Voisin ottaa vähän aikaa ja vain muistella
elämää, toisia ihmisiä, pettymyksiä ja hyviä
asioita. Toiveitani, virheitä, kokemuksia, sitä
mitä muiden ihmisten kanssa on tapahtunut.
Se voisi olla vähän murheellistakin: kaikki
ne turhat huolet, hyvät yritykset joista
aiheutuikin suurta surua. Miten hassua on,
että niin monet asiat aiheuttavat huolta ja
pahaa mieltä - ja miksi? Kuitenkin ihminen
tahtoo hyvää ja hyviä asioita. Luulen että
itkisinkin vähän: kaikkihan olisi voinut mennä
aivan toisin - ja kuitenkin se, mitä tapahtui,
oli minun elämääni.
Tai voisin kutsua läheisiä ystäviäni
muistelemaan yhteisiä aikoja. Sillä tavalla
muistelu olisi iloisempaa, sillä voisimme nauraa
väärinkäsityksille, hölmöydelle, hassuille
tilanteille, koko elämän komedialle.