IRC-Galleria

Toinen kirje korinttilaisille 1

1. Paavali, Jumalan tahdosta Kristuksen Jeesuksen apostoli, ja veli Timoteus Korintossa olevalle Jumalan seurakunnalle ynnä kaikille pyhille koko Akaiassa.
2. Armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme, ja Herralta Jeesukselta Kristukselta!
3. Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4. joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5. Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6. Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7. koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
8. Sillä me emme tahdo, veljet, pitää teitä tietämättöminä siitä ahdistuksesta, jossa me olimme Aasiassa, kuinka ylenpalttiset, yli voimiemme käyvät, meidän rasituksemme olivat, niin että jo olimme epätoivossa hengestämmekin,
9. ja itse me jo luulimme olevamme kuolemaan tuomitut, ettemme luottaisi itseemme, vaan Jumalaan, joka kuolleet herättää.
10. Ja hän pelasti meidät niin suuresta kuolemanvaarasta, ja yhä pelastaa, ja häneen me olemme panneet toivomme, että hän vielä vastakin pelastaa,
11. kun tekin autatte meitä rukouksillanne, että monesta suusta meidän tähtemme kohoaisi runsas kiitos siitä armosta, joka on osaksemme tullut.
12. Sillä meidän kerskauksemme on tämä: meidän omantuntomme todistus siitä, että me maailmassa ja varsinkin teidän luonanne olemme vaeltaneet Jumalan pyhyydessä ja puhtaudessa, emme lihallisessa viisaudessa, vaan Jumalan armossa.
13. Sillä eihän siinä, mitä teille kirjoitamme, ole muuta, kuin mikä siinä on luettavana ja minkä te myös ymmärrätte; ja minä toivon teidän loppuun asti ymmärtävän
14. - niinkuin meitä osaksi myös olette oppineet ymmärtämään - että me olemme teidän kerskauksenne, samoin kuin tekin meidän, Herramme Jeesuksen päivänä.
15. Ja tässä luottamuksessa minä aioin ensin tulla teidän tykönne, että saisitte vielä toisenkin todistuksen minun suosiostani,
16. ja sitten teidän kauttanne matkustaa Makedoniaan, ja taas Makedoniasta palata teidän tykönne ja teidän varustamananne matkata Juudeaan.
17. Kun minulla siis oli tämä aikomus, en kaiketi ole menetellyt kevytmielisesti? Vai päätänkö lihan mukaan, minkä päätän, niin että puheeni on sekä "on, on", että "ei, ei"?
18. Mutta Jumala sen takaa, että puheemme teille ei ole "on" ja "ei".
19. Sillä Jumalan Poika, Kristus Jeesus, jota me, minä ja Silvanus ja Timoteus, olemme teidän keskellänne saarnanneet, ei tullut ollakseen "on" ja "ei", vaan hänessä tuli "on".
20. Sillä niin monta kuin Jumalan lupausta on, kaikki ne ovat hänessä "on"; sentähden tulee hänen kauttaan myös niiden "amen", Jumalalle kunniaksi meidän kauttamme.
21. Mutta se, joka lujittaa meidät yhdessä teidän kanssanne Kristukseen ja joka on voidellut meidät, on Jumala,
22. joka myös on painanut meihin sinettinsä ja antanut Hengen vakuudeksi meidän sydämiimme.
23. Mutta minä kutsun Jumalan sieluni todistajaksi, että minä teitä säästääkseni en vielä tullut Korinttoon;
24. ei niin, että tahdomme vallita teidän uskoanne, vaan me yhdessä autamme teitä teidän iloonne; sillä uskossa te olette lujat.

Hänen omansa, jotka odottivat Häntä kaivaten, saavat nähdä Hänet; mutta myös viholliset saavat nähdä Hänet. Tekstissä jopa korostetaan jälkimmäisiä. Heidät, jotka lävistivät Hänet, mainitaan erityisesti. Profeetta Sakarja oli profetoinut, että Daavidin suku ja Jerusalemin asukkaat "katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista." Ja tuo profetia viittaa epäilemättä Herran ristiinnaulitsemiseen, kun juutalaiset kirjaimellisesti lävistivät ihmishahmoisen Jumalan Pojan, vaikka sanoilla on tässä laajempi merkitys ja niillä voidaan tarkoittaa kaikkea Israelin kansan syntiä ja kapinaa kautta heidän historiansa. Tämä kapinointi ainoastaan kulminoitui Jehovan Palvelijan ristiinnaulitsemisessa. Mutta Häneen katsominen ja Hänen suremisensa, joista Sakarja puhuu, eivät ole samaa kuin mistä Ilmestyskirjan tekstimme puhuu. Sakarjan profetiassa he katsovat Häneen tosissaan katuen, niinkuin he ovat katsoneet Häneen helluntaina ja aina siitä lähtien, kun armon Henki on koskettanut syntisten ihmisten sydämiä. Sillä Häneen katsominen Häntä surren Sakarjan profetiassa esitetään seurauksena siitä, että Jehova oli vuodattanut kansansa päälle armon ja rukouksen Hengen, Sak.12:10. Ilmestyskirjan 1:7:ssä he kuitenkin katsovat Häntä Hänen lopullisessa tulemuksessaan. Kieltämättä ne, jotka lävistivät Hänet, olivat kirjaimellisesti juutalaisia ja varsinkin ne, jotka ristiinnaulitsivat Hänet. Mutta tässä ei ilmaus "niidenkin, jotka hänet lävistivät",tarkoiteta pelkästään heitä. Sen merkitys on laajempi. Se ei tarkoita ainoastaan kaikkia niitä juutalaisia,jotka torjuivat Hänet, vaan myös kaikkia niitä, jotka koskaan joutuivat tekemisiin Hänen kanssaan, halveksivat Häntä ja naulitsivat Jumalan pojan uudelleen. He kuuluvat "kaikkiin maan sukukuntiin". Ja sentähden kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat Hänet nähdessään. Ne ovat maailman vihamielisiä sukukuntia, antikristillisiä voimia. He surevat ja vaikeroitsevat Hänen takiaan, tai kirjaimellisesti, alkutekstin mukaan Hänen edessään. Kun he nyt näkevät Hänet, jota he halveksivat ja vihasivat ja vastustivat, kirkkaudessan ja voimassaan, he tyrmistyvät, kun he käsittävät, että Hänen raivoisa vihansa lyö heidät maahan ja nielee heidät. Mutta seurakunnalle se tulee olemaan täydellisen ja iankaikkisen pelastuksen ja vapahduksen hetki, kaiken heidän toivonsa ja kaipauksensa toteutuminen.

Kaikki tämä on vankkaa ja varmaa. Sillä tässä puhuu Jumala, "Alfa ja Omega", "alku ja loppu". Hän on "Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias". Hänen neuvonsa pysyy, ja Hän toteuttaa kaiken, mitä Hänellä on mielessään. Alfa ja Omega ovat kreikankielen aakkosten ensimmäinen ja viimeinen kirjain. Näiden symbolien merkitys on 'ensimmäinen ja viimeinen'. Hän Herra, Herra Jumala. Hän on kaiken alku ja sentähden myös loppu. Hän on kaikkivaltia Luoja, kaiken Lähde. Ja Hänessä on kaiken tarkoitus. Samoin kuin kaikki on Hänestä, samoin kaikki on Häntä varten. Alusta alkaen Hän loi kaiken tiettyä tarkoitusta varten: alfalla on yhteys omegaan, toisen täytyy johtaa toiseen vääjäämättä. Ja kaikki mitä alfan ja omegan välillä on, on Hänen kauttaan. Hän hallitsee kaikkea sillä tavoin, että Hänen neuvonsa toteutuu, Hänen suunnitelmansa toteutuu, Hänen päämääränsä saavutetaan. Ja tuo päämäärä on Jeesuksen Kristuksen, jokaisen luodun ja kuolleista herätetyn esikoisen paljastus sinä, jossa kaikki taivaassa ja maan päällä jälleen yhdistetään iankaikkisesti. Silloin, uudessa luomuksessa Jumala asuu ihmisten keskellä; ja Jumala on kaikki kaikessa Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme kautta.

Eikä mikään voi estää tätä Omegaa. Sillä Jumala on Herra, ja Hän on Kaikkivaltias. Hän ei ole ainoastaan korkein voima, voimallisempi kuin kaikki muut voimat yhteensä; vaan Hänellä on myös kaikki voima, jopa kaikkien luotujen voima ja myös pimeyden voimien voima. Niillä ei ole muuta voimaa kuin se, mikä niillä on Häneltä. Ja Hän käyttää niitä, suostuvat ne sitten siihen tai ei, kaikkivaltiutensa tarkoituksia varten. Sentähden Hän tulee, varmasti ja vastustamatta, tulee jatkuvasti kautta historian aikakausien, alfasta omegaan, kirkkaudesta kirkkauteen, Hänen omassa kirkkaudessaan, kunnes kaikki Hänen kirkkautensa loistaa näkyvästi Jeesuksen Kristuksen täydellisessä paljastamisessa!

Katso, hän tulee

Tekstimme päättyy juhlalliseen vakuutukseen, että meidän Herramme Jeesus Kristus tulee: "Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet, niidenkin, jotka hänet lävistivät, ja kaikki maan sukukunnat vaikeroitsevat hänen tullessansa. Totisesti, amen. "Minä olen A[lfa] ja O[mega]", sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias".

Sanomme, että tämä on juhlallinen vakuutus, ensiksikin koska tässä kiinnitetään erityistä huomiota Kristuksen tulemukseen tekstin ensimmäisellä sanalla "katso". Ikäänkuin Jumalan Sana tässä haluaisi seurakunnan pitävän tätä tulemusta tämänhetkisenä tosiasiana: seurakunnan katseen tulee olla aina toivossa kiinnitettynä tuohon lopulliseen tapahtumaan. Sen asenteen on oltava jatkuvasti odottava ja kaipaava, morsiamen asenne hänen odottaessaan sulhastaan, huulillaan rukous: "Tule, Herra Jeesus!" Ja toiseksi, tämä on juhlallinen vakuutus, koska se päättyy kakisnkertaiseen vahvistukseen "Totisesti, amen!"

Sanat viittaavat Herran Jeesuksen Kristuksen lopulliseen tulemukseen, Hänen kirjaimelliseen ja henkilökohtaiseen ja näkyyvään paluuseensa, parusiaan, joka merkitsee kaiken historian päättymistä ja tuo mukanaan taivaallisen kirkkauden iankaikkisen tilan uudessa luomuksessa. Sillä tämän maailman historia ei saavuta täyttymystään jatkuvana kehitysprosessina, vaan katastrofina, lopullisena ihmeenä: meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen ilmestymisenä kirkkaudessaan. Teksti viittaa tähän Hänen lopulliseen tulemukseensa. On totta, että Raamattu puhuu Hänen tulemuksestaan taivaan pilvissä koko tämän armotalouskauden ajan. Eikö Herra itse todistanut näin tuomitsemisensa hetkellä ylipapin edessä: "tästedes te saatte nähdä Ihmisen Pojan istuvan Voiman oikealla puolella ja tulevan taivaan pilvien päällä". Kautta kaikkien aikakausien Hän tulee. Aina siitä alkaen, kun Hänet korotettiin Jumalan oikealle puolelle, Hän on tullut. Sillä Hän hallitsee ylimpänä ja johtaa siten kaikkia tämän nykyisen ajan tapahtumia, että niiden täytyy edetä ja päättyä Hänen lopulliseen tuloonsa. Hän tulee siinä merkityksessä, että Hän on matkalla. Ja Hän kiirehtää tuloaan! Herra ei viivyttele lupauksensa täyttämisessä. Tämä teksti viittaa joka tapauksessa selvästi Hänen lopulliseen ja kaikkien nähtävissä olevaan ilmestymiseensä, kun "kaikki silmät saavat nähdä hänet".

Se, että Hän tulee "pilvissä", saattaa toteutua kirjaimellisesti, niin että Hän ilmestyy taivaan pilvissä. Näiden pilvien symbolista merkitystä ei kuitenkaan tule sivuuttaa. Raamatussa symboloivat pilvet majesteettiutta ja tuomiota. Niinpä luemme Psalmista 18:6-12: "Tuonelan paulat kietoivat minut, kuoleman ansat yllättivät minut. Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa ja huusin avuksi Jumalaani; hän kuuli minun ääneni temppelistänsä, ja minun huutoni hänen edessään kohosi hänen korviinsa. Silloin maa huojui ja järisi, vuorten perustukset järkkyivät; ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi. Savu suitsusi hänen sieraimistaan, kuluttava tuli hänen suustansa, palavat hiilet hehkuivat hänestä. Hän notkisti taivaat ja astui alas, synkkä pilvi jalkojensa alla. Ja hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi, ja hän liiti tuulen siivillä; hän pani pimeyden verhoksensa, majaksensa yltympäri: mustat vedet, paksut pilvet." Ja Psalmista 97:2 luemme: "Pilvi ja pimeys on hänen ympärillänsä, vanhurskaus ja oikeus on hänen valtaistuimensa perustus." Kirkastusvuorella "tuli pilvi, joka peitti heidät varjoonsa" (Mark.9:7). Ja kun Hänet kohotettiin ylös maasta, "pilvi vei hänet pois heidän näkyvistään", (Ap.t.1:9). Hän tulee pilvissä, ei enää Jehovan kärsivänä palvelijana, vaan kaikessa kirkkaudessa, jonka Isä on antanut Hänelle, kuninkaallisessa majesteettiudessa ja tuomitsemaan maailman vanhurskaudessa!

Kaikki tulevat näkemään Hänet Hänen tulemuksessaan. "Kaikki silmät saavat nähdä hänet".

Hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti!

Kirkkaus ja valta ovat Hänen jo nyt, ja seurakunta tunnustaa sen ylistäessään Häntä tämän tekstin mukaisesti. Se haluaa sanoa: "Kirkkaus ja valta ovat Sinun nyt; luettakoon ne sinulle." Mutta tämä kirkkaus ja tämä valta tulevat olemaan Hänen iankaikkisesti. Kristus ei tule koskaan luopumaan vallasta. Jotkut väittävät, että se kuninkaallinen valta ja voima, jotka Kristuksella nyt on Jumalan oikealla puolella päättyy, kun Hän on saattanut päätökseen työnsä ja kun Hänen valtakuntansa on saatu valmiiksi. Hänellä on nykyinen valta ja voima, jotta Hän voi saada täydellisen valmiiksi valtakuntansa. Kun se on saatu päätökseen, Hän ei enää hallitse, vaan on alamainen Isälle. Silloin iankaikkinen ja kaikkivaltias Jumala hallitsee suoraan ilman että Kristus edustaisi Häntä. Tämä käsitys perustuu pääasiassa 1.Kor.15:25:een ja 28:aan: "Sillä hänen pitää hallitseman 'siihen asti, kunnes hän on pannut kaikki viholliset jalkojensa alle'...Ja kun kaikki on alistettu Pojan valtaan, silloin itse Poikakin alistetaan sen valtaan, joka on alistanut hänen valtaansa kaiken, että Jumala olisi kaikki kaikissa." Mutta tällaiseen käsitykseen me emme voi yhtyä. Edellä 1.Kor.15:stä lainattu kohta ei opeta, että Kristus koskaan lakkaisi hallitsemasta. Se, että Hän nyt hallitsee, kunnes Hän on laskenut kaikki viholliset jalkojensa alle tarkoittaa ainoastaan sitä, että Hänen hallintonsa ylimpänä päämääränä on kaikkien Hänen vihollistensa alistaminen, päämäärä, joka on saavutettava. Ja kun tämä päämäärä on saavutettu ja kaikki on alistettu Hänen jalkainsa alle, myös Hänet itsensä alistetaan Isälle, ei tarkoita sitä, että Hän ei enää hallitsisi, vaan pelkästään sitä, että Hän tulee hallitsemaan Jumalan Palvelijana iankaikkisesti, Hänen alaisenaan. Kaikki tulee olemaan iankaikkisesti Kristuksen alaisuudessa; kaiken kanssa Kristus tulee olemaan iankaikkisesti Isän alaisuudessa; ja siten Jumala tulee olemaan kaikki kaikessa! Sillä koko Raamattu opettaa, ettei Kristuksen hallinto pääty koskaan, että Hän tulee hallitsemaan iankaikkisesti. Hänen hallintonsa on iankaikkinen hallinto, joka ei koskaan pääty ja Hänen valtakuntansa valtakunta, joka ei tuhoudu, Dan.7:14. Ja tämä ylistyslaulu, joka on pantu seurakunnan huulille käsittelemässämme tekstissä, kuvaa Hänelle kuuluvaa iankaikkista valtaa ja kunniaa!

Jeesus rakasti meitä; ja toisen käännöksen mukaan Hän rakastaa meitä. Näiden kahden lukutavan välillä ei ole itse asiassa eroa. Jos me luemme tekstin menneessä aikamuodossa, korostuu Kristuksen ristinkuolema historiallisena tosiasiana, sillä siellä Hänen rakkautensa tuli esiin lopullisesti; jos taas preesensissä olevaa lukutapaa pidetään parempana, korostuu Hänen nykyinen ja iankaikkinen rakkautensa meitä kohtaan. Mutta jos Hän rakasti meitä ristillä, eikö Hän rakasta meitä yhä ja iankaikkisesti? Ja jos Hän rakastaa meitä nyt, eikö se johdu siitä, että Hän rakasti meitä jo ristillä? Samoin voidaan todeta kahdesta eri lukutavasta 'päästänyt' ja 'pessyt puhtaaksi' meidät synneistämme omalla verellään. Näiden kahden välillä ei ole periaatteessa eroa. Molemmat tarkoittavat sitä, että Jeesuksen veri on sovintoveri, koska kuolemallaan Hän sovitti kaikki meidän syntimme. Ne tarkoittavat, että Hän sekä vuodatti verensä ristillä meidän edestämme että myös sovitti verellään meidän syntimme. Ne tarkoittavat, että tuon sovitusveren ansiosta meidät on vapahdettu sekä synnin syyllisyydestä että myös sen vallasta ja turmeluksesta: Kristuksen Jeesuksen elämän Hengen laki on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman laista. Ja näin Hän on tehnyt meistä Hänen Isänsä Jumalan kuninkaita ja pappeja eli Hänen Isänsä ja Jumalansa pappisvaltakunnan. Kristus tekee meistä kuninkaallisen papiston eli pappisvaltakunnan.

Papiston ja kuninkuuden käsitteet kuuluvat yhteen ja ovat erottamattomat. Se, joka ei ole Jumalan pappi ei voi olla koskaan kuningas: tämän maailman antikristilliset hallitsijat ovat vain vallantavoittelijoita ja heidät syöstään varmasti vallasta. Sillä pappeuden syvin merkitys on täydellinen pyhittäytyminen Jumalalle ja rakkaus Häntä kohtaan, mikä ilmenee täydellisenä tottelevaisuutena ja palvelualttiutena. Pappi pyhittää itsensä ja kaiken Jumalalle. Ja kuninkaan viran ideana on hallitus ja valta. Pappiskuningas on palvelijakuningas; pappisvaltakunta on valtakunta, jossa kaikki alistuvat elävän Jumalan tahdolle ja hallitsevat Hänen nimessään ja Hänen alaisuudessaan kaikkia Hänen kättensä töitä. Kristus tekee meistä tällaisen kuninkaallisen papiston armonsa ihmeellisestä voimasta. Synnin voimasta meistä tuli paholaisen orjia, kapinakuninkaita, jotka halusivat hallita Jumalan luomakuntaa erillään Hänestä ja Hänen vastaisuudessaan. Sellaista on synnin hirveä hulluus. Mutta ristin sovintoveren ansiosta meille on annettu anteeksi tuo hulluus, meidät on täydellisesti vanhurskautettu, me olemme saaneet oikeuden vapautua synnin orjuudesta ja paholaisen vallasta, saaneet jälleen kerran oikeuden päästä Jumalan siunattuun palvelukseen ja hallitsemaan kaikkea siinä tehtävässämme. Ja Herran Jeesuksen armosta, Hänen meissä asuvan Henkensä kautta meidät on tosiasiassa vapautettu ja siirretty pois pimeydestä Jumalan ihmeelliseen valoon ja meistä on muodostettu pappisvaltakunta. Sillä Jumalan kansa on tosiaankin kuningaskunta eikä vain pelkästään joukko pappeja. Se on yksikkö, kuningaskunta, jota Kristus hallitsee Jehovan pääpalvelijana, ylipappina Melkisedekin järjestyksen mukaan. Hänen nimensä on yli kaikkien nimien ja siinä Hänen veljensä hallitsevat yhdessä Hänen kanssaan, jokainen omassa asemassaan ja kaikki palvellen kokonaisuutta, niin että kaikki tapahtuu meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalan ja Isän kunniaksi.

Tällainen pappisvaltakunta on seurakunta jo nyt: sillä uskon kautta he ovat osalliset Herransa voitosta ja kuninkaallisesta hallinnosta. Mutta tämä pappisvaltakunta toteutuu täydellisesti vasta Kristuksen päivänä, kun iankaikkinen kirkkauden valtakunta ilmestyy, kun kaikki valitut on koottu yhteen ja Herran ruumis on täydellinen, kun myös meidän nöyryyden tilassa ovat ruumiimme on tehty Hänen kirkastetun ruumiinsa kaltaisiksi ja kun kaikki on tehty uudeksi ja Jumala asuu ihmisten keskellä uudessa taivaassa ja maassa.

Tietäen tämän suuren rakkauden, jolla Herra on rakastanut ja yhä rakastaa meitä ja sen ihmeellisen armon, jolla Hän on vapauttanut meidät synnin ja kuoleman vallasta ja muodostanut meistä kuninkaallisen papiston, uskovat ylistävät Herraa sanoen: "hänelle kunnia ja voima aina ja iankaikkisesti! Amen".

Kirkkaus on Jumalan hyvyyden ja täydellisyyden iankaikkista säteilyä. Vain Jumala on kirkas. Luotu olento voi vain heijastaa Hänen kirkkauttaan, mutta ei voi koskaan omistaa omaa kirkkautta. Kaikki kirkkaus, mitä luomakunnassa voidaan nähdä, on lähtöisin Jumalasta. Tuon kirkkauden korkein ja täydellisin ilmentymä on Kristuksessa. Kaikki Jumalan täydellisyys loistaa Hänessä ja Hänestä. Sillä Isän hyvä tahto oli, että Hänessä asuisi kaikki täyteys, Kol.1:19. Hän on näkymättömän Jumalan kuva, kaikkien luotujen esikoinen, Kol.1:15. Ja Hänessä asuu kolmiyhteisen Jumalan koko täyteys ruumiillisesti, Kol.2:9. Hänen lihansa päivinä tämä kirkkaus oli peitetty Hänen nöyryyden tilassa olevassa ruumiissaan; sitä voitiin nähdä vain välähdyksenomaisesti, kun Hän puhui auktoriteetilla tai paljasti voimansa suorittamissaan ihmeissä. Ja Ilmestysvuorella apostolit saivat katsella Hänen kirkkauttaan hetken aikaa. Mutta kirkastettuna ja korotettuna Jumalan oikealle puolelle Kristus on kirkastettu sillä kirkkaudella, mikä Hänellä oli Isän kanssa jo ennen maailman perustamista, Joh.17:5. Kaikki Jumalan hyvyys loistaa Hänen kauttaan, säteilee Hänestä. Tämä on tietenkin mahdollista vain siksi, että Hän on Jumalan Poika ihmishahmossa. Kenelläkään tavallisella ihmisellä ei voi olla tuota kirkkautta; ja tämän kirkkauden liittäminen kehenkään muuhun kuin korotettuun Kristukseen olisi epäjumalanpalvelusta ja jumalanpilkkaa. Mutta seurakunta tietää, että Hän on Jumalan Poika, Isän Jumalan lopullinen ja korkein ilmenemismuoto, joka on ansainnut kaiken kunnian ja kirkkauden. Seurakunta antaa Hänelle kunnian tässä ylistyslaulussaan.

Ja sitä opetetaan myös tässä tunnustamaan Hänet siksi, jolla on valta. Tietenkin Hänellä on Jumalan Poikana valta, ts. auktoriteetti ja voima hallita, julistaa tahtonsa ja vaatia tottelevaisuutta, tuomita ja toimeenpanna tuomio sanan absoluuttisessa merkityksessä. Hän on kaikkivaltias kuten Jumalakin. Mutta tekstissä viitataan valtaan, auktoriteettiin, jonka Hän on saanut Jumalalta kirkastettuna ihmishahmoisena Kristuksena. Kaikki valta on annettu Hänelle taivaassa ja maan päällä. Kristus on koko luomakunnan huipulla. Hän on saanut nimen, joka on kaikkia nimiä korkeampi, niin että Jeesuksen nimen edessä on jokaisen polven polvistuttava niin taivaassa kuin maassa kuin maan alla; ja että jokaisen kielen on tunnustettava Isän Jumalan kunniaksi, että Jeesus Kristus on Herra , Fil.2:9-11. Hän hallitsee seurakuntaa, jonka kuningas Hän on; ja Hän hallitsee kaikkea, jopa pimeyden voimia, jotka Hän on voittanut ja jotka eivät voi toimia vastoin Hänen tahtoaan. Seurakunnassa tämä hallitseminen tapahtuu armossa Hänen Henkensä ja Sanansa kautta: Hänen kansansa haluaa olla Hänen kansaansa, ja he tunnustavat ilolla Hänen auktoriteettinsa ja tekevät mielellään Hänen tahtonsa. Siksi he tunnustavat tekstimme sanoin Hänen valtansa. Ja Hän hallitsee maailmassa ja pimeyden voimia vallallaan niistä itsestään huolimatta. Ja myös ne, kun ne on lopullisesti alistettu ja heitetty uloimpaan pimeyteen, tulevat tunnustamaan Hänen hallintavaltansa; ja jokaisen kielen on tunnustettava, että Jeesus Kristus on Herra! Ainoastaan Jehovan Palvelija, ei saatana eikä paholaisen palvelija on Herra iankaikkisesti, niin että Jumala on kaikki kaikessa!

Ja Jeesukselta Kristukselta...

Ehkä nyt valitat, että olet täysin arvoton saamaan tätä siunausta, ja ettet voi sentähden ymmärtää tämän siunauksen olevan suunnattu sinulle henkilökohtaisesti. Elät keskellä kuolemaa ja synti tavoittelee ja tahraa sinua joka askeleella. Miten sitten tämä Jumalan armo ja rauha voisi olla sinulle tarkoitettu? Mutta tekstimme poistaa tämänkin vastaväitteen kiinnittäessään uskon katseesi Jeesukseen Kristukseen, uskolliseen todistajaan, kuolleista herätettyjen esikoiseen, maan kuninkaiden Herraan. Hän on uskollinen todistaja. Hän on todellakin todistaja, sillä Jehovan palvelijana Hän on Jumalan profeetta, joka aina todistaa Jumalan totuutta. Hän teki niin maallisen vaelluksensa aikana, sillä kuten Hän lausui Pilatukselle: "Sitä varten minä olen syntynyt ja sitä varten maailmaan tullut, että minä todistaisin totuuden puolesta" (Joh.18:37). Hän tekee niin myös seurakunnassa, sillä Hän se on, joka antoi meille Raamatun ja joka johtaa meitä kaikkia totuuteen Henkensä kautta. Ja Hän on myös todistaja tässä kirjassa, jonka Sanaan voit varmuudella luottaa, kun Hän sanoo: "Armo teille [sinulle] ja rauha!" Sillä Hän on uskollinen todistaja. Sillä Hänen oppinsa ei ole Hänen, vaan Isän, joka on Hänet lähettänyt, Joh.7:16; ja Hän puhuu sitä, mitä Hän on Isältään kuullut, Joh.8:38. Hän toimii ja puhuu aina asemansa mukaisesti, Jumalan todistajana: sillä Hän ei tee mitään itsestään, vaan mitä Isä Hänelle on opettanut, sitä Hän puhuu maailmalle, Joh.8:28. Herra Jumala on avannut Hänen korvansa ja antanut Hänelle oppineiden kielen, niin että Hän taitaa puhua oikean sanan ajallaan, Jes.50:4, 5. Ja mitä ihmiset sitten Hänelle tekevätkin, vaikka he lyövät Häntä ja kiskovat Häntä parrasta raivossaan ja peittävät Hänet häpeällä ja syytöksillä, Hän ei koskaan muuta todistustaan eikä tee kompromissia totuuden suhteen, Jes. 50:5, 6. Hän on uskollinen kuolemaan asti, jopa aina ristin kuolemaan asti. Voit luottaa Hänen sanaansa niin elämässä kuin kuolemassakin: "Armo sinulle ja rauha!"

Ja Hän on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa! Mietiskele erityisesti tätä asiaa, joka on luottamuksesi perusteena: Jeesus Kristus on esikoinen kuolleista herätettyjen joukossa! Sinun toivosi perustana pitäisi olla ylösnousemus, ja erityisesti Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen tulisi olla toivosi perusta, sen uskon kohde, joka täyttää sinut ilolla ja rauhalla. Jos me haluamme omistaa rauhan, se ei voi olla tästä maailmasta: sen täytyy tulla kuoleman tuolta puolen. Täällä me elämme keskellä kuolemaa. Miten me sitten voisimme saavuttaa rauhan? Mutta hetkinen! Tämä ääni, joka puhuu armosta ja rauhasta ei ole tästä maailmasta. Se ei kuulosta siltä, että se kuuluisi tämän maailman syvistä kuolemanvarjoista, joissa me täällä haparoimme löytämättä ulospääsyä. Se on ylösnousemusääni! Hän, joka puhuu, seisoo kuoleman ja haudan toisella puolella Ylösnousseena! Se tarkoittaa sitä, että Hän oli kuollut ja elää nyt ja iankaikkisesti. Hän on elossa.

Hän elää uutta elämää, kirkastettua, voittoisaa elämää. Hän oli kuollut ja kulki kuoleman läpi ja nyt Hän elää niinkuin ei kukaan ole koskaan elänyt. Ja lisäksi vielä, kulkiessaan kuoleman läpi Hän jätti oven auki! Uskon kautta me katselemme Häntä siellä, kuoleman toisella puolen; ja katsellessamme Hänen kirkkauttaan nykyisestä pimeydestä käsin me tiedämme juuri sen perusteella, että on olemassa ulospääsy! Samoin kuin syvän kuilun mustassa ja pelottavassa pimeydessä haparoiva ihminen, joka näkee kaukana kimmeltävää kirkasta auringonvaloa ja saa rohkeutta jatkaa matkaansa kaukana häämöttävää valopistettä kohti varmana siitä, että sieltä löytyy pelastus, samoin kuoleman pimeissä varjoissa haparoiva uskova, joka uskossa katselee Ylösnousseen Herran kirkkautta, tietää, että kuolemasta johtaa tie Jumalan lasten kirkastettuun vapauteen! Sillä huomaa, Hän ei ole ainoastaan ylösnoussut: Hän on esikoinen kuolemasta herätettyjen joukossa! Ja esikoinen on se, joka "avaa kohdun" ja valmistaa tien kaikille veljilleen. Näin Kristus oli kuoleman kohdussa, syntyi kuolleista, avasi kuoleman kohdun kaikille niille, jotka Isä Hänelle antoi. Ja juuri Hänet sinä näet nykyisestä pimeydestä seisomassa tuossa kirkkaassa valossa, joka kuuluttaa sinulle: "Armo sinulle ja rauha sinulle!"

Mikään voima ei kykene ottamaan Jumalan kansalta tuota siunausta tai estämään luvatun rauhan lopullista toteutumista Kristuksen päivänä. Sillä Hän on Herra. Hän on myös maan kuninkaiden Herra. Tämä ei tarkoita sitä, että Jeesus Kristus olisi valtion pää siinä mielessä, että maalliset auktoriteetit hallitsisivat Hänen armossaan. Sillä Ilmestyskirjassa ovat maan kuninkaat antikristillisiä maailmanhallitsijoita. He eivät tunnusta Raamatun Kristusta Herrakseen. He eivät iloitse Hänen tahtonsa tekemisestä ja sen kanssa sopusoinnussa hallitsemisesta. Päinvastoin, he ovat 2. Psalmissa kuvattuja hallitsijoita, jotka neuvottelevat yhdessä ja asettuvat Herraa ja Hänen Voideltuansa vastaan sanoen: "Katkaiskaamme heidän kahleensa, heittäkäämme päältämme heidän köytensä" (Jakeet 2 ja 3). Mutta Hän, joka istuu taivaassa, nauraa heille pilkaten heitä: . Sillä Hän on voidellut kuninkaansa ja asettanut Hänet korkealle Siionin vuorelle. Ja tämä Kuningas hallitsee antikristillisiä voimia rautaisella valtikalla murskaten heidät palasiksi kuin savenvalajan astian Ps.2:7-9, Ilm.2:27. Kristus on maan hallitsijoiden yläpuolella. Vaikka he raivoaisivat Häntä vastaan, heidän on sittenkin tehtävä Hänen tahtonsa. Jopa Nerot ja Caligulat ja Domitianukset, Hitlerit ja Mussolinit ja Hrushtshevit ovat Hänen palvelijoitaan itsestään huolimatta. Seurakunta on täysin turvassa; sen pelastus ja lopullinen voitto on varma. Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman" (Joh.16:33). "Armo teille ja rauha!"

Seurakunta saa jo nyt tämän armon ja rauhan siunauksen. Ja se vastaa tämän siunauksen julistamiseen iloisesti ylistäen. Se tunnustaa tämän Kristuksen jo nyt, jo tämän maailman ja sen antikristillisten hallitsijoiden keskellä; ja ainoastaan Hänelle se antaa kaiken kunnian ja vallan iankaikkisesta iankaikkiseen. Se on tekstissämme nyt seuraavan ylistyslaulun (doksologian): "Hänelle, joka meitä rakastaa (tai 'rakasti') ja on päästänyt (tai 'pessyt puhtaaksi') meidät synneistämme [omalla] verellänsä ja tehnyt meidät kuningaskunnaksi, papeiksi (tai 'kuninkaiksi ja papeiksi') Jumalalleen ja Isälleen, hänelle kunnia ja voima (tai 'valta') aina ja iankaikkisesti! Amen." merkitys.

Ja niiltä seitsemältä hengeltä...

Mutta nyt kysyt, miten tämä Iankaikkisen Jumalan antama rauha voi olla meidän jo nyt? Vastaus on, että sen ovat vuodattaneet sydämeemme "ne seitsemän henkeä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä". — Näitä seitsemää Henkeä ei saa alentaa luoduiksi hengiksi tai enkeleiksi, niinkuin jotkut tekevät eikä yleistää niitä abstrakteiksi Jumalan seitsemäksi ilmenemismuodoksi, niinkuin jotkut nämä sanat selittävät. Riittäköön, että esitämme vastalauseemme tällaisia ja vastaavia tulkintoja vastaan, ja sanokaamme vain, että nämä "seitsemän Henkeä" esitetään tässä meille armon ja rauhan siunausten lähteenä, mikä viittaa kolmiyhteisen Jumalan kolmanteen persoonaan, Pyhään Henkeen.

Ja kuitenkin meidän on lisättävä tähän vielä jotakin. Ilmaisu ei tarkoita Pyhää Henkeä sellaisena kuin Hän on Jumalassa. Miksi Häntä sitten kutsuttaisiin "seitsemäksi Hengeksi"? Kolminaisuuden Pyhä Henki on yksi. Ja miksi näistä seitsemästä Hengestä sanotaan, että ne ovat Hänen "valtaistuimensa edessä"? Kolminaisuuden kolmas persoona Pyhä Henki on tosi Jumala, tasaveroinen Isän ja Pojan kanssa. Hän ei ole "Jumalan valtaistuimen edessä"; vaan Hän on valtaistuimella, taivaan ja maan hallitsijana. Ilmauksen täytyy siis tarkoittaa Pyhää Henkeä korotetun Kristuksen Henkenä, joka vuodatetaan seurakuntaan, niin että me voimme olla osalliset armon ja pelastuksen liittosiunauksista. Meidän on muistettava, että meidän Herramme Jeesus Kristus, joka nöyrtyi kuuliaisena jopa kuolemaan ristillä ja joka saavutti täydellisen kuuliasuutensa kautta meille vanhurskauden ja elämän. Jumala korotti Hänet voimallaan oikealle puolelleen taivaassa mitä korkeimpaana semaan. Tämä kirkastettu Herra ja Välittäjä saa myös Isältä voiman jakaa kaikkia pelastuksen siunauksia, jotka Hän on ansainnut niille, jotka Isä on antanut Hänelle jo ennen maailman perustamista. Tämä pelastusvoima Hänellä on Pyhän Hengen kautta, joka Hänelle on annettu Välittäjänä ja seurakunnan päänä, kun Hänet korotettiin.

Tämän Hengen Hän vuodatti seurakunnalle, niin että Hän voi asua seurakunnassa iankaikkisesti. Koska hän, Herra Jeesus Kristus "siis on Jumalan oikean käden voimalla korotettu ja on Isältä saanut Pyhän Hengen lupauksen, on hän vuodattanut sen, minkä te nyt näette ja kuulette" (Ap.t.2:33). Tämä Henki on "totuuden Henki, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä eikä tunne häntä; mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy teidän tykönänne ja on teissä oleva" (Joh.14:17). Hän on lohduttaja, jonka kautta Herra itse tuli takaisin seurakuntaansa ja joka on meidän kanssamme iankaikkisesti, Joh.14:16, 18. Hän on "lapseuden henki, jossa me huudamme: "Abba! Isä!" ja Henki, joka "itse todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia" (Room.8:15,16). Hän on Elämän Henki Jeesuksessa Kristuksessa, jonka kautta meidät on vapautettu synnin ja kuoleman laista, Room.8:2. Hän on Hänen Henkensä, joka nosti Jeesuksen ylös kuolleista, joka myös herättää meidän kuolevaiset ruumiimme saman Hengen kautta, Room.8:11.

Häntä kutsutaan "seitsemäksi hengeksi", koska luku seitsemän merkitsee Jumalan armoliiton täydellisyyttä ja seurakunnan täydellisyyttä, jossa Hän asuu, merkitsee samaten tuo luku seitsemän. Sillä Aasiassa on seitsemän seurakuntaa ja seitsemän lampunjalkaa ja seitsemän tähteä, Ilm.1:11,12,16,20. Ja Karitsalla, jonka Henki Hän on, on seitsemän silmää, jotka ovat ne Jumalan seitsemän Henkeä, Ilm.5:6. Hänellä, korotetulla Kristuksella, sanotaan olevan seitsemän Jumalan Henkeä, Ilm.3:1. Ja nämä seitsemän Henkeä tai Kristuksen Henki asuessaan seurakunnassa seitsenkertaisessa elämän ja armon täyteydessään, ovat "valtaistuimen edessä" "seitsemänä lampunjalkana", jotka palavat Jumalan kunniaksi, Ilm.4:5. Ja valtaistuimen edessä on seurakunta, joka palvelee Jumalaa öin ja päivin Hänen temppelissään ja Hän, joka sillä istuu, asuu heidän keskellään, Ilm.7:15. Sentähden ei ole siis epäilystäkään, etteivätkö "ne seitsemän henkeä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä" tarkoita Pyhää Henkeä, joka on annettu korotetulle Kristukselle ja vuodatettu seurakunnalle. Ja tämä Kristuksen Henki, elämän ja totuuden Henki, lapseuden ja Hänen seitsenkertaisen armonsa Henki, on annettu meille, asuu meissä, eikä koskaan jätä meitä, ja on tämän armon ja rauhan siunauksen välittäjä. Onko epäilystäkään siitä, etteikö tämä rauha ole meidän ja pysy meillä iankaikkisesti?

Häneltä, joka on...

Onko mahdollista, että seurakunnalla voi todella olla maailmassa rauha? Voi tosiaankin; ja sen lähteen yksityiskohtainen ja tarkka kuvaus, josta tämä rauha tulee, on tarkoitettu vakuuttamaan meille, että se on todellisuutta. Kirjoittaja olisi voinut vain kirjoittaa lyhyesti: "Armo teille ja rauha Isältä Jumalalta ja Herralta Jeesukselta Kristukselta". Mutta hän halusi saada meidät vakuuttumaan täydellisesti tästä siunauksesta. Sentähden hän kirjoittaa: "häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija!"

Sanat "joka on ja joka oli ja joka tuleva on" tarkoittavat kolmiyhteistä Jumalaa. Tätä kolminkertaista kuvausta armon ja rauhan siunauksen antajasta ei saa tulkita ikäänkuin ensimmäinen osa ("joka on ja joka oli ja joka tuleva on") tarkoittaisi pyhän kolminaisuuden ensimmäistä persoonaa ja viimeinen osa ("Jeesukselta Kristukselta jne.") tarkoittaisi kolminaisuuden toista persoonaa ja toinen osa ("ja niiltä seitsemältä hengeltä jne.") viittaisi kolminaisuuden kolmanteen persoonaan. Sillä vaikka onkin totta, että Jeesus Kristus on Jumalan Poika jumaluutensa puolesta, tässä Hän ei kuitenkaan esiinny siinä ominaisuudessa, vaan Välittäjänä. Ja vaikka, kuten seuraavassa tarkemmin esitämme, "ne seitsemän henkeä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä" ovat varmasti Jumalan Pyhä Henki, Hän ei esiinny tässä kolmaisuuden kolmantena persoonana, vaan Kristuksen Henkenä. Niinpä ensimmäinen osa "joka on ja joka oli ja joka tuleva on" ei viittaa Isään kolminaisuuden ensimmäisenä persoonana, vaan kolmiyhteiseen Jumalaan, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumalaan ja Isään.

Kolmiyhteinen Jumala ilmoitetaan tässä sinä, "joka on". Tätä korostetaan, niinkuin käy erityisesti ilmi alkukielen ilmauksen muodosta. Se tarkoittaa Jumalaa, ei pelkästään nykyajassa olevana, vaan absoluuttisena olentona, iankaikkisesti Olevana, itsenäisesti olemassaolevana olentona, jonka olemassaoloa ei mikään eikä kukaan ole saanut aikaan, jonka olemassaolo perustuu ainoastaan Häneen itseensä, jossa ei ole muutosta eikä vaihteen varjoa. Tässä viitataan luultavasti Hänen nimeensä Jehova. Mutta tämä iankaikkinen Jumala , jonka olemassaololle ei aika aseta rajoituksia, ilmestyi ajassa. Tähän Hänen ilmestymiseensä ajassa viittaavat nuo kaksi muuta ilmausta "joka oli" ja "joka tuleva on" (ho erchomenos). Hän oli, Hän tuli menneisyydessä. Hän tuli luomisteossa; ja ajan täyttyessä Hän tuli Kristuksessa. Hän on sama Jumala, joka alussa loi kaiken ja joka ilmestyi Pojassaan. Ja luodessaan kaiken Hänellä oli mielessään tulemuksensa Kristuksessa. Kaikki Hänen tekonsa ovat olleet Hänen tiedossaan alusta asti. Ne kaikki ovat ja kehittyvät Hänen tarkan neuvonsa mukaan. Sen mukaisesti Hän tulee, on aina tulemassa, on ollut tulemassa jo siitä alkaen, kun Hän alussa tuli.

Ja vieläkin Hän on se, joka tulee, joka tulee meille meidän pelastuksemme Jumalana; eikä Hän lakkaa tulemasta ennenkuin Hän on iankaikkisesti läsnä meidän kanssamme ja Hän asuu ihmisten keskellä. Se tulee tapahtumaan. Vaikka mitkä pimeyden voimat hyvänsä nousevat Häntä vastaan, Iankaikkinen Jumala tulee meidän Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa. Ja juuri Hän lähettää siunauksen Sanansa seurakunnalleen: "Armo teille ja rauha!" Varmuudella on tämä rauha meidän, vaikka koko helvetti olisi irti!

Armo ja rauha

Siunaus ilmaistaan seuraavin sanoin: "Armo teille ja rauha häneltä, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, ja niiltä seitsemältä hengeltä, jotka ovat hänen valtaistuimensa edessä, ja Jeesukselta Kristukselta, uskolliselta todistajalta, häneltä, joka on kuolleitten esikoinen ja maan kuningasten hallitsija!"

Tämän siunauksen sisältönä on "armo ja rauha".

Kuten tiedämme, on sanalla armo Raamatuss monia eri vivahteita. Sillä voidaan tarkoittaa Jumalan armollisuutta. Tai sillä voidaan tarkoittaa Jumalan suosiollista asennetta luotuaan kohtaan; ja sillä voidaan tarkoittaa tarkemmin Jumalan armollisuutta syntistä kohtaan, jolloin se on hänen hyväkseen luettua armoa. Tämä viimeksimainittu Jumalan asenne perustuu Kristuksen vanhurskauteen Hänen oltuaan kuuuliainen aina kuolemaan saakka ristillä. Mutta sana 'armo' tarkoittaa myös usein Kristuksen Hengen voimaa, toimintaa valituissa, jolloin he pääsevät osallisiksi kaikista pelastuksen vaikutuksista, hedelmistä ja siunauksista. Tässä raamatunkohdassa sanaa 'armo' käytetään tässä merkityksessä, niin että voimme sanoa sen tarkoittavan: "Jumala antakoon armonsa toimia Kristuksen kautta Pyhässä Hengessä teidän sydämissänne, niin että armon lahjat, pelastuksen hedelmät voivat olla teidän."

Seurakunta on jatkuvasti tämän armon tarpeessa. Sillä armo ei ole siunaus, joka annetaan uskovalle lopullisesti, niin että hänellä olisi se hallussaan kerran sen saatuaan. Päinvastoin, hän elää ainoastaan jatkuvan armon virran varassa, joka siunaa häntä ikäänkuin jatkuva Kristuksen kautta virtaava Jumalan virvoittava virta Pyhässä Hengessä. Ja hänen osuutensa on vastaanottaa Jumalan armo uskossa ja rukouksen kautta.

Yksi tämän armon tärkeimmistä hedelmistä on rauha. Rauha on rauhaa Jumalan kanssa. Näin on aina. Ilman rauhaa Jumalan kanssa ei rauhaa ole. Tämä on perussyy siihen, miksi ilman Jumalaa olevan maailman ponnistelut maailmanrauhan saavuttamiseksi ulkopuolella Kristuksen on saavuttamaton unelma, josta aina herätään sodan ja sekasorron maailmaan. "Jumalattomilla ei ole rauhaa, sanoo minun Jumalani" (Jes.57:21). Mutta "koska me siis olemme uskosta vanhurskaiksi tulleet, niin meillä on rauha Jumalan kanssa meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta" (Room.5:1). Tämä rauha on ensiksikin sydämen ja mielen siunattua levollisuutta, joka tulee siitä, että tiedämme Jumalan solmineen rauhan meidän kanssamme, koska meidän syntimme on pyyhitty pois ja me olemme vanhurskautetut. Toiseksi se on on myös kokemus siitä, että meillä on sydämissämme rauha Jumalan kanssa: meitä ei enää motivoi vihollisuus Häntä kohtaan. Ja sentähden niillä, joilla on tämä rauha, on myös rauha muiden ihmisten kanssa, he ovat rauhantekijöitä. Ja lopuksi, koska heillä on rauha Jumalan kanssa, heillä on rauha kaikessa. Sillä he tietävät, että jos Jumala on heidän kanssansa, mikään ei voi olla heitä vastaan: "Mutta me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut" (Room.8:28). Tämä rauha ei siis ole armon lisäksi tuleva lisäsiunaus, vaan se on sen hedelmä. Se on armon rauhaa.

Mikä ihana siunaus tässä lausutaankaan Aasian seitsemälle seurakunnalle ja koko seurakunnalle maailmassa! Sillä Ilmestyskirjan seitsemän seurakuntaa edustavat seurakuntaa kaikkina aikoina. Jotta käsittäisimme tämän siunauksen koko merkityksen, meidän on pidettävä mielessämme, että tämän Raamatun kirjan käsityksen mukaan seurakunta elää aina ahdistuksen aikaa tässä maailmassa. Meidän on otettava kantaa tähän. Seurakunta on maailmassa. Ja tuo maailma on pimeydessä. Ilmestyskirjassa kuvattu maailma ei ole "yleisen armon" ansiosta paremmaksi muuttunut tai kehittynyt maailma, jossa seurakunnalla olisi kohtuullisen hyvä elää; vaan se on tuomion alaisena oleva maailma, jonka tuomio on tapahtunut tosiasia (Joh. 12:31; Kol.2:15). Se on antikristillinen maailma, joka on asettunut Jumalaa ja Hänen Kristustaan vastaan, joka vainoaa Hänen kansaansa ja yrittää aina pakottaa sen ottamaan pedon merkin. Se on pahojen maailma, jotka "ovat kuin kuohuva meri, joka ei voi tyyntyä ja jonka aallot kuohuttavat muraa ja mutaa" (Jes.57:20); maailma täynnä ilkeyttä ja kateutta, taistelua ja sotaa ja verenvuodatusta, terroria ja tuhoa, niinkuin nykyään näemme, järisevät itse perustukset ja nykyajan sivilisaation ylpeät rakenteet uhkaavat murentua raunioiksi päittemme päälle! Tässä maailmassa kuullaan ja toteutuu Jumalan siunattu Sana Kristuksessa: "Armo teille ja rauha!"

Autuas se, joka lukee

Lopuksi, Ilmestyskirjaa suositellaan sen vastaanottajille lupaamalla, että he saavat siunauksen: "Autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on; sillä aika on lähellä".

Se autuus, josta tässä puhutaan tarkoittaa epäilemättä sanan lopullisessa merkityksessä iankaikkisen valtakunnan kirkkauden perintöä Jeesuksen Kristuksen päivänä, "turmeltumatonta ja saastumatonta ja katoamatonta perintöä", joka taivaissa on säilytettynä uskovia varten..."joka on valmis ilmoitettavaksi [paljastettavaksi] viimeisenä aikana" (1.Piet.1:4,5). Se on Uuden Jerusalemin autuutta, joka laskeutuu alas Jumalan luota taivaasta, uusi luomus, jossa vanhurskaus asuu ja jossa Jumala asuu ihmisten keskellä iankaikkisesti. Koko Ilmestyskirja katsoo odottaen tähän lopulliseen autuuden tilaan. Tämä ei kuitenkaan sulje pois nykyajalle varattua siunausta. Päinvastoin, siihen sisältyy nykyajalle varattu siunaus niille, jotka vastaanottavat ja pitävät tämän profetian sanat. Niin kauan kuin me ajattelemme nykyiseen maailmanaikaan kuuluvia asioita, tulevia maailmantapahtumia pelkästään maallisesta, inhimillisestä, historiallisesta näkökulmasta, näemme vain pimeyttä ja toivotonta kurjuutta. Sillä "turhuuksien turhuus; kaikki on turhuutta" pitää paikkansa koko nykyisen maailmanajan olemassaolosta. Me elämme keskellä kuolemaa; eikä siitä ole mitään ulospääsyä. Huolimatta tämän maailman profeettojen ja johtajien optimistisuudesta ja heidän ennustustuksistaan kaikki menee aikaa myöten yhä toivottomampaan suuntaan. Ja vakavat maailman ihmiset alkavat kysellä huolestuneina, onko koko sivilisaatiomme murenemassa. Maailma ei kehity parempaan suuntaan sivilisaationa. Se kehittyy koko ajan huonompaan suuntaan. Tällaisina aikoina meitä muistutetaan siitä voimallisesti. Joudumme todistamaan sodan kauhuista ja joudumme toteamaan, että jokainen sota on edellistä kauheampi ja kaikki tämä tapahtuu samanaikaisesti, kun ihminen yrittää kaikin voimin saada aikaan rauhan. Myös Jumalan kansa joutuu kokemaan "nykyisen maailmanajan kärsimyksiä"; ja jos he ovat uskollisia ja "ottavat Kristuksen kärsivällisyyden sanasta vaarin", heidät kutsutaan myös kärsimään Hänen kanssaan. Mutta "autuas se, joka lukee, ja autuaat ne, jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on" jo nyt tämän nykyisen pimeyden ja kuoleman ja toivottomuuden keskellä. Sillä jos me kykenemme näkemään nämä samat asiat "Jeesuksen Kristuksen paljastuksen" valossa ja elämään odottaen Hänen takaisintuloaan, meillä on rauha ja toivo ja ilo. Silloin me olemme iloisella mielin, sillä me tiedämme, että Hän on voittanut maailman!

Tämä siunaus ei tule kuitenkaan kaikille. Se ei ole yleinen siunaus, vaan erityissiunaus, niinkuin kaikki Jumalan lupaukset. Jumalan siunaukset on tarkoitettu Jumalan lapsille. Hänen armonsa on tarkoitettu niille, jotka pelkäävät Häntä. Sentähden tämä siunaus on tarkoitettu sille, joka lukee, ja niille, "jotka kuulevat tämän profetian sanat ja ottavat vaarin siitä, mitä siihen kirjoitettu on". Sanoilla "se, joka lukee" ja "ne, jotka kuulevat" tarkoitetaan alkutekstissä luultavasti sitä, joka lukee tätä kirjaa seurakunnalle ja sitä kuuntelevaa seurakuntaa. Sanojen todellinen merkitys on: "kaikki, jotka vastaanottavat ja ymmärtävät tämän profetian sanat". Mutta ei siinä kaikki. Pelkkä tämän profetian kuuleminen ja luonnollinen ymmärtäminen ei vielä tuo luvattua siunausta. Meidän on myös pidettävä ne asiat, jotka siihen on kirjoitettu. Se tarkoittaa varmasti sitä, että kuulemme tämän profetian sanan hengellisesti ja vastaanotamme sen sydämeemme. Mutta se tarkoittaa sitäkin enemmän. Jumalan Sanan pitäminen tarkoittaa myös sen tottelemista, että olemme Sanan tekijöitä. Tämä koskee myös tätä Raamatun viimeistä kirja yleensäkin ja erityisesti sen monia erityiskehotuksia. Meitä kehotetaan ottamaan aina Kristuksen kärsivällisyyden sanasta vaarin; kieltämään itsemme; erottautumaan Babylonista; olemaan uskollisia aina kuolemaan saakka; pitämään kiinni siitä, mitä meillä on, ettei kukaan ottaisi kruunuamme; pitämään sitä Kristuksen armona, että voimme uskoa Häneen ja myös sitä, että joudumme kärsimään Hänen kanssaan. Nämä asiat meidän tulee pitää! Jos me etsimme niitä asioita, jotka ovat täällä alhaalla ja yritämme palvella Jumalaa ja Mammonaa, jos me otamme pedon merkin otsaamme tai oikeaan käteemme, me emme varmasti pääse osallisiksi tästä siunauksesta. Se, joka yrittää pelastaa elämänsä, kadottaa sen varmasti; mutta se, joka on valmis menettämään sen Kristuksen takia, on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään! Hänelle kuuluu lupaus ja siunaus, nyt ja iankaikkisesti!

Tämä on todella tärkeää ja lupaus on jo toteutumassa!