IRC-Galleria

Saapastelin tuossa äsken pihalle pyörääni pesemään. Vesiämpäri, keittiösieni, SunLight-pullo, vähän ruokaöljyä, sadetakki ja poutasää.
Toivoin että kukaan ei tulisi.
Pesuvaiheen loppumetreillä joku ukkeli kurvasi vanhalla pyörällään viereen.
Toivoin että hän ei puhuisi.
Ukko naurahti ettei ollut nähnyt ennen moista näkyä, "tyttö tiskaamassa pyöräänsä!" (Missä ja miten te kaupunkilaiset pesette pyöriänne?!) Naurahdin takaisin nolona ja jatkoin hommia. Hän ryhtyi juttelemaan enemmänkin "Se on oikein se". ja aloin jo pitää hänestä. "Olenpa muuten se alakerran ukko joka huoltaa pyöriä". Minä en moisesta ukosta tiennytkään, mutta päätinpä sitten hiukan sosiaalistua ja kertoa pyöräni kehnoista jarruista. Ukko katsahti niitä ja valitteli että nehän ovat aivan viturallaan. Niinpä hän päätti laittaa jarruni saman tien kuntoon ja sehän sopi minulle. Laskeuduimme talomme kellariin. Ukolla pyörä kainalossa. Vanha viina lemahti. Saavuimme pyöräkellariin josta en ollut edes tietoinen. Ja sieltä suunnistimme parin oven kautta pieneen, hämärään verstaaseen jossa oli vanhoja pöriä, kokonaisia ja puolikkaita, sekä työkaluja ja rasvaputeleita. Hän väänsi pyörästäni paria mutteria ja suihkautti hiukan öljyä, testasi miten toimii ja siinä se. Noniin, olimme molemmat tyytyväisiä. Kysyin vielä mitäs tämä tämmöinen maksaa. Ei mitään. "Mitäs minä tämmösestä ottasin kun ite sen halusin korjata". Hän kantoi pyöräni takaisin ulos ja minä availin ovia. Hän kertoi mistä puhelinnumeron löytää jos tulee pyöräasiaa. Minä kiitin ja pumpasin vielä renkaisiin ilmaa. Nyt pyöräni on taas elämänsä kunnossa. Pieni, ystävällinen asia oli tehnyt tästä päivästä taas yhden parhaista. Kiitos sinulle ukkeli, sinunlaisiasi ihmisiä maailma tarvitsee.