Harvemmin tulee hetkiä jolloin jonkun uskovan kirjoitukset avaa silmiä. Yleensä se on ateistin tai muun valtalinjasta poikkeavan kirjoitus joka ne silmät avaa. Ja se tapahtuu sillä kun saa ihmisen ajattelemaan laatikon ulkopuolelta. No nyt minun käsityksiäni ravisteltiin eräässä Raamatun keskeisessä teemassa, nimittäin Jumalan armo:
BenLove @
"Kun Raamatussa puhutaan armossa, ni senaikaisessa kielenkäytössä merkitys oli melko erilainen ku nykysin. Sanaa käytettiin hyvin arkisessa merkityksessä, itseasiassa. Siihen aikaan ku ansioilla ei voinu oikeen edetä missään, vaan käytännössä ainoastaan suhteilla.
Kun sitten joku hyväntekijä päätti osoittaa suosiota jollekin valitulleen, esim. järjestämällä tälle viran tai antamalla lahjan, niin vastaanottaja jäi kiitollisuudenvelkaan, mitä hän ei mitenkään voi maksaa takaisin.
Antiikin kulttuureissa pyyteettömyyttä pidettiin merkittävänä hyveenä. Siispä tämmönen hyväntekijä sai arvostusta. Kuitenkin, tarkoitus oli, ettei hyväntekijä antaisi mitään saadakseen vastaanottajalta jotain, vaan hänen piti siten asennoitua, ettei hän tarvitse mitään takaisin. Vastaanottajalta taas odotettiin hieman erilaista asennetta. Koska hän sai ansiotta lahjan, "armon", ni hän jäi kiitollisuudenvelkaan. Vaikkei hän pystyisikään maksaa takaisin, ni hänen hommansa oli kertoa hyväntekijästään, kertoa siitä mitä hän oli saanut armona, niin että hänen sponsorinsa kunnia kasvaisi.
Taivas-kysymykseen tää kaikki liittyy siten, että Raamatun kielessä käytetään asiasta puhuttaessa juurikin tota samaa sanaa, armo. Kun tällainen suuri lahja annetaan ilman hintaa, ni ainoa kunniallinen asia olisi ottaa se vastaan. Jättää ottamatta sitä luonnollisesti katkaisisi yhteyden hyväntekijään. Kun lahja sitten oli otettu vastaan, ni kunniavelan tähden, kiitollisuudesta, se tuli pyrkiä maksamaan takaisin, vaikkei ikinä voitaisikaan antaa mitään yhtä arvokasta takaisin.
Tämä ei mitenkään vähennä sen 'armon' arvoa, vaan itseasiassa juurikin se, mitä vastaanottaja tekee saatuaan sen, se kertoo miten paljon hän osaa arvostaa sitä."
Wow... En ole jostain syystä ikinä ajatellut sanaa armo tällä tavalla. Tämähän selittää loogisesti koko kuvion. Tämä sama idea toistuu itämaisessa kunniafilosofiassa. Kyseinen filosofia on hyvin lähellä sydäntäni ja noudatan sitä omassa elämässäni. Kun luin tuon kuvauksen tunsin todella suuren pistoksen rinnassani. Jos Jumala on olemassa, ja olen hylännyt hänen armonsa, olen tehnyt niin häpeämättömän teon, ettei helvetti ole tarpeeksi suuri rangaistus. Tämä kuvaus avasi filosofisella pohjalla koko käsitteen "armo" Raamatussa.
Olen aina ihmetellyt kun sanotaan että taivaaseen päästään ainoastaan Jumalan armosta, eikä muulla ole väliä. Nyt tajusin sen BenLoven ansiosta. Ei tuollaista asiaa makseta millään takaisin. Tuohon ei ole vastalahjaa, ja siten ei ihminen voi teoillaan tai millään muullakaan ansaita tai ostaa tuota paikkaa/asemaa. Eli paikkaa taivaassa. Se on lahja joka otetaan nöyränä vastaan ja "Kun lahja sitten oli otettu vastaan, ni kunniavelan tähden, kiitollisuudesta, se tuli pyrkiä maksamaan takaisin, vaikkei ikinä voitaisikaan antaa mitään yhtä arvokasta takaisin." Tämä koko kuvio on tähän mennessä tuntunut täysin epäloogiselta, kunnes tämä filosofia sai palaset loksahtamaan paikalleen. Se sai tajuamaan asioiden painoarvot ja syyt eri valossa, eri tavalla, koska sama kuvio on minulle tuttu eri lähteestä. Tällaisia tilanteita ei vielä uskovien leiristä ole tullut, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Toivottavasti ei viimeinen.
Kuten japanilaisilla on tapana laittaa paljon asiaa pieneen määrään sanoja:
Shikin haramitsu daikômyô
(Every encounter is sacred and could present
the one potential key to the perfection of
the great universal enlightenment we seek)
Kiitän BenLove. Peace.
