http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/2011/01/1258484/tutkija-kumoaa-vanhat-ohjeet-tuhdista-aamupalasta-on-vain-haittaa
"että riippumatta siitä mitä ihminen aamulla söi, lounas- ja illallisannos pysyivät saman kokoisina."
Asia ei kuitenkaan ole aivan noin yksinkertainen. Se mitä laitamme suuhun ei vaan hajoa palasiksi ja mene ravinnoksi. Osa suuhumme laittamista aineista toimii myös signaalinvälittäjinä ja muokkaa kehomme metaboliaa toimimaan tietyllä tavalla.
Glukoosi veressä aiheuttaa insuliinitason nousun, joka puolestaan laittaa solut varastoimaan energiaa. Kun aamulla syö glukoosipitoista ruokaa, insuliini pomppaa kattoon, ja aiheuttaa sen, että kaikki energiapitoinen ruoka päivän mittaan varastoituu helpommin. Toisin sanoen, jos aamusta heti syö sokeria, päivän mittaan syöty ruoka lihottaa helpommin.
Annoskoko ei siis ole ainut tekijä, vaan myös se, mitä se ruoka sisältää ja mitä se metaboliatasapainolle tekee. Verensokeritaso on yksi tärkeimmistä tekijöistä. Pääseikka on että se tulisi pitää mahdollisimman tasaisena. Piikit suuntaan tai toiseen on haitaksi. Sen lisäksi sitä ei tulisi pitää liian matalana tai korkeana. Jos pitää korkeana, edellä kuvattu tilanne on päällä, mutta jos pitää liian matalana, niin laihtuminen vaikeutuu.
On sanonta että "rasva palaa hiilihydraattien tulessa". Tälle on ihan perusmetabolinen selitys. Kun rasva hajotetaan energiaksi se puretaan asetyliinikoliinihapoksi josta se menee sitruunahappokiertoon (josta me saadaan energiaa). Se kuitenkin menee sinne yhdistymällä sitruunahappokierron viimeiseen vaiheeseen joka on oksaloasetaatti. Oksaloasetaatista taas tehdään sokeria jos verensokeri on matalalla.
Eli jos verensokeri on matalalla ei ole tarpeeksi oksaloasetaattia johon rasvasta hajotettu asetyliinikoliini voisi liittyä (ja siten mennä energiantuottoon) koska oksaloasetaatista ollaan tekemässä sokeria jota voi laskea verenkiertoon. No... asia ei loppupelissä ole aivan näinkään yksinkertaista (tai monimutkaista), sillä eri kudokset toimii eri suuntaan yhteistyössä tämän asian parissa. Kuitenkin... tuo on se pääperiaate mistä sanonta on saanut nimensä.
Alan mennä taas asiassa aivan liian syvälle, mutta halusin vaan huomauttaa että nämä ravintoasiat on paljon monisäikeisempiä (http://expasy.org/cgi-bin/show_thumbnails.pl) todellisuudessa kun mitä noista artikkeleista saa kuvaa.