Keskellä ajan virtaakin ahdistus pyörii kehää.
En edes näe minusta irtoavaa sydäntä, etkö sitä tiennytkään?
En saa edes itseäni liikkumaan, tipun läpi ajan halkeamista.
En tiedä ympäristöstäni mitään, minä olen minä enkä mitään muuta!
Näenkö unta? Näenkö mitään?
Ovatko sanani hyödyttömiä, vaikka puhuisinkin?
Olen väsynyt surun tunteseen, pitäisi jatkaa tuntematta mitään...
Vaikka tarjoaisit etsimiäni sanoja, sydäntäni ei kiinnosta.
Jos voin liikkua, jos kaikki muuttuu mustaksi.
Onko olemassa tulevaisuutta minunlaiselleni?
Onko olemassa tällaisessa maailmassa?
Onko tämä kipua? Onko tämä surua?
En edes tunne itseäni...
Olen jopa väsynyt kävelemiseen, en edes ymmärrä ihmisiä.
Jos kaltaisellani olisi mahdollista muuttua, muuttuuko kaikki valkoiseksi?
Jos liikun, kaikki särkyy...
Jos olen surullinen, muuttuuko sydämeni valkoiseksi?
En vieläkään tiedä mitään sinusta, itseästäni tai mistään!
Jos voin avata raskaat silmäluomeni, jos rikon kaiken, muuttukoon kaikki mustaksi!
Uusimmat blogimerkinnät
- Suljettu tyttö(tällaiset tunteet ovat täl ... 04.08.
- [Ei aihetta] 20.06.
- Sayonara Kempola!!! 05.06.
- [Ei aihetta] 04.06.
- You hurt me and I hurt you. (Kaveri anto... 23.05.
- [Ei aihetta] 23.05.
- Give me reason 16.05.
- Vapaus 13.05.
- My stupid feelings 01.05.
- [Ei aihetta] 17.04.
Selaa blogimerkintöjä
-
▼
2010 (23)
- ▶ elokuu 2010 (1)
- ▶ kesäkuu 2010 (3)
- ▶ toukokuu 2010 (5)
- ▶ huhtikuu 2010 (4)
- ▶ maaliskuu 2010 (4)
- ▶ helmikuu 2010 (5)
- ▶ tammikuu 2010 (1)
- ▶ 2009 (29)