Olin 2 viikkoa mökillä.
Vieraskirjan ja sivuillani tällä viikolla vierailleiden lukumäärän perusteella arvioin ja päättelen seuraavaa:
Profiilissani vieraili 285 ihmistä. Kommentteja oli laittanut 3, joista 2 tuttuja.
282 tuntemattomasta vierailleesta siis 1 oli kommentoinut.
Blogin vieraslistassa 5 kävijää tuona aikana, eli ehkä noin 11 kävijää oikeasti. Joista 1 kommentoinut, ja hän ennestään tuttu.
Kaikki tutut täällä oikeastaan tämän sivuston kautta kuitenkin.
Joskus täällä sai 90-95% kommenteista tuntemattomilta. Nyt melkein sama määrä "tutuilta". Joita tulee tätä kautta ehkä 3-5 per vuosi. Eli noin 90 päivän välein (ja useimmat katoaa ja haihtuu vähitellen tai yhtäkkiä 2-4 kuukauden sisällä -> eli irc-galleria-tuttujen määrä pysyy melko samana).
90 päivässä sivuillani käy täällä siis noin 1800 ihmistä. Joista siis yhteen tulee ihan tutustuttuakin jotenkin (tarkoittaa tässä yhteydessä "vain" sitä että laitetaan kommentteja toisillemme 1-3 per viikko, noin 2-4kk ajan siis yleensä, eli noin 8-50 yhteensä useimmiten).
1800 ihmisestä siis se parhainkin tuttavuus kestää yleensä siis vain 8-50 irc-galleria-kommentin verran. Koskaan kehittymättä esim livetuttavuudeksi. Tai edes Mese.
Mitä se kertoo mistään?
Minusta se kertoo ainakin tutustumisen vaikeudesta.
Tai suht vääränlaisesta ympäristöstä (90% käyttäjistä, siltä ainakin tuntuu, 13-15-teini-pissis-ääliö-combatstrike-nördejä).
Eiköhän se melko hyvä kärjistys olekin.
Ja varmasti joukossa on myös sellaisia jotka voisivat tutustua, mutteivät uskalla, enkä minäkään voi tehdä mitään heidän suhteensa koska heillä ei ole vieraskirja käytössä. En siis saa koskaan tietää heistä. Enkä törmää heihin yhteisöissäkään. Ei niitä aina jaksa selailla. Tai ehkä törmäänkin, mutten itsekään tee mitään.
Eikä se minua haittaa. Jos kumpikaan ei tee mitään, ei niiden ihmisten silloin tarvitse olla tekemisissä toistensa kanssa. Jos kummallakaan ei ole halua tehdä mitään toisen suhteen, jos kumpikaan ei näe että olisi mitään syytä tehdä jotain toisen suhteen, jos kumpikaan ei yritä mitään mitenkään - vaikka, jos yrittäisi, niin se johtaisi jonkunlaiseen tuttavuuteen - niin ei se ole tragedia että kumpikaan heistä ei tee mitään, se on kohtuus, ja oikein. Heille. Ei siinä vääryyttä tapahdu kumpaankaan suuntaan, tai universumin suuntaan.
Jos väittää muuta, voisi väittää samalla että jos leivän päälle laittaa edam-siipaleen niin pitäisi ilmestyä sellanen sumuverho poksahtaen jonka hälvetessä sen sisältä vähitellen paljastuisi vaaleanpunainen antilooppi joka alkaisi laulaa bluesia e-duurissa.