IRC-Galleria

1. Jos tulisin halaamaan sinua, juoksisitko karkuun vai halaisitko takaisin?
2. Jos tulisin nukkumaan vierellesi, työntäisitko minut pois viereltäsi vai antaisitko minun nukkua kanssasi?
3. Jos olisin hyppäämässä kuolemaan, mitä tekisit tai sanoisit?
4. Jos kysyisin sinulta kysymyksen 'oletko ikuisesti vierelläni' mitä vastaisit?
5. Jos olisin surullinen, piristäisitkö?
6. Jos piristäisit, niin miten?
7. Jos lisäät tämän omaan päiväkirjaasi, voisin vastata myös sinulle.

Vie sävel muiston niittyjen luo.
Niin palaa mieleen taas onnen aika tuo.
Taas puron muistan ja loisteen auringon.
Taas niitty vihrein mun mielessäni on,
vei sinun luokses tie niin huoleton.

Pois on jo niityn vihreys kai.
Ei puro virtaa, pois päivänvalo sai.
En enää koskaan kai löytää häntä voi,
ken mulle kerran niin suuren ilon soi.
Yö niityt vihreimmät mustiksi loi.

On sadepilvet yllä niittyjen,
ystävääni mistään kai löydä minä en.
Yön usvaan pois jo kaikki häviää.
Sydämeni lämmön talvi hyydyttää.

Jos on sydän lämmin rinnassa sun,
niin ehkä kertoo se toiveistani mun.
Jos vielä muistaa voit niityn entisen,
niin saavut jälleen, niin uni suloinen,
taas kanssasi alkaa saan rakkauden.

Voisin ottaa vähän aikaa ja vain muistella
elämää, toisia ihmisiä, pettymyksiä ja hyviä
asioita. Toiveitani, virheitä, kokemuksia, sitä
mitä muiden ihmisten kanssa on tapahtunut.
Se voisi olla vähän murheellistakin: kaikki
ne turhat huolet, hyvät yritykset joista
aiheutuikin suurta surua. Miten hassua on,
että niin monet asiat aiheuttavat huolta ja
pahaa mieltä - ja miksi? Kuitenkin ihminen
tahtoo hyvää ja hyviä asioita. Luulen että
itkisinkin vähän: kaikkihan olisi voinut mennä
aivan toisin - ja kuitenkin se, mitä tapahtui,
oli minun elämääni.
Tai voisin kutsua läheisiä ystäviäni
muistelemaan yhteisiä aikoja. Sillä tavalla
muistelu olisi iloisempaa, sillä voisimme nauraa
väärinkäsityksille, hölmöydelle, hassuille
tilanteille, koko elämän komedialle.

Viimeisen laulun valmiiksi sain
Tummimman soinnun kitarastain
Viimeisen laulun valmiiksi sain
Siihen mä syksyn sävelet hain


Siinä soi vuolaitten vuosien summa
Ilo vain soitosta vähenee
Jäljelle jää sävel kaunis ja tumma
Laulajan lähtö kun lähenee
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee


Nuoruuden uhma ja riena on poissa
Ilta jo ruskona raukeaa
Riehakkuus elää vain kuuntelijoissa
Toivein kun elämä aukeaa
Silti laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee


Kaukana laulujen syntymämailla
Liete jo käy alakuloisin
Siellä vain soi sora sointuja vailla
Lauluista kaunein ja suloisin
Siksi laulaen laulaja silmänsä sulkee
Sointujen siltaa uneensa kulkee

Montaako maantietä mies vaeltaa
Hän ennen kuin arvonsa saa
Kauanko liidellä kyyhkynen voi
Sen ennen kuin riutaisee maa
Paljonko pommeja tarvitaankaan
Ne ennen kuin voi unohtaa

Montako katsetta luot ylöspäin
Ennen kuin taivaan sä näät
Kauanko itkua kuunnella voi
Ennen kuin kääntyvät päät

Montako kuolemaa tarvitaankaan
Ennen kuin yksin sä jäät

Kauanko vuori on korkea niin
Sen ennen kuin näät sortuneen
Kauanko ihminen etsiä voi
Löytääkseen tien vapauteen
Vieläkö päänsä kääntää hän pois
Ja kaikki tää jää ennalleen

Tuulelta vaan mä vastauksen saan
Tuulelta vastauksen saan

1 MINKÄLAISET VÄLIT MEILLÄ ON ?

2. MILLOIN NÄIMME VIIMEKSI?

3. PIDÄTKÖ SINÄ MINUSTA ?

4. JOS SINUN PITÄISI KUOLLA PUOLESTANI ,KUOLISITKO ?

5. SUUTELISIN SUA, SUUTELISITKO TAKAISIN ?

6. MIKÄ SANA KUVAA MINUA PARHAITEN ?

7. SANOISIN ETTÄ RAKASTAN SUA MITÄ SANOISIT TAKAISIN ?

8. HALUAISITKO NÄHDÄ MINUT TÄLLÄHETKELLÄ ?

9. HALUAISITKO KERTOA MINULLE JOTAIN ?

10. USKALLATKO LAITTAA TÄMÄN OMAAN PÄIVÄKIRJAASI ?

Todennäköisesti kaikki on saaneet moodlen pelittämään ja päässyt tekemään mikrobiologian tentin, koska tänä iltana ei ole tullut yhtään ”help me” puhelua . Ei sillä että verenpaine noussut jokaisella kun sydeemit ei ole pelanneet, nyt ilmeisesti pelittää onneksi... ja viimeinkin.

Haihtuvi nuoruus niinkuin vierivä virta.
Langat jo harmaat lyö elon kultainen pirta.
Turhaan, ei turhaan tartun ma hetkehen kiini;
riemua ei suo rattoisa seura, ei viini.
Häipyvät taakse tahtoni ylpeät päivät.
Henkeni hurmat ammoin jo jälkehen jäivät.
Notkosta nousin. Taasko on painua tieni?
Toivoni ainoo: tuskaton tuokio pieni.
Tiedän ma: rauha on mullassa suotu.
Etsijän tielle ei lepo lempeä luotu,
pohjoinen puhuu, myrskyhyn aurinko vaipuu,
jää punajuova; kauneuden voimaton kaipuu.
Upposi mereen unteni kukkivat kunnaat.
Mies olen köyhä: kalliit on laulujen lunnaat.
Kaikkeni annoin, hetken ma heilua jaksoin,
haavehen kullat mun mieleni murheella maksoin.
Uupunut olen, ah, sydänjuurihin saakka!
Liikako lienee pantukin paatinen taakka?
Tai olen niitä, joilla on tahto, ei voima?
Voittoni tyhjä, työn tulos tuntoni soima.
Siis oli suotta kestetyt, vaikeat vaivat,
katkotut kahleet, poltetut, rakkahat laivat?
Nytkö ma kaaduin, kun oli kaikkeni tarpeen?
Jähmetyn jääksi, kun meni haavani arpeen?
Toivoton taisto taivaan valtoja vastaan.
Kaikuvi kannel; lohduta laulu ei lastaan.
Hallatar haastaa, soi sävel sortuvin siivin.
Rotkoni rauhaan kuin peto kuoleva hiivin.

-Eino Leino-

Hän on ammatiltaan säätäjä, hän aina irkkailee.
Hän on onnellinen työssään kai.
Hän kikkailee ja bännäilee ja aina penseilee.
Hän ei tiedä miksi nuokin opit sai.

Hän on nörttimies ja monet bitit meille säätänyt.
Hän kickein sekä bännein taistelee.
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt
Silti tuhannettaan yötään säätelee.

Hän Lolan vuoksi irkkailee, ja Pirpan, Causenkin.
Hän kaisullekin senssittää.
Hän tietää ettei vonkaa saa mut vonkaa kuitekin
Hän ei tiedä mitä muuta yrittää.

Ilman häntä ei ois Linus koskaan saanut mainettaan.
Ilman häntä Gates köyhänä nyt ois..
Ilman hänenlaisiaan oisko irkkii laisinkaan,
vai oisko kaikki peelot menneet pois?

Hän on säätäjä, ei enempää. Te häntä moittikaa.
Vaan ei hommiaan hän kaukaa enää saa.
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet huomatkaa.
Näin ei saada häntä koskaan oppimaan.

Ammattisäätäjä


Hän on ammatiltaan säätäjä, hän aina irkkailee.
Hän on onnellinen työssään kai.
Hän kikkailee ja bännäilee ja aina penseilee.
Hän ei tiedä miksi nuokin opit sai.

Hän on nörttimies ja monet bitit meille säätänyt.
Hän kickein sekä bännein taistelee.
Vaikka kuusitoista vuotta on hän juuri täyttänyt
Silti tuhannettaan yötään säätelee.

Hän Lolan vuoksi irkkailee, ja Pirpan, Causenkin.
Hän kaisullekin senssittää.
Hän tietää ettei vonkaa saa mut vonkaa kuitekin
Hän ei tiedä mitä muuta yrittää.

Ilman häntä ei ois Linus koskaan saanut mainettaan.
Ilman häntä Gates köyhänä nyt ois..
Ilman hänenlaisiaan oisko irkkii laisinkaan,
vai oisko kaikki peelot menneet pois?

Hän on säätäjä, ei enempää. Te häntä moittikaa.
Vaan ei hommiaan hän kaukaa enää saa.
Hän saa ne sinulta ja minulta, oi veljet huomatkaa.
Näin ei saada häntä koskaan oppimaan.