IRC-Galleria

Kaikki tarvitsevat jonkun läheisen
johon turvautua.
Ilman ystävää en minä ainakaan
kestäisi tätä synkkää ja julmaa maailmaa.
Minä pelkäisin kaiken aikaa,
enkä voisi kertoa kenellekkään miltä minusta tuntuu.
Koska vain aito ystävä voi ymmärtää miltä minusta tuntuu,
vain aito ystävä voi kertoa sen
mitä minä haluan kuulla ja vain aito ystävä kuuntelee minua.

Ehkä meidän pitäisi sanoutua irti
siitä taikauskosta
että meidän on pakko ymmärtää kaikki
Ehkä meidän pitäisi oivaltaa
että riittää jos pystymme edes
elämään ymmärrettävästi
kaiken sen kanssa mitä emme ymmärrä

KATSO MITÄ NIMESI TARKOITTAA:

A= seksikäs
B= yllätyksellinen
C= asioitaan jakava ihminen
D= varma
E= kekseliäs
F= cool
G= hauska
H= on aina siellä
I= enkeli
J= kaunis/komea
K= saa aina kaiken sen mitä hän haluaa
L= itsepäinen
M= pahis
N= fantisoiva
O= suojelee kavereitaan
P= pehmeä
Q= ei valehtele melkein koskaan
R= saa tarpeekseen pojista/tytöistä
S= ylläpitää yhteyden hyvin
T= kiusallinen
U= mukava
V= ei valehtele koskaan
W= paljon kärsvällisyyttä
X= hassu
Y= äänekäs
Z= hyvä kuuntelemaan
Ã…= kohtelias
Ä= ei mene selän taakke
Ö= kiva



J= kaunis/komea
A= seksikäs
N= fantisoiva
I= enkeli

Joko olen irc-galleriassa kaverilistallasi?
Jos olen, niin haluaisitko ilmoittaa siitä minulle?
Katso kuinka monen kaverilistalla olet.

Kun olet lukenut tämän, niin lisääthän omaan blogiisi.

Kun sä saavut, pilvet väistyy
ja taivas hymyilee.
Kun sun kasvosi niin kirkkaat
vain mulle säteilee.
Vielä hyväks kaikki muuttuu,
huolet katoaa,
varjot kun poistuu, aamuun herää maa.
Olet auringonnousu,
tuot valon pimeyteen.
säteen kultaisen lähetät
sä suoraan sydämeen.
Olet auringonnousu,
saat yön sä poistumaan,
kun lämmölläs sä herätät
tunteet palamaan.
Joka aamu sua ootan,
sun tiedän saapuvan.
Näen kirkkaan kultajuovan
mä siitä kertovan.
Valo varjon yhä voittaa,
hanget sulattaa.
Rinnassa nyt tuntuu kevät tulla saa.
Olet auringonnousu,
tuot valon pimeyteen.
säteen kultaisen lähetät
sä suoraan sydämeen.
Olet auringonnousu,
saat yön sä poistumaan,
kun lämmölläs sä herätät
tunteet palamaan.
Auringonnousu on rakkautes sun.
Sun tahdon tallettaa mä sydämeeni mun.
Kun sä saavut silloin taivas
on ruusunpunainen.
Ja mä herätä saan silloin
taas lauluun lintujen.
Kukat uudet kaikki puhkee
silloin kukkimaan.
Tuoksut mä tunnen, onnen sulta saan.
Olet auringonnousu,
tuot valon pimeyteen.
säteen kultaisen lähetät
sä suoraan sydämeen.
Olet auringonnousu,
saat yön sä poistumaan,
kun lämmölläs sä herätät
tunteet palamaan.

Omistettu Mun Rakkaalle <3

Kuuntelen hengitystäsi sylissäsi,
kuuntelen sydämesi sykettä.
Ensimmäistä kertaa olen rauhallinen
ja tunnen olevani turvassa.
Jos satun menettämään sinut,
sydämeni menee rikki
ja mieleni hajoaa tomuksi.
Olet kaikkeni,
rakkaimpani,
tärkeimpäni,
merkitset enemmän kuin sanat
voivat kertoakaan.
Teet minut onnelliseksi,
saat minut tuntemaan itseni ihmiseksi,
ensimmäistä kertaa vuosien jälkeen.
Saat minut tuntemaan jotain,
jota en uskalla sanoa vielä.
Jää vielä hetkeksi vierelleni,
ennen kuin ikävä iskee.
Tarvitsen sinua..

Omistettu Mun Rakkaalle <3

Istun yksin taivasalla
katselen putoavia hiutaleita
Otan yhden kiinni,
se sulaa kädelleni
Haihtuen lopulta kokonaan
Niin kuin sinäkin
koska en osaa rakastaa
Odotan aikaa, jolloin kerrot sen
Että enempää jaksa et
Silloin mä päästän sut menemään
Ja tuska ottaa vallan sisälläni
Sitä ulos päästä en
niin kuin en rakkauttakaan,
vaikka sekin varmaan siellä jossain on
Jonain päivänä uskallan ehkä tunnustaa että rakastan ja näyttää että välitän
Jos minulla olisi se voima tässä ja nyt
et haihtuisi pois
niin kuin hiutale sen laskeutuessa kädelleni

Joudun ratkomaan taas kerran muiden ongelmia, mikä ei ole laisinkaan mukavaa, varsinkin kun yksi osapuolista on liian lähellä omaa sydäntäni. :((

Olen onnellinen pitkästä aikaa ja murheet hautautuvat sinne, minne kuuluvatkin.
Eli en menettänyt mitään elämää suurempaa. =)

Eräänä päivänä keskellä kaupunkia seisoi nuori mies ja ilmoitti, että hänellä on laakson kaunein sydän. Suuri joukko ihmisiä kerääntyi ihailemaan hänen sydäntään, sillä se oli täydellinen.

Siinä ei ollut yhtään naarmua tai virhettä. "Aivan niin", ihmiset sanoivat, "se on todellakin kaunein koskaan näkemämme sydän."

Siitäpä nuori mies ylpistyi ja alkoi kerskailla yhä äänekkäämmin. Yhtäkkiä väkijoukon eteen ilmestyi vanha mies, joka sanoi: "Mutta eihän se ole läheskään niin kaunis, kuin minun sydämeni."
Nuorimies katseli ihmisjoukon kanssa vanhan miehen sydäntä. Se kyllä sykki voimakkaasti, mutta se oli täynnä arpia. Siitä oli poistettu kappaleita ja toisia oli pantu tilalle. Ne eivät olleet oikein sopivan kokoisia, niin että sydämessä oli useita rosoisia ja teräviä reunoja. Joissakin kohdissa oli suorastaan kuoppia, koska niistä puuttui palasia. Ihmisjoukko oli ymmällään. Kuinka mies saattoi pitää tällaista sydäntä kauniimpana?

Nuori mies tarkasteli vanhan miehen sydäntä ja nauroi nähdessään, millaisessa kunnossa se oli. "Lasket varmasti leikkiä," hän sanoi.
"katso nyt minun sydäntäni. Se on täydellinen, mutta sinun sydämesi on vain arpinen möykky." "Niinpä niin," sanoi vanha mies, "sinun sydämesi on kyllä täydellinen, mutta en ikinä vaihtaisi omaani siihen. Katsohan, jokainen arpi on merkki rakastamastani ihmisestä. Repäisen irti palan sydämestäni ja annan sen hänelle ja hän antaa minulle sopivan palan omastaan. Nämä palat eivät tietenkään ole aivan samankokoisia, joten sydämeni reunat eivät ole tasaisia. Vaalin niitä kuitenkin hellästi, koska ne kertovat keskinäisestä rakkaudestamme. Joskus on käynyt niin, että annettuani palan omasta sydämestäni, en olekaan saanut mitään tilalle. Siksi sydämessäni on kuoppia. Rakastamisessa on riskinsä.

Kuopat ovat kyllä kipeitä kuin avoimet haavat, mutta ne muistuttavat minua näitä ihmisiä kohtaan tuntemastani rakkaudesta. Ehkä he joskus palaavat ja täyttävät sydämeni kuopat. Ymmärrätkö nyt, mitä todellinen kauneus on?"

Nuori mies oli vaiti ja kyynelet valuivat pitkin hänen poskiaan. Hän meni vanhan miehen luokse, tarttui nuoreen ja kauniiseen sydämeensä ja repäisi siitä palan irti. Vapisevin käsin hän antoi sen vanhalle miehelle.

Vanha mies otti lahjan vastaan ja laittoi sen sydämeensä. Sitten hän otti palan vanhasta, arpisesta sydämestään ja asetti sen nuoren miehen sydämeen irti repäistyn palan paikalle. Se sopi kuoppaan, joskaan ei aivan täydellisesti. Reunat jäivät hieman rosoisiksi. Nuori mies katsahti sydämeensä. Se ei enää ollut täydellinen, mutta se oli nyt kauniimpi kuin koskaan ennen.