IRC-Galleria

Tulin kotiin pitämään kiinni itsenäisyydestäni. Katsomaan TVtä! Mutta se ei toiminut vaikka kuinka renkkasin johtoa. Olin kauhuissani. Se ei toimi, mitä teen?! Minun on viihdyttävä yksin! Jos TV ei enää ikinä palaa entiselleen, olen menettänyt senkin oman huvin johon keskittyä yksinäisinä iltoina. Enkä voi taipua, en voi viedä digiboksiani Esterin luo ja alkaa asumaan joka ilta siellä. Se olisi pelottavaa.. kuin asuisi yhdessä, kuin tekisi kaikki samat virheet ja antaisi itsensä vajota siihen samaan riippuvuuteen mikä oli joskus. Siihen pisteeseen jossa päivä ilman häntä tuntui palalta kurkussa. Huoh, mutta se pala on kurkussani jo nyt, kuin tabletti tiivistettyä pakokauhua. Mutta minultahan loppuu tässä syyt olla kotona ..eih, kyyneleet pyrkii silmiini, pelkään että menetän haluni olla yksin.

Vaikka voisin tehdä mitä haluan, voisin kuunnella lempimusiikkiani aina (kuten tämä Muse – Falling down) ja kirjoittaa.. tai lukea hyvää kirjaa.. tai katsoa leffoja itkeä ihan rauhassa. Voisin piirtää, valokuvata, tehdä mitä haluan, mutta silti pelkään että toinen ihminen ja TV vetävät aina vain pidemmän ja pidemmän korren, ja lopulta minulla ei ole muuta.