enää liikkumaan. Vartin ähnäämisen jälkeen Rymy oli kiinni molemmille annoin eilisen ruuan jämien lisäks herkkunappuloita. Unohdin tosin itse syödä. Sit ihmettelen miks päässä taas kukkuu. HUOH. Niin, eniveis. Iitu osaa jo vaikka mitä. Kontaktia se hakee nykyisin mallikkaasti verraten siihen, mitä se harrasti alkuun. Rymynkin kalsarifetissi alkaa olemaan jo jotain ihan täysin uskomatonta. On se kumma kun ruoka kyllä pysyy vaikka olkkarin matalalla pöydällä, mut pyykkikorista on pakko kantaa kalsareita ympäri kämppää, paikoin sille kelpaa sukatkin, eikä se onneks enää revi niitä, mut on se jotenkin irvokasta löytää omat tatti-bokserit keittiön pöydän alta. :/

Leo(n) on tosin päivä päivältä osottanut todellisia kissamiehen elkeitä. Naapurin koiralle se sihisi portin tolpan päältä ja jaakas pikkulinnut heti ulos päästessään pois pihapiirista paskomasta. Tänään se tuli eka kertaa jaakailematta sisälle. Tasan kerran pyysin keisaria jatkamaan iltaa sisätiloihin ja hän arvokkaasti, tyylillensä uskollisena sipsutteli kepeästi suoraan tiskipöydälle mouruamaan jotain palkkioksi. Hyvä minä. Olen spoilannut kissani täysin. xD

Niin, hajoilin ku turhautututti. Sämpyttii! \o/

eimoi minä. Oonpas nättinä taas.

Ihan ennen peruslässytystä->ultimaaliseen kosmiseen vitutukseen, mun on pakko kertoa mitä mä äsken mietin, että mä muistan mitä mä mietin ja voin sit taas nostalgiahuuruissani naureskella itseäni ajan päästä. Teen sen tänne.

Mietin sanansa mittaisia miehiä. Ja sitä sanontaa, mitä se sit ihan oikeasti tarkoittaa, ja mitä sillä ollaan haluttu kertoa. Okei, en mä _niin_retardi ole, ettenkö olisi tajunnut sitä, että totta vitussa se on olemassa, että olis joku näppärämiehinen keino osottaa ja sanoa toiselle/sta miehelle/stä arvostusta ja kunnioitusta.
Hauskempaa tuli ajatellessa sanontaa miettiessä sitä omakohtaisempiin kokemuksiin verraten. Exät nyt luonnollisesti joutu tulilinjalle, mut mukaan mahtui myös monen monta entisen elämäni kolleegaa monelta eri työelämän ja sosiaalisen statuksen tasolta. Joka ikinen asemastaan huolimatta,ihan kaikki, arvostivat miestä joka on sanojensa mittainen. No niin no, kukapa ei arvostaisi.
Rupesin listaamaan erilaisia ihmisiä, eri ruumiin mitoissa.

Mulla on ollu kauhea ilo, onni ja riemu tuntea ja olla sukua mitä laajimmalle skaalalle miestyyppejä. Niitä stereotypioita äärilaidoilta -mjoomjoo-miehiin.
Ihan aina, jos on lyhyt mies, ei ole siltikään sanojensa mittainen, joko menee yli ja lujaa ja on niitä, joilla jää alle 165cm.
Ihan aina, jos on pitkä, ei automaattisesti ole lujaa ja vahvaa miestä, miestä joka pystyis edes sanojaan pitämään.
Ihan aina, vaikka olis keskimittanen, ei aina pysty täyttämään lupauksiaan.

Mut oli ihan kauhean kiva huomata, että onhan mun elämässä myös niitä tosimiehiä, jotka oikeasti pitävät sanansa, varsinkin asioista millä todella on mitään väliä.

Me naiset taidetaan oikeasti arvostaa miehiä paikoin vähän puutteellisesti. Kai se itsekkyys on meihin naisiin sisäänrakennettu nöyryytykseksi, aina meijän mielipiteellä todella on väliä ja aina meidän tunteet ja näkökulmat pitää ehdottomasti ottaa huomioon. Harmi kun ei oo elossa olevaa pappaa, tai sellasta, joka puhus sellasta kieltä mitä mäkin ymmärtäisin. Se ruotsi-islanti-saksa-keski-suomenmurre-huonolla suomella ei ole se kieli, jota äidinkielekseni koen.

Nomut, niin, eniveis, eihän tässä mitään pointtia ole, eikä tämä juuri mihinkään edes johda, kuha mietein. Mut on must kyl kivaa kun saa kunnioittaa oikeasti sellaisia miehiä, jotka oikeasti ovat sanansa mittaisia ja arvostuksensa ansainneita –hyviä tyyppejä. Isoveljeä tulee ikävä, ei sitä ketä tuikkasin terällä vaan sitä toista, rautakalliontukevaa, jämäkkää miestä, joka laulaa mun kanssa jouluaattona hevikaraokea turpa ummessa. [notetoself: BigGuardian deserves more respect] *aaw-puistatus*


Blöää, niis, jee! Esko meni Pälliltä läpi, ei tarvii ku ajaa auto lunariin ja vakutuuksesta rahat poies. (sillee saa enemmän ku romuttamolta btw.) Khähää, tai sit vaan jotain _pientä_ remonttia. eli autoilu periferiassa jatkukoon.

Joensuussa tuli pyörähdettyä ögen, ja hokasin himaan tullessa, et vinde, näähän osaakin olla tuhoamatta paikkoja, molemmille härän rustoa kuonoon ja oli karvakorvat taas sykkyrällä makunautinnoista.
Iitu taas tuijottaa seinään. Päivä päivältä se epilepsiaepäily tulee vahvemmaks. Tyyppi saattaa istua päin seinää ja tuijotella, helpostikkin viiskin minuuttia ja olla kuulematta/reagoimatta mihinkään, sit se on hetken kummissaan, ärähtää Rymylle tai Leolle ja on taas omaitsensä. Pelottavinta on se kun se tulee tohon viidensentin päähän naamasta ja vaan tuijottaa. Sit kun ei oo ihan selvinpäin ni se rupee menee niin henkimaailman touhuiks, et kun onkin sit oikeesti selvinpäin ni alkaa pelkää, et millon on se päivä ku me pystytään kommunikoimaan täysin tajuntatasolla. Sitä eikai pidetä terveenä, enkä mä nyt mihinkään hullulaan halua, vaikka sieltä ne numb-lääkkeet saakin. Toki, onhan se houkuttelevaan, mut ei ainakaan ihan vielä se mun tän hetkisin must-do-juttu.

Taas vähän pirteempi mieli, liekö johtuu sokerihumalasta vai siitä, että on taas liskoillu keskenään.

Vähän huolettaa terveys. Polvi oireilee kipua lenkillä ja eilen kun jotain kyykyjä tuhersin tossa ja nousin ni veti vaan kesken sarjaa salamana vintin pimeeks ja veri maistu suussa vielä tunninkin päästä. Paino on kyllä mukavassa laskussa, ja kiinteys, enää ei oo mitään vaatteitakaan, mitä pistäs, jos johonki pääsis lähtee. Että jippii. *epämääräinen kalinka-tanssi-horjuen-levitetyn vuodesohvan kulmaan*

Hahaah, joskus voi ahdistaa niinkin, että tulee alakertaan nukkumaan. Ja joskus voi ahdistaa niinkin, että herää ilman kelloa 04.30 ja ajattelee menevänsä keittämään aamukahvit, aamulenkille ja leipoa sämpylöitä aamupalaks.

Leo seisoo keskellä pihaa, sataa vettä, mut se seuraa räystän alla asuvan lintupoikueen lento-oppituntia, nää on niitä hetkiä kun pitää ymmärtää ottaa se kamera käteen ja mennä pihalle seuraamaan omaa elämäänsä, vaikka se oiskin vaan rastasia vaaniva tavan maatiaiskissa. 

Kehareiden keskitysleiriltä moi!

Tässä odotellessa, että joku tulis ja kaasuttais kaikki meijät juutalaiset, alkaa jo harkitsemaan sitä uuniin tunkeutumista ihan oma-aloitteisesti. Eli kaikenkaikkiaan susipaska sunnuntai ja sitä rataa.

Lopun päivää ajattelin nukkua, jo sentään koko päivän enemmän tai vähemmän hereillä.

Joku kirjotti jossain lehdessä, ettei ihmiset oo pelkkää helvettiä, aina niissä on ripaus taivasta, ni tässä ohimennen tutkiskellessani, totesin, että kun se kerran on se ruma puoli siellä enivei, ni vittujako siitä taivaasta nauttis. Saa sen saman paskan niskaan oli miten päin tahansa.

Naamapäin tyynyä ja kohti maanantaita, mikä parasta, ei tän huonompaa päivää sit kuitenkaan voi tulla. Tai voi, mut se olis jo vitun julmaa. :)

Nöyh! Fysiikkani pettää!

Kauhia kylmyys ja hytkytys. Sataa ja tyuulee ja en tykkää lainks. Ihanan pimeitä on illat, saa kynttilöitä ulos, mutkuonniinvitun kylmä kokoajan. Tirsk.Ugh!

Viikko meni nopeasti ja oli ihan paska. Moido!

Khah. Vitun sunnuntait, ne on maanantaita ja perjantaita pahempia. Koko päivä on tehty koko länsimaisen sivistyksen nimissä tyhjäksi. No eipä tässä sit kovin kummonenkaan olo voi olla kun tyhjä. Ihan sama mitä vetää. Kai niitä sieniä sit ihan tosissani seuraavaksi, tuo alkoholi kun ei sovi sitten pätkääkään. Tarvii varmaan pitkästä aikaa muistuttaa. Hah, olis kyllä viinaakin, kun en sitä kerran juo, ni sit sitä kertaa kun aina vaan meinaa. Juhannuksen jämäbissetkin on juomatta.
Pitäis skarpata vähemmän.

Mietein, et oon sellanen kaappimurehtija. Kaiken maailman murheita ja huolia sitä tonne päähän tuleekin survottua. Ja kuten tapoihin kuuluu, ni aina sieltä synkimmästä päästä ne skenaariot. Kai se on joku alitajunnan hämyri mulle, etten huomais mitä mun päässä ihan oikeasti liikkuu, se vasta luonnonvastaista onkin. Organismien funktiohan kuitenkin on mm.selviytyä. Mitä parempi, sen superimpi. Se nyt ei käy luontoon mitenkään, et itseasiassa ei mua nyt haittaa, vaikka tältä osin se selviytyminen loppuis. Niin, en tietenkään itselleni totaalista tuhoa toivo, muttei se silleen haittaiskaan. Nauttii itse elämästä paremmin kun irrottaa siitä elämisen pakosta. Kun ei enää oo väliä, että elääkö vai kuoleeko, ni sillon tulee tehtyä tasan niin, että on hyvä olla. Loppuu se saatanan pyllistely joka suuntaan. Enkä edes meinaa sitä irstasta, syntiä, tointa, jota harjoittaa vain rahvas kansanosa. Phytyit, minä sellasille.

Täs on vaan se huonopuoli, et kun lähtee karsimaan niitä "turhia tyyppeja", jotka ei suinkaan ole sillätavalla turhia kun joku heikkopäisempi vois tulkita, niin enivei huomaa, ettei kellään muulla ole niin väliä kun mulla itelläni, sitä piiriä voi sit aina tietty laajentaa, mut tulee aika kosminen yksinäisyydentunne kun miettii, et ei ole ketään muuta, millä olis mun itse elämisen kannalta merkittävää osuutta kuin minä itse. Ja vittuakos mä nyt enää täällä pyörin. *teiniangst* No ei vaan, mietein vaan. Ei vaan kiinnosta kenenkään kuulumiset. Okei, siskon ehkä vähän, täyttäähän se 30 huomenna, mut en mä sit pystyny lähtee niitä sinne Raumalle juhlimaan, ni vittujakos niitä sit sen enempää miettimään. Tai mummo, kenestä olen tuntenut murehtivan täysin yksin viimeiset väh. 10 - vuotta. Jo mietein, että pitäiskö pyytää sitä tänne asumaan. Siltä lähtee kohta ajokortti ja tiijän, että siellä metsäkeskelläasuvalle se on aika kova isku. Sitä jää niin yksin kun viedään pois mahdollisuus nähdä niitä läheisiä. Vangiksi kotiinsa. Tai sitä mä pelkään, että siitä tuntuis. Kai sen nyt tyhmempikin tajuais, aina se siitä puhuu.
Tai niinku joku mutsi, joka ei vittu voi ikinä viedä itteensä sinne perkeleen sairaalaan ajoissa. Sinne kun soittaa, ni ei koskaan voi tietää, että onko äiti taas sairaalassa vai himassa, vai vaan töissä. Kukaan viiti ikinä ilmottaa. Vatipäät.

Kaksi iso veljeä, ja sisko, luulis, että joku muukin joskus välittäis mitä meillä tapahtuu. Mut joo, ei se mitään, mä voin ihan hyvin toimia puhelinpalvelukeskuksena ja logistiikkainsinöörinä. Eipä mulla mitään muuta sit ookkaan. Muutamalta suunnalta kun aina joutuu katselemaan ja kuuntelemaan sitä ainaista itku-potku-raivari-riitelyä, oli kyse sit synttäreistä tai joulusta, mistä nyt on helppo keksiä monta eri toimintatapaa, onko se nyt vitun ihme, että mieluumin sit vuokraa hevonvitun tuutista mökin ja lähtee jouluksi sinne ennemin ku kattos sitä täysin tyhjäpäistä riitelyä turhista asioista. Aina teet parhaas, yrität sovitella kompromisseja, ni suurin kiitos on se, että keinolla millä hyvänsä yritetään vetää johonkin leiriin. Äh, paskat. Pitäköön tunkkinsa.

Jo pelkästään oma perhe on sitä luokkaa, et menee usko ihmisyyteen ja ihmisten älykkyyteen noin niinku yleensä ja sit pitäis koittaa olla vielä sosiaalinen, mukava ja ulospäinsuuntautunu, jollekin täysin ulkopuoliselle. Niin, no, en mä kovin sosiaalinen ole koskaan ollu. Monta kertaa yrittäny. En oo koskaan tajunnu sellasia 10 hengen ämmälaumoja, miten sitä perkeleen spekulointia voi kestää 10 eri suusta kun ei kestä edes muutaman? 10 haluaa eri suuntaan, 10:stä aina joku ei ehi -toinen ei halua, yhdellä ei oo fiilistä. Mieluumin olen riippuvainen pelkästään itsestäni.

Minäminäminä. Huomasin tänään, että taas vähän ahdistaa. Tästä se, kun sen tajuaa, eikä enää koita pakoilla ja keksiä kauheasti kaikkea muuta ajateltavaa. Pitää varmaan ihan ekaks myöntää, että on vähän alakulonen olo.

Tikka nakuttaa pesää rymyn kopin vieressä tönöttävään puhelintolppaan, meillä on Leo(n) kanssa siitä, kumpi saa sen ensin alas.
Mä saan istua keittön ikkunassa,juoda kahvia ja tähtäillä rauhassa, mut Leo(n) pystyy kiipeemään tolppaan ja hakemaan sen, joten lähtötilanteet on aika tasan. :D

Olen vähän metkan tyhymä.

Aamu alko ihan mahtavasti, heräilin siinä 05.45, kurjet lenteli naapurin pelloilla. Ku olis ollu kamera.
Käytiin koissujen kanssa aamulenkillä, ennen ku kukaan on hereillä, saa rauhassa pysähtyä ja tuijotta monttu auki aamu-usvaa pelloilla ja kurjet, matkalla kai jo pois. Välietapilla, tai en mä tiedä, voi myös olla että naapurilla on niin kovat lannotteet, et madotkin maistuu extraherkkunaminamilta. Sit Iitu hyökkää puskasta rymyn takakoipeen. Vehtaus voi alkaa taas, ja rymyllä hihnassa rimpuilu, Iitu juoksee kahdenmetrin päähän lällättelemään. Juostaan sit, saatana! Tunti tuli vedettyä, käytiin jossain metsätiellä, mis ei ennen ookkaan käyty. Tai ollaan, joskus rymyä autosta juoksutettu. Se perinteinen rymy ulos, kuski ottaa vasuriin rymyn hihnan ja sit vaan niin kovaa ku rymy pysyy tahdissa. Flexi on näppärä vekotin. Niin, enivei, siellä käytiin, siellä on ne mun linnani maat, jyrkkää kuusista mäkeä. Kesäsin varmaan ihan huippupaikka kun ei siellä varmasti ole muita kun hyttysiä. Vanhat korkeat kuuset pitää kyl huolen siitä, ettei aurinko pääse kun satunnaisesti oksien läpi maahan. Ku olis ollu kamera.

Enivei, ihan super-hupsun-muksa aamu. Lämpimään suihkuun ja tuoretta kahvia kuppiin.

A ja J tekee tänään(kin) ja huomenna(kin) 10 tuntisia työpäiviä. Olin ihan kauhean ihana muhkupallero ja lupasin laittaa ruokaa, jahka soittaisivat tuntia ennen. Kyllä, minä, ruokaa. Tekis mieli kokoata jotain sienistä. :D No ei, se olisi jo sadismia. Lihapullia ja perunamuusia. Niillä mennään. Olis kai komiaa vetästä pöytään kunnon rusakon paistit, mutkun pysäytin eilen rymyn saalistusreissun, ni ei ole sitä rusakkoa mitä paistaa, sen lisäks, etten sellasta ossaa tehä. Mut niin, voi myös olla, että moinen lupaus takaa ihastelua,kiitosta ja kehua, mikäs mulle paremmin vois sopia? Khäääh. Kovasti paljon myös toivon sitä,et mitä enemmän sitä ruokaa koittaa opetella tehä, sitä vähemmän siinä epäonnistuis. Treenais, samalla tavalla määrätietoisesti ja säännöllisesti vaan laittais sitä ruokaa,eikä aina kävelis suoraan kahvinkeittimelle. Mä en suostu olee niin paska kokki!

Huoh. Niin, siitä tyhmyydestä: jos on hyvä fiilis, älä pilaa sitä itse. Mahdollisimman synkkää musiikkia ja kuolinilmoituksien runoja. Vittu, joku kun menee pilaamaan mummon kuolinilmotuksen jollain perkeleen kristytyllä hevonpaskalla, ni mä tapan sen. Sinne se vähiten kuuluu, vaikken koskaan ole tajunnut, miten se on _vieläkin_ peruskoulun opetussuunnitelmassa. Ja sitä paitsi mulla lähtee vähän paremmin tuo absurdi lässytys kun jollain matteuksella, luukaksella tai edes korinttilaisilla.
Ugh! Mummo ei kuulu kirkkoon syystä, ja jos joku niistä vesipäistä keksii, että muistojuhlaan tulis joku perkeleen pappi itkettämään porvaristi-elämänsä-on-kulissia-vittupäitä, ni tapan sit lopunki sukua ja sen papin ja juon boolit yksinäni. Joku kun menee ne kekkerit pilamaan, ni voin ihan rehellisesti luvata, että loppuelämä tulee olemaan vitun ärsyttävää, tai sit istun vankilassa. Joka tiistai ja keskiviikko välinen yö, siitä päivästä lähtien tulen istuttamaan puisen, 180cm korkean, palavan ristin päähuoran etuoven eteen. Olis siistii kun olis niin paljon rahaa, että vois ihan palkata siihen jonkun. Pistää vaan käyttämään "työpaitaa", jos olis teksti: "Minut on palkattu tähän, jos taas jään kiinni soita num: 044-951...niin työnantajani tulee antautuu vallanpitäjille kantamaan sen vastuun, mikä kotirauhanrikkomisesta pitää kantaa."

Nii, on hyvä vaihtaa musiikkia välillä, toi duumi vetää heti aamusta niin jumiin.

Scorngrainia. On ehkä vähän epäobjektiivinen kuuntelu korva, mut on se nyt vittu oikeasti pakko myöntää, että pojat vääntää vähän vitun tiukkaa musiikkia.Scorngrainilla olis keikka Tampereen Hellässä 12.09.08, sinne on pakko mennä, tuli mikä konkurssi tahansa. Muistu sepikin mieleen. Ei vittu miten hyvä tyyppi, hyviä tyyppejä on aivan liian vähän. Mihin kaikki hyvät tyypit on kadonnu? Heinäkuussa kun käytiin sepillä sekoilemassa ni tajusin vasta ajomatkalla, monta kertaa "eksyneenä", mihin on kaikki hyvät tyypit aina katoaa. Melkein oli kun olis löytäny sateenkaaren salaisuuden, eikä se ookkaan rikkautta ja mammonaa. Tai on, mut sitä ei-matearilistista. Se on saunaa, hengailua ja hyvää seuraa. Moni hyvä tyyppi on muuttanut pois kaikesta, johonkin keskelle ei yhtään mitään, mihin saa sulkeutua ja olla ihan rauhassa. Ja kyllä, jälleen päästään kehäpäätelmässä siihen, et oon hyvä tyyppi kun muutin poispois, kukaan ei vaan tiedä sitä. :D Jep, piristyin. Vittu mä olen hyvä manipuloimaan itseäni. \,,/

Hitto, harmi kun ei voi mennä enää sillee saunan jälkeen ulos hengailemaan bissen kanssa. Tai voi, mut saa myös venäläisen influenssan ja kuolee hypotermian aiheuttamaan alilämpöön alle nanosekunnissa. Joutuu tyytymään tohon röökiterassiin ja sähköseen itikanpaistolastaan, mikä on muuten hyvin addiktoiva vekotin sekin. Ei lainkaan ole lystiä huurupäissään jahdata mailagrillilä yö-perhosia. Se se vasta urheilua onkin! Vaikeustasoa voi nostaa kun ei kiellä koiria häsäämästä jaloissa. Loukkaantumisen riski on toki ilmeinen, mut kun vakuutukset on kunnossa, ni sieltä saa ne selkärangan oikomishoidot ja pyörätuolin lähes omavastuuhintaan, ja sepäs se vasta hienoa onkin!

Ei ma, nyt vääntämään sämpylöitä, ni sit voi taas syödä!

//edit; no voi ny perse, ei pali jälkeenjääneempää vois olla kun meikäläinen, nii ei siellä Hellässä sitä keikkaa oo, KÄRÄHTI, ei sillä, eipä olis ollu varaakaan mennä. xD

Khah, taasen olis takana varsin maitohapolliset hikoilut. Kyllä siitä vaan aina tulee hyvälle tuulelle kun hetkeks päästä ajatuksista irti ja keskittyy vaan saamaan ittensä taas jonkun näköseen kuntoon. Terveyttä vaan ei tajua arvostaa, ennen kuin sen menettää. Ja kun on parikin päivää taukoa, niin kyl sen rupee huomaamaan kun jatkuvasti krinnaa ja kaikki vituttaa.

Mahaa on ruvennut polttamaan viimeaikoina enemmän ja enemmän, jollei se tästä stressin vähenemisellä ja kahvinjuontia vähentämällä rupee helpottamaan, niin ehkä sitten voin itselleni luvata, että annan periksi ja menen lääkärille.Ehkä. Tai sit mä kokeilen vielä jotain poppakonstia ja tapahtuu jotain peruuttamatonta. Niinku mahahaava. Se on jokaisen mun ikäisen perussairaus. Niin, tai sitten ei. Ehkä vaan pitää myöntää, että omankehon kunnioitus ei ole ollut ruokahuolollisesti järin kohdallaan. Hetken sitä elää kahvilla ja (lisääntyneellä) tupakoinnilla, paikotellen makarooneillakin, mut kai se on vaan tajuttava, ettei sellasta mikään maha kestä vuosikausia. Edes mun. Vaikka mun maha onkin mahtimaha!

Omella pitäis. Vieläkun osais. Olis kankaita, motivaatiota ja haluakin, mutkun taito puuttuu lähes kokonaan ni vaan turhautuu, ja pilaa kankaat. :P

Tatuointivisioita pyörii päässä. Tarttis päästä edes osa kuvista toteuttamaan kun ei saa mielenrauhaa. Mut niin, taas se rahapuoli, Kuviin kun uppoaa helposti sata jos toinenkin. Pittää katella, et missä aikataulussa sitä rahaa rupee olemaan niin paljon, että malttais osan pistää musteeseen ja neulaan.

Vielä vähän pitää psyykata ittelensä energiaa ni sais yläkerran siivottua ja imuroitua, muutenkin kämppää siihen kuntoon, että sais taas illalla hyvillä mielin (koirankarvoihin tukehtumatta) istuskella valtaistuimella, ottaa rennosti ja kuunnella Xul:ia. Tai muuta. Olis kyl ambient fiilis.

Jos kokeilis pistää vähän fiilistä ylentävää, pirtsakkaa touhuilu musaa ja heräis tästä möllötyksestä puuhailemaan. -> http://www.youtube.com/watch?v=h_OLZIhbaWw Omat pojjaat tuutista ja portit(rajat) kiinni! :D