Ja hän lähetti sen merkein ja symbolein esitettynä
Vastaanotettuaan tämän paljastuksen Jumalalta Kristus ilmoitti sen palvelijoilleen. Hän teki sen esittämällä sen "merkein ja symbolein" palvelijalleen Johannekselle "enkelinsä" välityksellä.
Alkutekstiä on melko vaikea kääntää. Ajatus on riittävän selvä. Tekstissä korostetaan kahta asiaa.
Ensiksikin se ilmoittaa meille, että kun Kristus välitti paljastuksen, jonka Hän oli saanut Jumalalta, palvelijalleen Johannekselle, Hän esitti sen merkkeinä ja symboleina, jotka on otettu maallisesta elämästämme ja kokemuksestamme. Ilmestyskirja on näkyjen kirja, joka on täynnä merkkejä ja symboleita. Ja kirjan esittäminen merkkien ja symbolien muodossa oli välttämätöntä. Se antaa ymmärtää, että Kristus välitti tämän paljastuksen eri muodossa palvelijalleen Johannekselle kuin missä Kristus itse vastaanotti sen Jumalalta. Kristus on taivaallinen olento, taivaan Herra, ylösnoussut Herra kirkkaudessa. Hän kykenee suoraan vastaanottamaan ilmoituksen taivaallisista asioista muussakin kuin maallisessa muodossa, merkkeinä ja symboleina. Mutta me olemme yhä maallisia ruumiillisessa nöyryyden tilassamme. Emmekä me voi vastaanottaa ilmoitusta taivaallisista asioista muuten kuin maallisessa muodossa, merkkeinä ja symboleina. Tämä on siis eräs niistä totuuksista, jotka meidän on pidettävä jatkuvasti mielessämme, jos haluamme tulkita Ilmestyskirjaa, vaikka se onkin eräs niistä tulkinnan periaatteista, jota vastaan monet raamatunselittäjät jatkuvasti rikkovat. Kristus ilmaisi Jumalalta saamansa paljastuksen palvelijalleen Johannekselle "merkkien ja symbolien" muodossa.
Toiseksi hän toteutti sen "enkelinsä" välityksellä. Ilmestyskirjasta käy ilmi, että monia eri enkeleitä käytettiin välittämään nämä näyt Johanneksen vastaanotettavaksi. Ei ole kuitenkaan luultavaa, että yksi tietty enkeli olisi ollut "tulkkina" ja että tässä puhuttaisiin juuri tästä nimenomaisesta enkelistä. Tässä puhutaan Kristuksen enkelistä, koska Herra on korotettu kaikkien voimien ja henkivaltojen yläpuolelle ja Jumala on antanut Hänelle kaikkia muita nimiä korkeamman nimen. Myös enkelit ovat Hänen sanansaattajiaan, jotka on lähetetty Hänen palvelukseensa. Ei siis ole outoa, että tässä enkeli välittää ja ilmoittaa tämän paljastuksen Johannekselle merkkien ja symbolien muodossa. Enkelit esiintyvät Raamatussa usein ilmoituksen välittäjinä ei ainoastaan suoraan, kun he julistavat Jumalan sanaa kuten Herran tullessa lihaksi ja Hänen ylösnousemuksessaan, vaan myös epäsuorasti. Me tiedämme, että laki annettiin Siinailla enkelien välittämänä, Ap.t.7:53, ja että enkelit ojensivat sen Moosekselle, Gal.3:19. Ja Ilmestyskirjan 22:6 vahvistaa sen, että jossain tällaisessa mielessä enkeli välitti myös tämän paljastuksen Johannekselle. Enkeliä käytettiin jollain tavoin siis välittämään tämän kirjan näyt näkijän vastaanotettaviksi.
Tätä näkijää kutsutaan yksinkertaisesti "hänen palvelijakseen Johannekseksi". Kuten jo aiemmin todettiin, uskomme, että tässä on kysymyksessä apostoli Johannes, vaikka tämä usein kiistetäänkin. Emme pidä tätä kysymystä tärkeänä tämän kirjan tulkinnan kannalta. Raamatussa on monia kohtia, joiden kirjoittajaa me emme tiedä. Mutta omasta mielestämme, kaiken muun todistusaineiston lisäksi ei Raamatun valossa ole epäilystäkään siitä, etteikö "hänen palvelijansa Johannes" tarkoittaisi apostoli Johannesta. Kuka muu voisi tällä tavoin esitellä itsensä ilman muita viitteitä ja odottaa lukijoidensa tietävän, ketä tarkoitetaan? Kukaan, joka tuntee Raamattua, ei voi ajatella tarkoitettavan ketään muuta kuin apostoli Johannesta. Se, ettei häntä kutsuta tässä "Jeesuksen Kristuksen apostoliksi", ei muuta asiaa. Johannes ei esittele itseään ollenkaan ensimmäisessä kirjeessään, ja toisessa ja kolmannessa kirjeessään hän kutsuu itseään yksinkertaisesti vain "vanhimmaksi". Paavalikaan ei muuten esittele itseään aina "apostoliksi" (vrt. 1.Tess.1:1; 2.Tess.1:1; Filem.1); ja hän esittelee itsensä myös "Jeesuksen Kristuksen palvelijaksi" (Fil.1:1; Tiit.1:1). Ja Patmoksen saarella tämän Jeesuksen Kristuksen paljastuksen vastaanottajana Johannes ei ole niinkään apostolin (lähetetyn) asemassa kuin Kristuksen palvelijan ominaisuudessa. Vaikka siis pidämme tätä kysymystä vähemmän tärkeänä, olemme sitä mieltä, että tämä "palvelija Johannes" ei ole kukaan muu kuin se apostoli, "jota Jeesus raksti", varsinkin sen perusteella, ettei kukaan muu ollut niin tunnettu kuin tämä aposotli, että hän olisi voinut kutsua itseään ainoastaan "hänen palvelijakseen Johannekseksi" tai "Johannekseksi" (jae 4) tai sanoa "minä Johannes" (jae 9).
Tämä Jeesuksen Kristuksen paljastus on siis annettu Johanneksen kautta seurakunnalle, Kristuksen "palvelijoille". Sillä hän "tässä todistaa Jumalan sanan ja Jeesuksen Kristuksen todistuksen, kaiken sen, minkä hän on nähnyt". Jos nämä sanat ymmärretään erillisinä, ne saattavat viitata Johanneksen työhön ja apostolin kutsumukseen yleensä. Hänen kutsumuksensa on olla aina Jumalan Sanan todistaja ja todistaa Jeesuksesta. Kuitenkin on luonnollisempaa tulkita niiden viittaavan hänen kirjaamaansa erityiseen Jumalan sanaan ja todistukseen Jeesuksesta tässä kirjassa. Ja sitä varmastikin vaatii tämän toisen jakeen loppuosa: "kaiken sen, minkä hän on nähnyt/näki". "Jeesuksen Kristuksen todistus" voidaan ymmärtää joko objektina (todistamisena Jeesuksesta) tai subjekti-merkityksessä (Jeesuksen Kristuksena antamana todistuksena). Tässä asiayhteydessä täytyy jälkimmäistä pitää oikeana tulkintana. Jeesus Kristus sai tämän paljastuksen Jumalalta ja Hän välitti sen Johannekselle. Sentähden Hän on sen päätodistaja. Nimenomaan Hän antaa todistuksen tästä paljastuksesta, joka on Jumalan Sanaa. Ja jakeessa 5 Häntä kutsutaan "uskolliseksi todistajaksi". Johannes todisti tästä Jumalan sanasta ja Jeesuksesta Kristuksesta. Tiedämme myös, että Johanneksen käskettiin kirjoittaa ne kirjaan (jae 19) ja että hän välitti näkemänsä asiat seurakunnille.