Kun mustavalko tv muuttu väriks niinkai mulle kävi
sä olit jotain mitä venasin koko elämäni
kaunis vaik ei vittumainen kilipää
silti oli pakko sua sun nukkuessa silittää
en voinu muutakaa en antanu muutakaa
se oli luvattu kaikille muille muutakaa koitan
skarppaa mun läppii tää juttu tuli puun takaa
en oo sanonu vuosiin kenellekkä vuosii
et oot mulle rakas sä nukut mä en voi
kun mä katselen sun levollisii kasvoja
ne ei sillo valehtele enkä edes välitä
vaikka rikkoisit sun lupaukset jos ees
viittit lupaa jotai se on mulle tarpeeks
sun hengitys on vaimee yhtä kaunis
ku sinä jumalatar mä koitan selvii
ihmisenä mä en ansaitsis tätä hetkeä
kun saan katsella sun kasvojas en malta nukkua
Sä kävelet käsi kädessä mua vastaan
jutelet kasvot sädehtien sen toisen mulkun kanssa
sä huomaat mun katseen annat pienen nyökkäyksen
mä vastaan samal tavalla vaik oon ihan paskana
Kun mä kosken sua sä annat mulle virtaa
mun sydän hakkaa mun verisuonten kanssa kilpaa
läppä on naivii niinku elämä on laifii mut rakastuneet
höpöttää ku ne ois syöny levyt sanoihi päivät sun
kanssa on kuin pala taivasta kun katsoisit aurinkoon
kun haluut taivasta kun sä nukut mä mietin missä sun
sielu on tää kelvoton ei sinne pääse tää yö on uneton
en haluu antaa pois näitä arvoikkaita hetkiä haudas ehtii
ehtii nukkua ja jutut luojan kanssa setviä mä en
anna mun tajuntaani nyt jumalille lahjaksi kun sä aamul...