IRC-Galleria

Oltiin tuossa Paulin kanssa keräämässä pulloja. Että hävetti. Kierrettiin ihmiset mahdollisimman kaukaa, mikä ei ole hyvä tekniikka siinä hommassa. En tajua miksi piti hävettää niin paljon. Koskaan ei vaan näe alle 5-kymppisiä pullo"mummoja" puistoissa ja kaduilla. Jossain festareilla joskus näkee pikkupoikia tai -tyttöjä jätesäkkien kanssa tienaamassa hiukan karkkirahaa itselleen, mutta me olemme taas siihen ryhmään liian vanhoja. Miksiköhän se on juuri meidän ikäisten keskuudessamme niin noloa.. Opiskelijathan aina on niitä köyhiä olevinaan, mutta silti ne ovat juuri niitä jotka juo eniten ja viskaa rahansa tienposkiin eläkeläisten poimittaviksi. Ei sillä, kuulun itsekin joskun niihin huithapeleihin. Eilenkin. Ja tänään piti sitten morkkiksissa mennä hiukan tienaamaan.

Giglin Marlin on kyllä kaamea paikka. Imee lompakosta viimeisetkin hilut ja päästä aivosolut. Ei ihme että vakioasiakkaista muokkautuu kaameita pissiksiä.

Sitähän tässä pitäisi hävetä että maksaa Sedulle 5euroa siiderilasillisesta.

Ku kauheeta Hevimetallia sun pään sisässä.

Outo haju ilmestyi siinä Ärrän ja Tiimarin liepeillä. Yritin tunnistaa sitä nuuhkimalla syvään.. hapankaali?

Illemmalla käyskentelin taas kaupungissa. Meninpä paremman tekemisen puutteessa haistamaan vieläkö siellä haisee. Halusin myös varmistaa etten vain päivällä ollut tietämättömyyttäni nuuhkinut kenenkään ohikulkijan pierua. ..noh, se oli kadonnut se haju.

voi paska.

Se tietää minkälainen on tweed-takki, mikä on opportunisti ja mitä holokausti tarkoittaa. Eikä tyhmiä kysymyksiä ole. Vastauksen saa nopeammin kuin Wikipediasta, vaikka ilman sähköä.
Hieno juttu!


Arvasin että Robert Langdonin takki olisi juuri sellainen.

Jep. Hiilihydraattitehtävät on tehty ja nyt istun vaan hoomoilasena ja mietin että mistähän saisin huomenna yhden lasin simaa munkin kanssa. Kun ei viittis semmosta hirveetä pönikkää ostaa. Enkä jaksa odottaa että saan sutata naamani pelleväreillä!

Hhii!

Taas se rasittava päivä kun kaikki tuntuu turhalta, kun mikään ei etene ja elämä pitäisi järjestää uusiksi. Taas pitäisi lähteä kauas pois, taas pitäisi tehdä jotain uutta ja taas pitäisi jättää kaikki vanha taakse. Pari kertaa olen yrittäny mutta aina se palaa tähän. Iloitsen näistä pikkuasioista.. jotka eivät merkitse mitään??!! vai nekö ovat juri niitä jotka merkitsevät..? Elämästä ei kai ikinä tule uutta ja ihmeellistä.

"Myönnä jo itselles et täältä pääse
et tule rikkaaksi ehkä myös jää se
Nuoruuden haave maailma on suuri
kutsuva kirkas ja maalattu juuri
Pysyvillä väreillä"

Tämä on kuitenkin minun kaupunkini :/ ..ja ois maailmaa tarjolla.

Mikähän siinä on että nuo minkä-tahansa-laitosten isojen roskisten kannet ei ikinä pysy ylhäällä. Jalkapainike löytyy josta kannen pitäisi nousta, mutta painikepa onkin jo valmiiksi painuneena lattiaan, eli yhtä tyhjän kanssa. Kiva siinä sitten vaihtaa roskapussia kun kansi läpsii sormille kokoajan. Hmp.

Saapastelin tuossa äsken pihalle pyörääni pesemään. Vesiämpäri, keittiösieni, SunLight-pullo, vähän ruokaöljyä, sadetakki ja poutasää.
Toivoin että kukaan ei tulisi.
Pesuvaiheen loppumetreillä joku ukkeli kurvasi vanhalla pyörällään viereen.
Toivoin että hän ei puhuisi.
Ukko naurahti ettei ollut nähnyt ennen moista näkyä, "tyttö tiskaamassa pyöräänsä!" (Missä ja miten te kaupunkilaiset pesette pyöriänne?!) Naurahdin takaisin nolona ja jatkoin hommia. Hän ryhtyi juttelemaan enemmänkin "Se on oikein se". ja aloin jo pitää hänestä. "Olenpa muuten se alakerran ukko joka huoltaa pyöriä". Minä en moisesta ukosta tiennytkään, mutta päätinpä sitten hiukan sosiaalistua ja kertoa pyöräni kehnoista jarruista. Ukko katsahti niitä ja valitteli että nehän ovat aivan viturallaan. Niinpä hän päätti laittaa jarruni saman tien kuntoon ja sehän sopi minulle. Laskeuduimme talomme kellariin. Ukolla pyörä kainalossa. Vanha viina lemahti. Saavuimme pyöräkellariin josta en ollut edes tietoinen. Ja sieltä suunnistimme parin oven kautta pieneen, hämärään verstaaseen jossa oli vanhoja pöriä, kokonaisia ja puolikkaita, sekä työkaluja ja rasvaputeleita. Hän väänsi pyörästäni paria mutteria ja suihkautti hiukan öljyä, testasi miten toimii ja siinä se. Noniin, olimme molemmat tyytyväisiä. Kysyin vielä mitäs tämä tämmöinen maksaa. Ei mitään. "Mitäs minä tämmösestä ottasin kun ite sen halusin korjata". Hän kantoi pyöräni takaisin ulos ja minä availin ovia. Hän kertoi mistä puhelinnumeron löytää jos tulee pyöräasiaa. Minä kiitin ja pumpasin vielä renkaisiin ilmaa. Nyt pyöräni on taas elämänsä kunnossa. Pieni, ystävällinen asia oli tehnyt tästä päivästä taas yhden parhaista. Kiitos sinulle ukkeli, sinunlaisiasi ihmisiä maailma tarvitsee.

..meille tullessasi katsahdat aikoja sitten sammutetun kahvinkeittimemme pannussa lepäävää kahvinlirua, osoitat sitä sormella ja katsot minua ilmeellä mitä v****a?!

Aivan, sitä minäkin, mitähän vittua!?

Gaah.. teoriaa munkkien valmistuksesta. Ja olen valmistanut munkkeja jo monet kerrat, yksinkertaista kuin mikä. Mutta itsepähän itseni tungin tällekin kurssille. Ehkäpä tästäkin on jotain hyötyä vielä... laskea taikinoiden lämpötiloja ja muuta kamalaa.. koulumaista.

Onneksi on pyttipannua. Ilmaista ruokaa mulle.. mums! Se motivoikoon minua loppukevään.